Onko lasten lukumäärä enemmän miehen vai naisen päätettävissä teillä? Ja kommentteja...
Eli siis jos halutaan eri määrää lapsia niin kummalla " on oikeus" vaikuttaa asiaan enemmän? Tietenkään kumpikaan ei voi yksinään asiaa päättää. Itse olen kotona lasten kanssa ja haluaisin lisää lapsia, mutta mies ei halua. En haluaisi mennä töihin ja vauvakuume vaivaa, mutta miehen mielestä lapset on tehty.
Tuntuu jotenkin epäreilulta, että toinen saaa päättää minun tulevaisuudestani niin paljon, koska todella haluaisin lisää lapsia. Tietenkin voi olla että mies tuntee samoin. Hänellä on kuitenkin ura ja työ ja harrastukset suuri osa elämää. Minä en ole uraihminen ja harrastan mielelläni lastenhoidon ohessa, mutta haluaisin siis olla kotiäitinä vielä ja lisää lapsia. Asia ahdistaa.
Mielipiteitä.
Kommentit (7)
Ja syy miksi näin, on se että mies on meillä lapsia enemmän halunnut kuin minä. Esikoisen kohdalla mies aika kauan " käännytti" ennen kuin aloin itsekin lasta haluta. Kuopuksen kohdalla jätettiin yhteisestä päätöksestä ehkäisy pois.
Mies olis valmis tekemään kolmannen vaikka heti, mutta taas minä jarrutan ;) Haluan olla töissä välillä, pudottaa hiukan painoa ja nyt toivoisin hiukan suurempaa ikäeroakin (esikoisen ja kuopuksen välillä 1v10kk).
Luulisin että sama toimisi toisinkin päin, eli jos mies ei haluaisi, mutta mulla olisi vauvakuume, niin kyllä mies silloin asiasta päättäisi. Missään tapauksessa en salaa hankkiutuisi raskaaksi.
Me myös puhuttiin jo seurusteluaikana lapsista ja niiden hankkiminen oli molemmille itsestään selvää. Ei siis enää vauvakuumeen iskiessä tarvinnut kuin odottaa oikeaa hetkeä...
Meillä on kolme lasta.Mieheni on aivan ehdottomasti sitä mieltä että tämä on sopiva määrä.Minä haluaisin vielä kaverin kuopukselle.
Minulla on myös ajoittain tuntemuksia että on epäreilua olla niin ehdoton.Mieheni peruste on että tälläkin lapsiluvulla on niin paljon työtä ja vaivannäköä, ettei jaksa enempää.Mutta epäreiluus on siinä että minä meidän lapsista huolehdin ja hoivaan ylivoimaisesti eniten kuitenkin.Silti mielestäni lapset ovat niin ihania että toivoisin lisää.Minulta meni vuosi kun " pehmitin" miestäni että haluaisin kolmannen lapsen.Onneksi tulin raskaaksi heti kun " sain luvan" .
Olen ehdottomasti sitä mieltä että lasten lukumäärän päättäminen on yhteinen asia.Siis molempien mielipiteet on huomioitava.
Olen yövuorossa,kun kirjoitan tätä.Ajatukset ei oikein luista tähän aikaan yöstä.Toivottavasti tästä jotain ymmärtää.
Mies on töissä ja harrastuksissa ja kotona ollessaankin minä hoidan lapset yleensä. Mies hoitaa, jos käyn jumpassa, tai jos pyydän tai leikkii välillä lasten kanssa. Miksi siis mies saa päättää, minta lasta on lopullinen määrä. Eikö hän jaksa sitä vähääkään, minkä joutuu tekemään. Mieheni siis rakastaa kyllä yli kaiken lapsiamme ja on täysillä heidän kanssaan silloin kun on, mutta siis minä pääosin tätä pyöritän ja jos haluaisin vielä olla kotona ja saada lapsen, niin miksi miehen pitää laittaa vastaan, en ymmärrä. Asia ahdistaa.
mutta oletteko puhuneet rahasta?
Onko miehesi niin hyvä tuloinen tai oletteko niin varakkaita, ettei lisälapsi + vain yhden palkka x vuotta lisää yhdistelmä rasita miehesi mielstä kohtuuttomasti talouttanne?
Haluatko Sinä nimenomaan lisää lapsia vai etkö halua töihin = mitä sitten kun lapsilukunne on täynnä?
