Mä hajoon kohta!
Kaksi vuotta jo yritystä ja vihdoin luulen olevani oikeasti raskaana ja eikös vaan vuoto ala. Ottaa vaan niin kovasti päähän, että itkettää vaan, mutta ei enää jaksis oikein itkeäkkään, kun ei sekään mitään auta. Pakko vaan johonkin saada purkaa pahaa oloa.
Kommentit (8)
Alkututkimuksissa olen käynyt ja syksyn mittaan pitäisi tulla aika tarkempiin lapsettomuustutkimuksiin. Nyt viime lääkärikäynnillä todettiin PCO, ja sain taas vaihteeksi Terolutit käyttöön.
Tällä kertaa sain lisäksi myös Metforminit. Huomenna pitäisikin soittaa lääkäriin ja kysyä että saanko lisää Metforminia, vai mitä teen.
Nyt tässä vaan pitää toivoa ja jaksaa yrittää. Muutama kuukausi menikin tässä ilman suurempaa stressiä, mutta tänään todellisuus iski taas niin lujaa, että oli pakko päästä johonkin purkamaan.
Kiitos, että tänne voin purkaa pahaa oloani. Toivottavasti se päivä paistaa vielä risukasaankin. Ja mukavaa kesää kaikille. :) T:Jersku
että noin kauan olette vauvaa joutuneet odottamaan. Toi PCO on viheliäinen vaiva, itselläni todettiin se helmikuussa.
En todellakaan ollut tajunnut että mulla vois olla se, kun vauvaa oltiin yritetty melkein vuosi. Nyt on kulunut 1 v 2 kk, pari kiertoa olen syönyt clomeja. Ekalla clomikierrolla tärppäsikin mutta kesken meni rv 5+. Sen jälkeen sain Lugesteronit loppukiertoon auttamaan kiinnittymistä ja ylläpitämään raskautta. Metformineja olen myös napsinut helmikuusta lähtien.
Mulla on kyllä ennestään 2 lasta, nuorempi jo 7 v ja nyt ei meinaa onnistua millään. Todellakin toivottavasti meidät risukasatkin joskus palkitaan nyytillä! t. Eewokki
Onnea teidänkin yritykseen. :) Pco on kyllä inhottava vaiva, mutta näillä mennään mitä on. Sinulle on onneksi jo kaksi lasta suotu, mutta ei se mitenkään vähennä sitä vauvankaipuuta. Toivotaan että teillä pian tärppää. :)
Minulle tämä kierto oli nyt erityisen raskas, kun ihan uusia ja todellisia raskausoireita on vieläkin. Kuviteltujahan on varmaan joka kierron lopussa (silloin kun edes on joku kierto). Mutta pakko kai se on uskoa, kun vuoto alkoi. Itse vähän epäilen jotain alkuraskauden keskenmenoa, mutta se nyt ei varmaan koskaan selviä. Pakko vaan nousta uuteen taisteluun...
Tosi kurjaa varmasti on tuo pitkan pitkan pitka yrittaminen!! En voi edes yrittaa ymmartaa milta susta tuntuu... Itseani tassa potkin persuuksille ja lyon sormille, kun just tanaan on tuntunut NIIN epatoivoiselle tama yritys, ja meilla siis VASTA nelja kuukautta yritysta!! :/ Tallaset viestit aina pistaa miettimaan....
Kovasti tsemppia sinne sulle ja toivotaan, etta se pikkunen viela ilmottaa tulostaan!! :)
Kiitos Tajatsullekin kannustuksesta. :) Kyllä mäkin vielä muistan kuinka pitkältä ajalta se neljä kuukauttakin tuntuu. Toiovttavasti teillä tärppää nopeasti. :D
Itse kyllä odotin liian kauan ennen kuin tajusin tutkimuksiin hakeutua, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Vaikka lääkäri kyllä lohdutteli, että onneksi olen aikaisin alkanut yrittämään. On kuulemma paremmat mahdollisuudet, kun olen niin hyvässä iässä. Ikää kun on "vasta" 21v. Kuulosti paljon paremmalta kuin aikaisemmat kommentit: "Onhan sulla vielä aikaa kun olet noin nuori." Tuollaiset kommentit ottaa vaan enemmän päähän, ja jollekin olenkin sanonut että ei paljon lohduta kun olen aina halunnut nuorena äidiksi.
Tulipa taas vuodatettua. :) No ainakin oma olo helpottaa. Onnea nyt kaikille yrittäjille ja toivotan kaikille paljon plussia. :D
meillä yritettiin kuopusta 2 v 4 kk, tuloksetta.
Käytiin tutkimuksissa, jossa tdettiin, että meissä kummassakaan ei ole vikaa, vaan ns. selittämättömiä olimme.
Sain erinäisiä hormoonihoitoja,ja mulle tehtiin 1 inseminaatiokin, mutta kaivattua tulosta ei tullut :( Todella turhauttavaa ja masentavaa oli :(
Sitten oli yrityspaussikuukausi (klinikka oli kiinni niinä päivinä jolloin oletettiin ovulaation koittavan), ja aloin jo mielessäni todella työstämään sitä, että meille ei enempää lapsia tule.
Mutta kappas, siitä kierrosta sai alkunsa kauan kaivattu vauvamme ;)
Nyt tämä "ihme" on 9 kk vanha :)
Halusin vaan tällä kertoa, että joskus elämä todella yllättää, vaikka usko ja toivo oltiin jo heittämässä romukoppaan.
En tiedä mikä tuossa kierrossa sitten oli erilaista versus muut kierrot, mutta jokin vaan olikin ykskaks toisin.
Josko tämä toisi uskoa siihen, että joskus ihmeitä tapahtuu.
Toivotan onnea yritykseen!
t. MaijaMehiläineno
On teilläkin rankkaa ollut. Ja tuo varmaan olisi kaikkein pahinta että syytä ei löydy. Itselläni ainakin vähän helpotti kun sai tietää missä vika ja sitä voidaan jotenkin hoitaa.
Onnea teille kun olette saaneet sen pienen käärön syliinne. :) Kyllä niitä ihmeitä ilmeisesti tapahtuu... toivottavasti meillekin joskus. Ei vaan jaksisi tätä yrittämistä ja odottamista, mutta toisaalta ei voi kokonaan toiveista luopuakkaan. Vaikeeta on, mutta eiköhän tästä taas selvitä. :D T:Jersku
Täällä saa purkaa pahaa oloa. Sinulla on varmasti asian kanssa vaikeaa. Oletteko käyneet tutkimuksissa tai hoidoissa?
Voimia sinulle tästä eteenpäin. Toivotaan, että vielä koittaa se päivä kun olet raskaana!