kuumeilijoita 35-40v?

En vaan enää kovin aktiivisesti kuumeile, koska tämä kolmannen yritys kestää ja kestää, ei taida tulla enää ollenkaan... mullakin siis kaksi lasta, tyttö -98 ja poika -01 joten isojahan he jo ovat. 1½ vuotta sitten luovuin kierukasta ja ajattelin että vielähän tässä yhden ehtis pyöräyttää mutta eihän se niin helppoa ollutkaan. Tutkimuksissa on käyty ja minusta löytyi pientä "vikaa" johon sain lääkkeitä mutta eipä tunnu auttavan. 2 alkuraskauden keskenmenoa on tähän yritysaikaan mahtunut, uutta plussaa on nyt toivottu huhtikuusta alkaen.



Minäkin olen miettinyt että hulluko sitä on kun näinkin on hyvä ja helpolla pääsee, mutta vielä sitä haluais kerran kokea kaikki ne raskauden ja äitiyden ilot. Yövalvomiset saattais olla aika raskaita, kun on tottunut nukkumaan hyvin...



Toivotaan ettei tässä vielä liian vanhoja olla, saahan moni vasta ensimmäisen tällä iällä.



Eewokki

Kolmannen yritys vasta aluillaan, mutta tosiaan mietityttää, kuinka kauan tässä mahdollisesti saa yrittää ja tuleeko lainkaan... Meilläkin tyttö -02 ja poika -04, mutta jo jälkimmäisen vauva-aikana ajateltiin, että vielä yksi. Työasioiden takia tuli siirrettyä aina vaan eteenpäin, mutta nyt ajateltiin, että saa tulla jos on vielä tullakseen, ei tässä enää nuorruta!Toivottavasti teilläkin jo pian onnistuisi :)

Hei

Ollaan uusioperhe.Kummallakin lapset entisistä liitoista minulla 05 ja miehellä 00. Yhteistä ensimmäistä kuumeillaan.Kierukka lensi kesäkuussa mäkeen ja ekat kaksi kierrosta meni ovuloimatta.Nyt olen tikuttanut 2 kiertoa ja löytänyt oviksen..Mies kävi tutkituttamassa siemenensä joten niiden tuloksia odotellaan. Ei tässä iässä ole enää aikaa jäädä odottamaan mahdottoman pitkään.Minulla on lapsettomuus(ei minusta johtuva)tausta takana joten jos ei ala kuulumaan niin pakko mennä lääkäriin ja onpahan sitten mies valmiiksi tutkittu.

Ja jo keväästä ollaan haaveiltu neljännestä aarteesta. Kolme nykyistä lasta ovat vielä melko pieniä, vanhin vasta menee ensi syksynä kouluun, joten oma jaksaminen arveluttaa - sekä tietysti se onnistuuko koko raskautuminen edes enää! Mutta jotenkin tuntuu että neljännelle olisi vielä tilaus :-)

muutamia... Hassu juttu kun joskus nuorempana ajatteli että joku 35-40 v on jo ihan mummoikänen ja nyt sitä vaan vauvakuumeillaan. Taitaa ihminen vaan nuortua vanhetessaan ;-)



Mulla alko menkat tänään, kuten odotettavissa oli - testi näytti negaa maanantaina :-(



Kaikille onnea yritykseen!

t. Eewokki

heh heh, myös iän puolesta :-)



mutta tosissaan siis, esikoinen kun syntyi niin oli kauhee kiire takas töihin. Tekemään uraa, nääs, kun sitä oli jo tehnyt ennen lastakin muutaman vuoden. Sama toisen lapsen kanssa, välillä oli ihan tuskaa touhuta kahden pienen kanssa kotona kun muka kaikki muut tekivät niin mielenkiintoisia juttuja päivisin töissä. Tuska eikun muka paheni kolmannen kanssa (hän tuli ihan heti putkeen toisen perään) ja olin jo niin kypsä, että karkasin töihin kun pienin oli 10 kk. Onneksi saatiin kuitenkin kotiin hoitaja - se hieman lohdutti huonoa omaatuntoa.



