Miten taivutella mies vauvaan?

Hei! Voi että tuli niin tuttu tunne, kun luin tätä keskustelua. Tunteet nousivat niin pintaan, että oli pakko rekisteröityä.



En ole kovin lapsirakas noin yleensä, joten mistä lienee tällainen vauvakuume päässyt nousemaan. Olen viime syksystä lähtien kärvistellyt ensimmäistä kertaa elämässäni siinä tunteessa, että nyt olisin valmis perustamaan perheen - hankkimaan oman lapsen. Ja voi miten paljon sitä haluaisinkaan. Mutta mieheni on toista mieltä.



Olemme molemmat kolmekymppisiä, koulut käyty, nousujohteiset urat laitettu alulle, neljä (omasta mielestäni hyvää) vuotta yhteistä taivalta takana, talous ja muutkin perusasiat kunnossa. Olen hienovaraisesti miehelleni kertonut, että haluaisin lapsen, mutta hän ei ole vielä valmis. Viimeiset puolitoista vuotta hän on sanonut, että "parin vuoden päästä sitten".



Hänellä on ennestään kaksi lasta, jota viettävät meillä noin kaksi viikonloppua kuukaudesta, sekä 1-2vko loma-aikana. Vauvakuumeeni myötä näistä uusperheviikonlopuista on tullut minulle erityisen raskaita. Olisi niin ihanaa, kun meillä olisi myös se yhteinen lapsi, mutta ei. On todella raskasta tietää, että hän on hankkinut edellisessä suhteessaan ensimmäisen lapsen jo vuoden seurustelun jälkeen, ja että heidän koko liittonsa kesti saman verran kuin meidän suhteemme on tähän saakka kestänyt, ja he silti saivat aikaan kaksi ihanaa lasta. Siksi on erityisen vaikeaa suhtautua siihen, että hän nyt minun kanssani tarvitsee vähintään kuusi vuotta ennen kuin voi kuvitella yhteistä lasta.



Hän itse sanoo, että lapset on hyvä hankkia nuorena, jotta sitten jaksaa olla vanhempana mukana mahdollisimman monessa. Samaa minäkin haluaisin, mutta se on kohta mahdotonta kun ikää vain kertyy ja puhettakaan lapsen hankinnasta ei ole. Hän on kyllä sanonut, että haluaa kanssani yhteisen lapsen, mutta myöhemmin. En halua painostaa häntä, että edes keskusteluyhteys aiheesta säilyisi.



Voi että miten kuuntelen kateudella ystävieni hehkutusta vauvoista ja luen tällä sivustolla odottajien kokemuksia. Olisi niin mieletöntä joskus kokea itsekin vastaavaa, mutta se vain antaa vielä odottaa itseään. En enää malttaisi odottaa, sillä tiedän nyt itse olevani valmis yrittämään.

jaksamisia kaikille jotka haluaa mutta mies ei!

yllätys tuli molemmille kun plussaa tuli..mies on vielä vähän shokissa kai hänkin tottuu ajatukseen. nyt vaan toivotaan että kaikki menee hyvin ettei tarvi enää miestä vauvakuumella painostaa.

Sama tilanne meillä, itselläni kova vauvakuume, mies ei ota kantaa koko asiaan. Halusiain tietää, haluaako hän ylipäänsä koskaan lasta, mutten saa aiheesta minkäänlaista keskustelua aikaan. Itse olen 30v ja mieheni jo yli 40v, joten korkea aika olisi.. Vinkkejä otetaan vastaan..miten saisin mieheni edes keskustelemaan asiasta? Mielestäni olisi kohtuullista, että hän sanoisi mielipiteensä, oli se sitten puolesta tai vastaan, sillä jos hän ei halua koskaan, on itseni mietittävä, miten siihen suhtaudun. Vauvakuumeeni on todela kova ja haluaisin lapsen nimeenomaan hänen kanssaan.

Piti oikein miehelle lukea tämä sinun ihana viesti joka tuli kuin omasta suusta..tänhetkisistä ajatuksista ja tilanteesta meillä :) niin asiaa joka sana!! Ja tämä aiheuttikin mielenkiintoisen keskustelun ja mies totesi että annetaan mennä ;)

nyt tai ei koskaan!! :)



Tsemppiä kaikille yksipuolisesti kuumeilijoille ja toivotaan että jokainen saisi sen toivomansa nyytin piakkoin :)

Täällä yksi 19v nainen, jolla on ollut vauvakuume kauan. Mies täyttää 24 ja hän ei tahdo vielä lasta. Itse tahdon lapset nuorena, koska haluan jaksaa temmeltää pienokaisten kanssa. Toivon myös isovanhempieni näkevän vielä lapsenlapsenlapsensa ja mieheni äidin lapsenlapsensa.



