Se ihana tunne kun sai plussan.
Muistan vielä kuinka sain ensimmäisen plussan.Se oli ihana tunne kun jalat oli makaronina ja olin samaan aikaan paniikissa jotenkin,mutta samaan aikaan mielettömän onnellinen.Nyt kun toista yritetään niin sit kun plussaan niin on varmasti nämä samat tunteet,koska jo nyt on vaikka vielä ei ole tarpeellistakaan testata.tää kuumeilu on kyllä ihanaa!Siis kun itellä tuossa 2 vuotias poika vieressä hymyilee niin alan olemaan jo varma tästä.kyllähän se pelottaa että miten se toinen lapsi perheeseemme mahtuu ja kuinka voin antaa molemmille tasaisesti huomiota ilman että itse väsyn,mutta kyllä haluan kokea se ison mahan ja pienen vauvan vielä kerran. Olen huomannut kuinka poikani pitää vauvoista ja kuinka hän nauttii leikkikavereista joten oma sisko tai veli on varmasti hänelle ihana asia.Haluaisin nyt että jos joku voisi kertoa minulle hyviä puolia siitä että lapsella on sisarus.Vaikka itse olenkin varma siitä että haluan toisen niin tarvitsen silti tukea ,että se todella on hyväksi siis lapsellenikin.
Kommentit (3)
Kyllä minulla on yksi veli,mutta hän on kylläkin 7 vuotta vanhempi.Meillä oli ennen kun vanhemmat erosivat niin todella läheinen suhde,mutta nyt kun asutaan erokaupungeissakin ja harvoin nähdään niin ei hirveästi olla tekemisissä.Ollaan kasvettu vaan erilleen.
Ihan tuo viestisi Hönttä!! Voi, kun melkein tuli tippa linssiin tarinaa niin ihanasti kertoessasi. Tuon lukemisen jälkeen jos milloin voi olla vakuuttunut että mitä suurempi sisarusparvi sitä rakkaampi perhe.
Allekirjoitan 100%sti tuon " ystävät tulevat ja menevät, mutta sisaret ovat ja pysyvat!!"
Nim.merk. itsekin monilapsisesta perheestä ja useammasta lapsesta haaveileva esikoisen kuumeilija
Minulla on enkä sen kummempa " suositusta" olisi voinut mistää saada kuin omat kokemukset siitä,miten ihanaa on,kun on siskoja ja veljiä! Molempia kaksin kappalein :D
Kellepä muulle olisin pienenä ja isompanakin voinut uskoutua,kun oli huono olo enkä vanhemmille kaikkea halunnut kertoa! Voi että miten monet kerrat olen hiipinyt yöllä siskoni vuoteen viereen kertomaan salaisuuksia,iloitsemaan ihastuksien silmäyksistä,iloitsemaan,kun oli onnistanut jossain asiassa,lohduttautumaan,kun elämä potkii päähän,saamaan tukea,kun oli huono olo.... voih,näitä voisi jatkaa vaikka kuinka!!!
kukapa muu olisi puolustanut minua koulussa kiusaajia vastaan kuin oma veli? Kuka olisi kuskannut silloin,kun itsellä ei vielä ollut lupa ajaa edes mopolla,kuin isommat sisarukset. Kenen kanssa olisi voinut niin avoimesti riidellä,kuin omien sisarusten...Siis kaikinpuolin maailman parhaita asioita,että minulla on ollut ja on yhä SISARUKSIA :D
Ja kun nyt katson omia lapsiani ja sitä,miten he toisiaan rakastavat,huolehtivat,että kaikki varmasti saavat yhtämonta karkkia tai ettei kenenkään tarvitse leikkiä yksin,niin en voi muuta kuin jälleen kerran vakuuttua asiasta,että ystävät tulevat ja menevät.mutta sisarukset ovat ja pysyvät! Ja SE on jo jotain se!
" on ihanaa tietää,että on olemassa joku,
joka hyväksyy minut
sellaisena kuin olen.
Äidinrakkaus on hieman sokea,
sisaren ei koskaan"