Mutta nyt sitä miettii ja ihmettelee, miksi ihmeessä muka himoitsin takaisin töihin? Mitä täällä oikeesti on sellaista jota ilman en voi olla? en enää halua mitään megauraa, nostan hattua ja kunnioitan sellaisia naisia, jotka pystyvät yhdistämään hienon uran ja perheen, mutta minun ensisijaiset intressit on kyllä muualla. Enkä ole enää valmis tekemään pitkiä päiviä ja stressaamaan itseäni turhaan näiden työtehtävien kanssa.



Jos nyt vielä saisimme sen neljännen, niin suorastaan nauttisin kun saisin olla kotona. Esikoinen menisi kouluun, eikä tartte mitään iltapäiväkerhoja suunnitella. PIenempien kanssa voitais kiireettömästi olla ja suunnitella päivät just sen mukaan kuin halutaan.



Ruusunpunaisia haavekuvia :-) mutta oikeesti kyllä nyt harmittaa kun en osannut nauttia lasten vauva-ajasta tarpeeksi. enää en sitä virhettä tekisi!

Samat asiat myös mietin,2-poika on,(97- ja 05-) ja taas-taas haaveilen tyttövauvasta,Olenko ihan järkevä ryhtyää 40-alla äidiksi..????

kirjoitukseni "tupiiornottupii" :) Lisäisin vielä sen verran, että olimme puoli vuotta ilman ehkäisyä ennenkuin tärppäsi. Ehkäisymenetelmänä oli kierukka tätä ennen. Hedelmöitys tapahtuu siskot 12-24tunnin sisään sinä tiettynä aikana kuukaudesta, että aikas kellosepän hommaa on mutta älkää antako periksi :) Lykkyä tykö kaikille.

Mulla lapset syntyneet -98 ja -02. Me ei olla vielä aloitettu yritystä, sillä mies on epävarma. Johtuu varmaan osittain myös mun epävarmuudesta. Haluaisin, mutta mietityttää kaikki.



Mikä teidät saa eniten haluamaan vielä vauvaa? Onko teidän miehet olleet heti innokkaina mukana vai ovatko he epävarmoja?

Ikää minulla on 35v ja jos nyt tärppäisi niin olisin 36, kun vauva syntyy... Kaksi lasta minullakin jo on, poika -03 ja tyttö -05 ja kova kuume. Kierukan kävin poistattamassa syyskuussa ja nyt kovasti odotellaan josko tärppäisi. Välillä kyllä tuntuu siltä, että hulluhan tässä on, kun vielä vaivoiksi pienä haluaa, mutta kun tuo tunne ja järki eivät nyt tässä asiassa kohtaa ollenkaan. Kaupassakaan ei voi nykyisin kulkea vauvanvaateosastolla, kun tekisi mieli riipiä siltä kaikki ihanuudet mukaan...

Mutta yritetään saada kaikki me ihanat ihmiset vielä vauvoja tähän maailmaan :)

Sama täällä, jotenkin ajattelee, että ei tämä nyt VOI olla tässä, että vielä kerran pitäisi yrittää... Mies kuitenkin epävarma, on jo sen verran helppoa isompien lasten kanssa, ja itsekin joka toinen päivä kuuntelee ´järjen´ ääntä ja joka toinen taas sitä toista, lieneekö biologinen kello sitten, kun tikittää :) Kun olisikin niin helppoa, että toinen myös heti mukana, ei oikein viitsisi painostamaankaan alkaa, eihän se hyödytä, kun yhteinen juttu kuitenkin... Eli ei ole vielä aloitettu yritystä.

