Opettaja, käytätkö omaa rahaa työssäsi?
Luin juuri, että yhdysvaltalaiset opettajat käyttävät 3,24 miljardia dollaria vuodessa opetukseen. He ostavat mm. koulutarvikkeita, luokkahuoneeseen sisustusta (kuten huonekaluja), satunnaisia herkkuja ja naposteltavia oppilaille, siivoustarvikkeita ja palkintoja, kuten vaikkapa tarroja. Suomessa koulu huolehtii oppilaille kirjat, vihot, kynät ja kumit yms. mutta käyttävätkö opettajat Suomessa rahaa esimerkiksi luokan sisustamiseen ja tarroihin?
Kommentit (14)
Ostelen omalla rahalla tavaroita säännöllisesti. Virallisia reittejä pitkin hankkiminen on tehty aivan liian vaikeaksi. Olen ostanut mm. kirjoja, työläppärin, pikkusälää luokkaan, siivoustarvikkeita, kasveja, eläimiä.
Vielä lisäys: Opettajat tarjoavat paperin keräykseen menossa olevia kirjoja postikulujen hinnalla toisiin kouluihin. Meinasin maksaa 10 oppikirjan lähetyksen koululleni. Lähettävä ope tekee paketin ja vie postiin. Minä maksan postituksen omista rahoistani. Kirjan painos on loppu, eikä niitä voi ostaa kaupasta.
Olen ostanut omalla rahalla julisteita, kasveja ja ruukkuja, kynätelineitä, kalentereita ja kirjoja. Kirjoja myös raahaan töihin jatkuvasti erinäisistä poisto- ja kierrätyshyllyistä.
Eräs kollega ompeli luokkaansa verhot omista kankaistaan. Karkkien ostaminen palkinnoksi on myös ihan tavallista.
Joskus olen vienyt omia siivousvälineitä, kun ei se pölyjen pyyhintä vaikuta siivoojille kuuluvan.
Olen ammatillinen opettaja, vuodesta 2020 alkaen. Alalla siis tuore. Voi johtua siitä, että on vielä innostusta opettaa asioita. Ostan melko paljon omalla rahalla. Minulla on salkullimen erilaisia välineitä, kun opetan autistien ja nepsyjen kanssa toimimista. On struktuureita, ajastinkelloa, siirreltävin viisarein olevaa kelloa, tunnustelukirjaa, erilaisia tuntoaistia stimuloivia esineitä, joilla voi rauhoittaa. Joskus olen raahannut kotoa säkkituolin, jossa opiskelijat voivat kokeilla, miltä sen rauhoittava pesämäinen tuntemus tuntuu. Yleensä laitan sen hämärään huoneeseen ja rauhoittavaa ääntä nauhalta, esim. metsän tai meren ääniä. Minulla on myös värivalot, joilla voidaan opiskelijoiden kanssa luoda esimerkiksi elämyksellinen tila sellaiselle asiakkaalle, joka rakastaa valoja ja saa hyvää mieltä väriärsykkeistä. Harsoja ja ohuita kankaita on myös runsaasti, pari säkillistä.
En tiedä kuinka voisin opettaa, jos minulla ei olisi mitään näytettävää eivätkä opiskelijat pääsisi kokeilemaan itse mitään. Tunnustelukirja tehdään yhdellä kurssillani, sen opiskelijat tekevät itse parityönä. Hyvää harjoitusta luovuuden käyttöön tulevaa työssä.
Unohdin vastata, että ammatillisessa oppilaitoksessa ei saa viedä luokkahuoneisiin omia tavaroita, koska samoja tiloja käyttää moni opettaja ja moni opetusryhmä. Jos opetan luovia menetelmiä, tietenkin jätämme työt kuivumaan päivän päätteeksi, mutta periaatteessa ei saa viedä omia tavaroita eikä saa pitää jotain luokkaa ns. omana tilaanaan. Vanhemmilla opettajilla on omat työhuoneet, jonne ovat vieneet omia tavaroita, mutta meillä uudemmilla on vain avokonttorit, joihin saa kuka tahansa mennä mihin tahansa vapaaseen paikkaan. Ei ole omaa työpöytää. Puheluita varten on äänieristettyjä puhelinkoppeja.
Ettekö te tosiaan laita työnantajalle laskua ostamistanne tavaroista? Kyllä hipoo jo hyväksikäyttöä, jos tosiaan iso osa palkasta menee työssä käytettävien tarvikkeitten ostoon.
Niin minä tein, ja tietenkin niistä piti sopia aina etukäteen. Joskus unohdin laskuttaa jotain pientä askartelutarviketta, ja omilla rahoillani ostin joulukalenteriyllätykset.
Vierailija kirjoitti:
Olen ammatillinen opettaja, vuodesta 2020 alkaen. Alalla siis tuore. Voi johtua siitä, että on vielä innostusta opettaa asioita. Ostan melko paljon omalla rahalla. Minulla on salkullimen erilaisia välineitä, kun opetan autistien ja nepsyjen kanssa toimimista. On struktuureita, ajastinkelloa, siirreltävin viisarein olevaa kelloa, tunnustelukirjaa, erilaisia tuntoaistia stimuloivia esineitä, joilla voi rauhoittaa. Joskus olen raahannut kotoa säkkituolin, jossa opiskelijat voivat kokeilla, miltä sen rauhoittava pesämäinen tuntemus tuntuu. Yleensä laitan sen hämärään huoneeseen ja rauhoittavaa ääntä nauhalta, esim. metsän tai meren ääniä. Minulla on myös värivalot, joilla voidaan opiskelijoiden kanssa luoda esimerkiksi elämyksellinen tila sellaiselle asiakkaalle, joka rakastaa valoja ja saa hyvää mieltä väriärsykkeistä. Harsoja ja ohuita kankaita on myös runsaasti, pari säkillistä.