On aina helpompaa, kun on odottamassa mukava työ, johon voi palata tai ainakin koulutus, jolla mieleistä työtä voi hakea. Eli jos nykyinen työ ei miellytä, niin oletko ajatellut alanvaihtoa / opiskelua?
Jos miehesi ei osallistu lastenhoitoon kuin " pakolliset" , niin miten Sinä jaksat? Ehkä tuo on iso syy miehelläsi, miksi hän ei halua lisää lapsia, kun jokainen lapsi tietää kuitenkin lisää työtä!
Toinen on varmaan taloudellinen puoli eli jos hän on teidän perheen pääasiallinen elättäjä, niin varmasti miettii, miten tuleva lapsi/lapset vaikuttaa talouteenne? Ja sitä jokaisen vastuullisen ja fiksun vanhemman onkin syytä miettiä pidemmällä tähtäimellä myös, vaikka laskelmoinnilta kuulostaisikin.
Miettikää yhdessä, mikä on fiksuin ratkaisu ja molemmat myös omia motiivejanne. Tämä ei ollut varmaan kiva vastaus, mutta lapsi on kuitenkin iso asia aina, että vähän karua realismiakin pitää olla mukana. TSEMPPIÄ joka tapauksessa! Muistetaan nauttia jo niistä lapsista, mitä meillä on!
On kyllä totta että miehet ajattelevat taloudellista puolta asioista useammin.Todellakin on että asiat ei aina ole niin yksioikoisia.On ajateltava eri näkökulmista.Yritettävä ymmärtää sitä miestäkin.Mutta se on kuin pakkomielle,kun se vauvakuume iskee.Silloin on vaikea ymmärtää minkäänlaisia selityksiä.
Olen hyvin realistisesti ajatellut aina myös taloudellisen puolen asioista.Mieheni on ihan hyvä palkkaisessa vakituisessa työssä.Minä valmistuin ammattiini ennen kuin meillä vielä oli edes lapsia.Minulla on vakituinen työ myös.Olen tällä hetkellä hoitovapaalla.Kuopusta ei tarvitse laittaa hoitoon.Isommat on kouluikäisiä.Käyn tekemässä keikkatyötä muutaman vuoron kuukaudessa lähinnä viikonloppuisin.Että ei olisi liian tiukkaa rahallisesti.Ja olen itse myös virkeämpi,kun saan vähän aikuista seuraa.
Mulla tuo vauva-asia on sillä lailla ajankohtainen että ikä tulee kohta vastaan.Mittarissa on 36v.Joten jos vielä aion raskautua haluaisin sen tapahtuvan mahd. pian.
Mutta, tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville.Rakentavia keskusteluita miestenne kanssa toivotellen, Eveliina.
jokainen lapsi on ollut " se viimeinen" ja aika pian olen jo kuumeillut seuraavaa. Miehelle olisi riittänyt kaksi mutta sitten tuli kolme ja neljä ja aina ensin mies on ollut vastaan ja sitä mieltä että näissä on tarpeeksi.
Nyt mulla vaivaa taas jonkinlainen kuume ja olen siitä puhunut ehkäisy jätettiin pois elokuussa -06 ja nyt mun mieli on muuttunut ja haluan kouluun. Kysyin sitten mieheltä harmittaako häntä kun en ihan nyt sitä vauvaa halua niin oli hiukka harmissaan mutta minä en nyt välttis sitä halua toki se saa tulla jos nyt niin on käydäkseen :o) Nämä on niitä ikuisuus kysymyksiä joihin on vaikea löytää äkkiä ratkaisua. Meillä toimi pikkuhiljaa pehmitys ja kun mies huomaa kuinka aina sitä vauvaa tahdon niin on ollut suostuvainen :o) mun mies ei koskaan ole ollut kuumeilija tyyppiä ja vasta nyt paljastui miksei. Hänät pelottaa koko raskauden ajan että jotain sattuu (mulle ja vauvalle) sekä se että jos se ei olekaan terve vaan vaikeasti vammainen tai muuta. Ymmärrän häntä täysin varsinkin nyt kun nelonen syntyi ja joutui kiireellä teho-osastolle ja siellä näki mitä kaikkea voi mennä pieleen :o(
Luulen että miehillä on enemmän pelkoja kuin meillä naisilla joita luonto ajaa äidin tehtävään :o)
Tsemppiä! ja toivottavasti mieskin sairastuu kuumeeseen :o)
Lapsiluvusta ei kumpikaan voi päättää yksin vaan täytyy yrittää löytää se keskitie eikä kumpikaan minusta voi evätä toiselta lasta.
Niiloakseli