Ikää siis mittarissa 36. Mulla on yksi poika, 5 v. Miehellä on mieletön vauvakuume ja nyt sitten se muhunkin tartuttanut (kerrankin näin päin). Kierukan kävin poistattamassa viime viikon maanantaina. Vähän koko vauvarumban aloittaminen taas näin vanhana pelottaa. Ei oikeastaan ole kauheasti vertaistukea lähistöllä, kun kaikki pienten vauvojen äidit ovat mua vähintään 10 vuotta nuorempia.

Ja täällä 39v ja mies 37v



Ollaan yritetty jo 3 vuotta ja sinä aikana kaksi keskenmenoa.



Kyllä välillä miettii että onko tässä mitään järkeä! Ensin pettyy kuukausi kuukauden perään kun vuoto alkaa ja kun testi näyttää plussaa, ei pysy kyydissä mukana - - tää vanhuus nääs :(



Mun gyne sanoi että näin vanhemmiten on kohdun seinämissä kalkkia ja siksi tuo kiinnittyminen lie hankalaa???



Me halutaan molemmat vielä iltatähti että siksi ollaan näinkin kauan yritetty eikä vieläkään ehkäisyä aleta käyttää... minä vaan mietin että koska sitä järkiintyy ja lopettaa koko touhun?!



RauPotar ja taas pettymyskuukausi

Vauvakuume päällä, taas.. Lapset -99 ja -09! Eli "iltätähti" tehty, mutta vielä vois kuitenkin tehdä sen toisen "iltatähden". Yritys päällä, mutta tänään tuli "täti"kylään valitettavasta vielä, no jos ens kuussa. :) Niin ja luulin, etten jaksaisi tämän pienen kanssa tällä iällä, mutta kummasti sitä vaan jaksaa. Eli lisää...

Vauvakuumetta ilmassa..kierukan poistatin lokakuun lopussa, parit kuukautiset on tullut sen jälkeen. Ovistestitkin näyttää +, vaan ei oo tärpännyt vielä. Gyne sanoi limakalvojen olevan vielä kovin ohkoset, että voikin hetki mennä, mutta jos ei tammikuussa ole tapahtunut mitään täytyy mennä uudelleen niin aloittaa glomit. Kuulemma enää tässä iässä ei odotella kovin pitkään. Meillä kaksi poikaa-01 ja -04. itse olen kohta 37v ja mies täyttää 39v. joten sitä iltatähteä vielä ajateltiin yrittää. Hyvää uutta vuotta kaikille ja tärppionnea ensivuoteen.

Elikkäs vauvakuumetta ilmassa ja yritystä ollut elokuusta alkaen. Kahdesti olen raskaaksi tullut syksyn aikana, mutta molemmat raskaudet keskeytyneet toinen 6+ viikoilla toinen 9 viikolla. Jälkimmäinen ainakin tuulimuna.



Niin taustaa elikkäs ikää itsellä 36 - keväällä jo 37 ja mies saman ikäinen. Meillä ennestään 4 lasta ( 2 tyttöä ja 2 poikaa) . "Iltatähti" tehtiin 4 vuotta sitten - mutta kun se tuli tuplana niin ajateltiin vielä se iltatähti tehdä ;) . Oikeesti ajateltiin, että lapsiluku olisi ollut siinä, mutta nyt tosiaan on ruennut sitten vielä yhtä pientä nyyttiä haluttamaan. Saapa sitten nähdä miten tässä käy - kun alku ainakin ollut vaikeaa ja kun koskaan aiemmin ei raskauksissa ole mitään ongelmia ollut. Ikä ei näemmä yksin tule, ja siksi alkaakin varmaan olla nyt ne ihan viimeiset hetket tehdä se pieni jos on tehdäkseen. Toivotaan parasta meille "ikäkuumeilijoille" :). Oikein hyvää alkanutta uutta vuotta kaikille ! Inna

Ikää tulee kesällä 37, mies samanikäinen. Lapset -04 ja -08. Molemmat ovat poikia, joten sitä tyttöä vielä olisi perhe vailla. Aloitettiin vasta varsinainen vauvayritys. Kakkonen tuli vasta clomeilla, joten en tiedä miten käy kolmannen kanssa, tuleeko vai ei. Varsinaista vikaa ei löydetty, kun clomit aikanaan sain, mutta lääkäri vaan meinas, että alkaa ikä vaan tehdä jo tepposensa. Joten miten lienee siis nyt... toivottavasti vielä ehtisi.