En tiedä kuinka voisin opettaa, jos minulla ei
Työnantajasi kuuluisi hommata nuo tarvikkeet koululle.
Ps: Annat oppilaillesi vähän liian hyvän kuvan nepsyjen kanssa toimimisesta. Yleensä sen nepsyn mukana tulee muutama erilainen nepsy ja 18 tavallista nuorta, jotka myös kaipaavat huomiota samaan aikaan.
Minä opetan nykyään oppilaitoksesa, jossa opiskelijat ostavat sen, mitä ostettava on. Oppilaitoksella on kirjasto, josta kurssikirjat saa lainattua.
kerran sijaistin (olin työttömänä ja otin sjaiskeikkoja) suomalaisessa peruskoulussa. Oli silleen poikkeava sijaiskeikka, että opettaja oli ehtint valmistella poissaoloaan ja sain siis edellisenä päivänä ohjeen siitä, mitä ohjelmassa piti olla. Viestissä luki että käsityötunnilla pujotetaan shortseihin kuminauhat. Hakaneuloja ei ole.
ostin siis laatikollisen hakanueuloja työttömyystuellani, koska eihän tuota hommaa voi tehdä ilman hakaneuloja. ja sinne koululle ne jäivät.
Pääasiassa vien kotoa töihin kaikenlaista kierrätystavaraa (askartelumateriaalia ja vastaavaa), lainaan omia työvälineitäni yms, mutta jonkin verran tulee ostettua myös suoraan omista rahoista. Suoria ostoja on ehkä 40-70 eurolla vuosittain.
Kuitteja ei niin vaan viedä maksettavaksi, vaan ensin pyydetään esimieheltä ostolupa, sitten haetaan maksukortti, käydään ainoastaan niissä kaupoissa, joissa on lupa käydä (ei oman työmatkani varrella) ja tietysti palautetaan maksukortti välittömästi. Helpompaa ja itselle kustannustehokkaampaa on maksaa pienet ostokset omasta pussista, kun omalla ajalla ja bensallakin on hintansa. Tiedän, ei pitäisi, mutta suolesta tämä on muutenkin.
Tällaisen omien rahojen käytön opettajan työssä selittää osaksi se, että monet opettajat ovat niitä kilttejä ja hölmöjä kympin tyttöjä. Etenkin alakoulujen luokanopettajat. Tehdään työtä pienellä palkalla, ostellaan omista rahoista luokalle jotain kivaa, ei kehdata tai viitsitä pyytää koulua maksamaan niitä. Lisäksi tehdään liian pitkiä päiviä tunnollisesti ja valittamatta.
Olen erityisopettaja. En kestä alakoulujen työkulttuuria, juuri näiden mahtavien kympin tyttöjen takia. Yläkoulun aineenopettajien kanssa on rennompaa.
Välillä on yhteisprojekteja alakoulujen kanssa, ja meinaa hermo mennä sen näpertelykulttuurin kanssa. Aikaa palaa tajuttomasti kun kaikki pitää tehdä täydellisesti ja samalla unohtuu opettajien omasta hyvinvoinnista huolehtiminen.
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te tosiaan laita työnantajalle laskua ostamistanne tavaroista? Kyllä hipoo jo hyväksikäyttöä, jos tosiaan iso osa palkasta menee työssä käytettävien tarvikkeitten ostoon.
Niin minä tein, ja tietenkin niistä piti sopia aina etukäteen. Joskus unohdin laskuttaa jotain pientä askartelutarviketta, ja omilla rahoillani ostin joulukalenteriyllätykset.
Liian hankalaksi on tehty rahojen takaisin saaminen. Kaikki paperityö pienentää tuntipalkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ostelen omalla rahalla tavaroita säännöllisesti. Virallisia reittejä pitkin hankkiminen on tehty aivan liian vaikeaksi. Olen ostanut mm. kirjoja, työläppärin, pikkusälää luokkaan, siivoustarvikkeita, kasveja, eläimiä.
Millaisia eläimiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostelen omalla rahalla tavaroita säännöllisesti. Virallisia reittejä pitkin hankkiminen on tehty aivan liian vaikeaksi. Olen ostanut mm. kirjoja, työläppärin, pikkusälää luokkaan, siivoustarvikkeita, kasveja, eläimiä.
Millaisia eläimiä?
Biologian tunneille akvaariokaloja, hämähäkkejä ja sitten preparoitavaksi kuolleita eläimiä metsästäjiltä ja elimiä lihakaupasta.
Nuorena opettajana käytin paljon omaa rahaa toimistotarvikkeista (hiirimatto, niittari...) pieniin yllätyksiin oppilaille. Monesti tuli ostettua opetuksessa tarvittavia välineitäkin omilla rahoilla.