Lue keskustelun säännöt.
Apua! Minä perheellinen, naimisissa oleva nainen....
10.01.2007 |
Olen kovaa vauhtia rakastumassa toiseen mieheen.
Olo on kamala mutta en tätä pysty pysäyttämään.
Tämä toinen mies ei ole edes mitenkään osoittanut minulle, että olisi kiinnostunut. En kyllä itsekkään ole varmasti antanut mitään merkkejä.
Näen tämän ihmisen lähiaikoina ja pelkään tekeväni tai sanovani jotakin vihjaavaa.
Melkein kyllä tekisi mielenikin. Mutta mitä kannattaisi sanoa, että saisi selville onko tämä toinen osapuoli kenties ajatellut samoin kun minä?
Tämä kuulostaa raadolliselta mutta avioliittoni on ollut jo vuosia kämppispohjalla ja nyt en voi sille mitään, että jotakin romantiikkaa on jostakin saatava.
Kommentit (10)
Sehän voi olla että silläkin on omat keinonsa hankkia " romantiikkaa" ja silloin sinullakaan ei liene syytä jäädä lehdelle soittelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sen tiedän, että mieheni on hyvin " epäromanttinen" eli ei kaipaa läheisyyttä kovinkaan paljon. Hänelle riittää aivan hyvin seksikin vaikkapa joka toinen kuukausi.
Hän on varmasti maailman paras mies mutta se jokin nyt puuttuu.
Olen ollut uskollisesti naimisissa liki 15 vuotta joten tämä ei kait ole mikään hetken mielijohde.
Olen myös useasti sanonut, että onko ok jos haen läheisyyden jostakin muualta. Tähän hän ei sano mitään.
Apua tämä on aivan kamala tilanne mutta kutkuttaa, sitä en voi kieltää.
ap
Tosin sillä erolla, että molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä avioliittoihinsa. Mutta toisissamme löydämme jotain, jota emme ole aikaisemmin muissa nähneet (ja olen kyllä aika objektiivinen, en vain rakastunut).
Me päätimme, että mitään ei tehdä. Saa nähdä onnistuuko. Onneksi ei nähdä kuin kerran viikossa, suunnilleen. Ja tuo on työn takia. Kun välttää menemättä henkilökohtaisuuksiin, juttu pysyy asialinjalla.
voi lopettaa. Tunnet mitä tunnet ja yritä nauttia siitä. Jos jo ajatus pettämisestä tuntuu tuskaiselta niin mieti monta kertaa ennen seksisuhdetta. Sen jälkeen et voi oloa helpottaaksesi asiasta miehellesi puhua. Jos luulet kestäväsi pettämisen aiheuttaman tuskan ja tulet suhteesta paremmalle tuulelle ja kaikki menee hyvin niin onhan tässä asiassa sellainenkin mahdollisuus että kaikki ovat tyytyväisempiä parantuneen fiiliksesi ansiosta.
Tosin mulla on avioliitto ihan ok, eli sen takia ei pitäis loikkia missään. Mut ihminen on mikä on ja jokainen tekee niinkuin itselleen " parhaaksi" näkee. Menetän paljon jos narahdan tästä toisesta suhteesta, mut se on kuitenkin niin vakaalla pohjalla, et jatkan sitten elämää sen kautta. Meillä on vain yksi elämä, ei voi ajatella, et sitten joskus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on roskaromaanien elämänfilosofiaa, ettei tunteille muka voi mitään. Totta kai voi! Ja ennen kaikkea voi päättää sen, missä määrin niiden antaa ohjata toimintaansa.
Jos joku mies täällä kirjoittaisi kuten ap ja ihmettelisi, mitä tekisi, niin vastauksenne olisivat tyystin toisenlaisia. Käskisitte hänen ottaa järjen käteensä ja toimimaan rehdisti!
Samoin minä nyt neuvon sinua ap! Itsekin tuossa analysoit, mistä tarpeista tuo sinun rakastumisesi kumpuaa. Haet siis tuon toisen miehen kautta elämääsi romantiikkaa ja jännitystä.
Miksi et yrittäisi järjestää noita asioita muilla keinoin, joko miehesi tai muuten elämänmuutoksen kautta?
Ja muista: jos parisuhteesi ei sinua tyydytä, eikä sille voi mitään tehdä (mitä en ihan usko), niin siitä voi aina lähteä REHDISTI ulos ilman, että pettää!!!!
Pettäminen on aina pettäjän oma moraalivalinta, siitä on aivan turha yrittää syyttää puolisoa, vaikka se tietenkin pettäjän itsetunnon kannalta olisikin mukavin vaihtoehto.
kiitos asiallisista vastauksistanne.
Tilanne on tosi hankala. Tuntuu siltä, että tukehtuisin tähän asiaan. Kamala huono omaunto kalvaa vaikken mitään tehnytkään. Olen aika tunnollinen vaimo ja äiti enkä ikinä olisi suunnitellut tällaista tapahtuvaksi.
Olen monesti katsellut tätä miestä ja miettinyt, että mitä muka hänessä näen. Omani on varmasti paljon parempi, komeampikin.
Jokin vaan nyt viiraa. Tämä ihminen on niin kovin lämpimän oloinen ja oikeasti tunnen aivan kamalan suurta vetoa häntä kohtaan.
En vaan tiedä mitä tehdä asian kanssa.
En haluaisi menettää tätä " perheiylliä" jonka olen saanut ja joka on minulle hyvin arvokas.
Omituista kun tällaista pitää tulla tänne palstalle pohtimaan mutta en pysty kenellekkään tästä asiasta sanomaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta muista, että et voi sekä syödä kakkua että säästää sen. Jos hommaat romantiikkaa parisuhteesi ulkopuolella, olet pettäjä. Reilua olisi siis joko erota tai yrittää yhä toimia parisuhteesi eteen.
8
olet aivan oikeassa. Ongelmana on vaan se, etten saa itselleni taottua järkeä päähäni!
En halua olla pettäjä! Enkä halua loukata kenenkään tunteita!
Mutta minkä tehdä kun tunne menee järjen edelle ja sekoittaa ajatukset ihan tosissansa.
Huhhhuh. Tämä on kyllä tosi hankala paikka.
Tosin, niin kun mainitsin aikaisemmin, tällä toisella henkilöllä ei ole mitään tietoa ajatuksistani ja todennäköisesti hänellä ei ole minkäänlaisia tunteita minua kohtaan.
Jotenkin olen kuitenkin hänen kanssaan jutellessani aistinut jonkinlaista omituista.
Entäs jos menetänkin tässä elämäni " rakkaustarinan" ?????
ap
Pitäisikö unohtaa koko ihminen vai mitä ihmettä pitäisi tehdä??
KÄÄK
Ap