Ennestään kaksi lasta. Tämä kolmas, jonka yritys on hiljalleen aloitettu, on mietityttänyt kovasti. Järki sanoo, että ei enää lisää lapsia, mutta tunteet vei voiton ja vauva saa nyt tulla jos on tullakseen!



Mukava huomata, etten ole ainoa 'ikäloppu'!

Lääkärin mukaan mahdollisuudet ovat vielä hyvät, joskin se voi olla hitaampaa ja hankalampaa. Kropassakin huomaa jo pientä kremppaa..



Jos meille vielä tämä kolmas tulee, niin luulen että se yllättää lähipiirin. Oletteko te puhuneet avoimesti vauvahaaveistanne? Miten on kommentoitu? Vaikka mitäpä muiden kommenteilla on loppujen lopuksi väliä, itsehän sitä vauvaa on itselleen hommaamassa - ei muille!



Pitäisikö meidän muuten perustaa oma pino tälle "mummujengille" ;) ?

Voisi tehdä vaikka pinon 35+ kuumeilijat, jos vaikka vielä yli nelikymppisiäkin löytyy mukaan.



Meillähän tuo juniori on vasta vähän reilun vuoden, olin 35-v kun hän syntyi. Esikoisen syntyessäkin olin jo 30-v, joten en tiedä jaksamisesta nuorena sen kummemmin. Mutta ihan ok tässä on jaksettu. Tapasin miehenikin vasta 25-vuotiaana, joten ei noita lapsia kovin aikaisin voinut ruveta hankkimaankaan. Tätä junioria sai vaan ootella jo pitkän tovin, ei ollut tarkoitus liki 5 vuotta tulla ikäeroksi. Tämän kolmannen (ja luultavasti viimeisen) tahtoisinkin melko pian, ettei ikäero esikoisen ja kuopuksen välillä ihan mahdottomaksi venyisi.



Meillä kun on kaksi poikaa, niin ounastelen että lähisuku vielä epäilee meidän yrittävän tyttöä (ja ovat siinä oikeassa), eli en usko, että yllättyvät, jos vielä lapsen saamme.

Olen 35 vuotias, ja lapsia on jo neljä. Tietysti sitä miettii onko tässä järjen hiventäkään. Juu, eipä taida olla :) Isommat lapset on jo 16-, 14-, 11- ja 6- vuotiaat. Nyt sitä alkaisi tosiaan pääsemään helpolla, ja jotenkin kaikk ipuhuukin minulle siihen malliin, että meidän pikkulapsiaika on nyt tässä ja elettynä, nyt me ollaan vaan "koululaisperhe". Hiljaa olen mielessäni hymyillyt, että tietäisitte vaan.

Jotain ikäkriisiä minulle kai pukkaa, jossain vaiheessa vaan huomasin, että en ole vielä valmis siihen, että meillä olisi vain isoja lapsia, jotka jo muutaman vuoden päästä lentää kotoa pois, ja talo jää tyhjäksi. Haluan ympärilleni lapsia ja elämää, en helppoa olemista.

Muistan kyllä hyvin, kun aikanaan vannoin, etät omat lapseni tulee olla tehntynä alle 30- vuotiaana (kuten nyt on toteutunutkin), varsinkin kun viimeinen raskaus oli todella RASKAS. Mutta niin mieli muuttuu, en koe itseäni lainkaan liian vanhaksi nyt, ja toiveissa olisi itseasiassa ainakin kaksi lasta lisää, ellei enemmänkin (jos mies vaan suostuu ;))