*~*Vilttiketjun vko5*~*

saipi taas vähän etsiskellä...



Täällä podetaan taas - pojat ovat suhtterveitä, mutta nyt onkin mun vuoro potea... kurkunpään tulehdus, kuumetta likemmäs 39 astetta, olo on tosi ankea ja kankea. Eikä auta yhtään, että pojat ovat kotona kun mies on päivävuorossa, ei tule lääkärin kehoittamasta lepäämisestä kyllä mitään. Päiväunet ollaan nukuttu poikien kanssa, sen ajan malttavat olla aloillaan... Perjantaihin asti sain saikkaria, jospa tämä tästä asettuu nyt kun on lääkitys.



Omasnavas: on hiljaista, tänään loppui eka pilleriliuska, nyt odotellaan sitten 7 päivää. Jännää kun ei ole normaalia loppukierron selkäsärkyjomotusta ollenkaan, rinnat ovat tosi arat ja tuttua itkuherkkyyttäkin on, mutta esim. menkkafinnit puuttuvat kokonaan. Voiko tosiaan jo eka pilleriliuska vaikuttaa, ajattelin, että menee pari kolme liuskaa ennen kuin pms-oireet jää pois ja kroppa tottuu epillereihin.. Seuraava liuska ja tauko vielä, sitten alkaa se tauoton napostelu. Ajattelin ainakin heinäkuulle asti napsia, jospa elokuussa lopettais, olis sitten häämatkalla yrityksenmakua ;o)



Mitäpäs muille vilttisläisille kuuluu?



Senniinalla se masu vissiin vaan kasvaa, joko vaavi on alkanut potkiskella, muistelin, että jossain vilttipinossa kerroit ettei liikettä silloin vielä tuntunut - nyt varmaan jo muksii tuntuvasti?



Entäs Haavemaa ja Shannon, mitäs teille?



Mukavaa talvista keskiviikkoa!

Kiitoksia kysymästä, masu kasvaa, mutta hiljainen ihmisenalku siellä asustaa. Muutamia epämääräisiä tömpsähdyksiä olen ollut tuntevinani, mutta mistään varmoista liikkeistä en kävisi vielä liputtamaan. Arvatkaa, olenko ollut kauhuissani, kun esikoinen mehukasi jo rv16 ja tämän kanssa mennään jo rv19. Kaipa ne vielä sieltä ehtii tulla ja ensi viikolla päästään neuvolaan sydänääniä etsiskelemään:-)



Paranemisia Viltsulle! Mullakin on ollut sikakipeä kurkku, mutta ilman kuumetta olen selvinnyt.



Mikä on Shannonin tilanne? Onko keskustelu yhtään edistynyt?



Missäs Haavis? Entäpä uusimmat listautuneet?

Senniina: toivottavasti se pieni alkaa kohta pumpsahdella siellä. Onko sulla istukka etuseinässä, se saattaa vaimentaa liikkeitä.



Seuraa raskausmuisteloita:

Meillä oli esikoisesta istukka etuseinämässä ja alkuun liikkeet olivat vaimeita plumpsahduksia kunnes sitten muistaakseni rv19 ei tarvinnut enää miettiä, että onko se vauva vai pieru - heräsin aamulla siihen, että pikkumies potkiskeli niin kovin, että vatsa tärähteli. Heti tietysi hihkuin miehen hereille ja siinä sitten tovin saimme ihastella topakoita potkuja.



Esikoinen oli siitä jännä tyyppi, että reagoi miehen ääneen. Heti kun kuuli isänsä puhetta alkoi sen päiväinen jumputus masussa. Mies oli tietty aivan haltioissaan ja heillä oli sellainen leikki, että mies puhui suu kiinni masunahkassa ja vauva puski tai potki takaisin.



Kakkonen taas lopetti potkimisen heti jos joku muu kuin minä koski masua - en tiedä mistä saattoi arvata, että tuo ei ookkaan äiten käsi. Muutenkin kakkonen oli sellainen, että puski esim. pyllyään kylkeen ja sitä kohtaa alkoi silitellä se pikkuinen kumpare siirtyi ujosti pikku hiljaa pois käden alta. Ja jos kuuli muiden puhetta ei taatusi liikkunut. Samaten oli useasti loppuviikoilla sellaisessa asennossa, että kantapää tuntui navan kohdalla terävänä pikkukumpareena, siihen jos meni koskemaan, niin livakasti veti jalkansa pois....



Mutta kakkonen antoi kuulua itsestään aikaisin, muistelin, että rv14+jotain. Puksutteli ihan selvästi ja kakkoskerralla istukka olikin takaseinämässä. Mutta sitten rv18 tai jotain noilla paikkeilla oli massussa viikon verran hiljaista - aloin jo huolestua kun ei auttanut makean syönti, sokeri kun tuppaa saamaan vauvat liikkeelle ;o) ei massun taputtelu tai hölskyttely. Lopulta soitin neuvolaan, että pääsisin kuuntelemaan sydänääniä tai jotain ja kuinkas ollakaan siinä terkan kanssa höpistessäni tuntui topakka muksaus alavatsaan. Käväisin silti kuuntelemassa ne jumputukset.



Voi miten haikeeta muistella noita.... Mutta siis toivottavasti se Senniinan pikkuinen alkaa siellä pian muksia :o)



Ja toivottavasti vilttiketju vilkastuu ettei mene vallan mun monologiksi...



Mulla kuume jatkuu, tänä aamuna taas 39 astetta - ei vielä ole antibiootit näemmä tehonnut...



Mukavaa torstain jatkoa hiljaiseen vilttikseen!

Mulla ei ole tietoa istukan sijainnista. Kai se olisi rv12 vatsan päältä tehdyssä ultrassa näkynyt, mutta ei tullut puheeksi enkä osannut kysyä.



Tänä aamuna klo 5 maissa taisi muutama jysäys tulla alavatsaan, joten eiköhän se alakerta tästä vilkastu:-)



Huhuu kaikki? Missä ootte?

Mulle kuuluu nyt erityisen hyvää. Ensinnäkin sain eilen töitä. Vakipaikan vielä. Aloitan viikolla 8 eli 3 täyttä viikkoa vielä jäljellä kotielämää. Sit se jymyuutinen. Tein just äsken raskautestin kun menkat oli myöhässä ja se näytti selkeetä PLUSSAA. Olen siis raskautunut yhdestä ainoasta yhdynnästä koko kierron aikana. Tuo yhdyntä oli kp 10 eli pari päivää ennen ovulaatiota. Mä oon ihan ihmeissäni. Miten tää voi olla mahdollista. Nyt toivon sydämeni pohjasta et pikkuinen jaksaa sinnitellä loppuun asti. Töissä kerkeisin olla just vaaditun puoli vuotta, et saan palkkaan perustuvan äippärahan. Miehen kaa menee paremmin. Ollaan puhuttu asoista ja mies on luvannut yrittää enemmän meidän suhteen hyväksi. Saa nähdä mitä raskaudesta tuumaa. On tää kyllä aikamoinen ylläri. La ois 10.10. Ja kaikki saa luvan sujua hyvin tällä kertaa. Yritän olla luottavaisin mielin.



Mukavaa päivän jatkoa kaikille!!!

Kylmät väreet ja ilon kyyneleet tulivat, kun luin Shannonin viestin. Siis aivan mahtavaa!! Kyllä elämä on ihmeellistä, eikö? Supersuuronnittelut ja halaukset!!

Voi miten ihana uutinen!!!! Toivon koko sydämestäni, että tällä kertaa kaikki menee hyvin :o) Ja onnittelut myös työpaikasta!

Moi kaikille muillekin pitkästä aikaa! Ja ennen kaikkea Shannonille HURJAN PALJON ONNEA! Niin raskaudesta kuin työpaikastakin! Ilon kyynel tuli mullakin silmäkulmaan ja taas antoi toivo lisää omaan toivottomuuteen. Kaikesta sydämestäni toivon, että pikkuinen pysyy masussa loppuun saakka ja syntyy iloisena perheen lisänä maailmaan lokakuussa.



Oma napa voi turvotuksen ja pms-oireiden mukaisesti. Menkat alkaa laskujen mukaan huomenna tai lauantaina tuhruillen ja lakuviikosta kunnolla. Ja kaikki oireet ainakin sopii siihen kuvaan; tuttuun tapaan yöt hikoillaan, päivät palellaan ja kaikki v*****aa. Ja turvottaa niin mahaa kuin tissejäkin. Nälkä on aina, kaiken syön mitä eteeni lapan ja lisää mahtui silti. Onneksi on jotain hyvääkin juuri ennen menkkoja; siivousvimma! Se iskee onneksi edes kerran kuussa. Muuta hyvää siinä ei sitten olekaan. Sekstailtukaan ei olla ku pari päivää ennen ovista, eli meidän kohdalla ei toivoakaan, että menkat jäis tulematta.

Oikeestaan olen oppinut nauttimaan kaksin olemisestakin. On aikaa koiran kanssa puuhailuun, voin tehdä illat töitä (tai siis palkallista harrastusta) ja voidaan nk. tehdä mitä halutaan ja milloin halutaan.

Siis minusta on tullut vuosien mittaan varsin itsekäs ja mukavuuden haluinen.

Mutta parempi kai näin, en tipu niin korkealta, kun en oikeestaan edes laske kiertopäiviä, muuta kuin seuraavien menkkojen alkamisajan suunnilleen.



Mutta nyt takas töiden pariin.

Talvista päivän jatkoa Rakkaat Viltit!



-Haavis-

sekä työpaikan että plussan johdosta. Varmasti kaikki sujuu tällä kertaa hyvin. Ihan muakin itkettää ilosta.



Me ollaan kohta lähössä Onnin kanssa sellaseen äiti-vauva juttuun ja mä oon ihan hermostunu kun en oo koskaan ollu pojan kanssa vielä liikenteessä kahdestaan. yritän vaan lohduttautua et taksilla pääsee kotiin jos hätä tulee ja ei kai mitään hätää tuu kun on kuiva vaippa ja tissit mukana:)



Beijaflor+ Onni 8 viikkoa