Olemme puhuneet paljon vauvoista mieheni kanssa, ja tässä kuukauden verran puhunut hänelle aktiivisesti siitä, kuinka tahtoisin lasta. Miehen mielestä rahat eivät riitä, eikä ole oikea aika lapsen teolle. Ja hänen mielestään minulla täytyisi olla ammatti ja olla ensin töissä, jotta voisimme alkaa perustaa perhettä. Mutta ehtiihän sitä opiskella ja tehdä töitä myöhemminkin? Olisin valmis jo äidiksi. Vauvakuume on kamala :/



Olemme olleet yhdessä kolme vuotta, ja menimme tammikuussa kihloihin. Olemme asuneet kaksi ja puoli vuotta yhdessä. Olemme puhuneet, että menisimme kesällä 2012 naimisiin.



Mies on siis vakituisesti töissä, minä pääsen kesäkuussa ylioppilaaksi, eikä haluamani koulu ala kuin vasta syksyllä 2012, tai sitten kun haluan sen aloittaa. Tällähetkellä en ole töissä, mutta työpaikka on jo tiedossa. Olen myös miettinyt vaihtoehtoja, ja rahahuoliakaan ei juuri ole. Tänään taas puhuin vauvoista, ja vakuuttelin kuinka rahamme riittäisivät, mutta mies sanoikin, ettei ole vielä valmis isäksi. Pelkääköhän hän?



Mitä tehdä? Jatkaako painostusta eli siis vauvoista höpöttelemistä ja vakuuttelemista, että kyllä me pärjätään? Vai unohtaako koko homma? :/



Tosiaan, olen aina halunnut lapset nuorena. Ja olen samaa mieltä siitä, ettei oikeaa aikaa ole olemassakaan.

Mina kanssa itkin ja maanittelin tuossa pari vuotta sitten, mutta mies ei vaan taipunut... Sanoi vaan, etta EHKA parin vuoden paasta voisi ajatella... No, nyt on melkein kaks vuotta tuosta ja yk4 menossa... :) Mies tottui ajatukseen omalla ajallaan ja yhtakkia sitten oli valmis tahan vauva-hankkeeseen! :)



Ma luulen, etta noitten miesten kanssa pitaa vaan odottaa, kunnes ovat valmiita. Boring, I know! :/ ;)



Toivottavasti sunkin miehen paa viela kaantyy!



Tinttulina

Toivottavasti odotus palkitaan jossain vaiheessa :D

meillä oli ihan sama asia! Nyt yk3 menossa ja toivotaan ettei enempää tarvitakaan :D Miesten pitään ilmeisesti totutella ajatukseen ja luulenpa että ainainen painostaminen vaan ahdistaa!! Tiedän että on vaikeaa mutta yritä olla painostamatta miestäsi! Omani sanoi että "halutko tosiaan lapsen niin etten mä vielä halua?" Oli niin oikeassa!! Haluan että se on yhteinen "projekti".

Moi,



Mulla samanlaisia kokemuksia. Kirjoitinkin tuonne ketjuun: Muita toisen lapsen yrittämisestä vasta haaveilevia???***

ehdottaisi painostukseen. Se voi myöhemmin kostautua ikävästi.Pikkuhiljaa antaa toisen totutella ajatukseen on parempi tapa.Karmeeta on se odotus- jaksamista!

-M.-

Jep, tiedän tunteen. Minä myös voisin haluta vauvan, olen jo pitkään halunnut. Meillä ei ole vielä ensimmäistäkään, enkä tiedä kuinka kauan yritykseen menee. Olisi kiva aloittaa vielä kun olen "nuori". Mies ei vielä halua, järkisyitä luettelee. On osittain oikeassakin.. pöh.



Tänään taas harmittaa oikein urakalla. Olis ovis menossa, parhaat päivät ja mies pihtaa. Oikeastaan sillä ei ole niin väliä, ehkäisy meillä on kuitenkin vielä käytössä.. mutta ärsyttää silti tuollainen pihtaus. Onko muiden miehet samanlaisia, ettei kelpaa vaikka tarjotaan? Media antaa miehistä ihan eri kuvan.. onko mulla joku erikoistapaus vai mitä ihmettä?



/Aamupuuro, ovis ja pihtaaja..

Meillä kans oli koko ajan jotain syytä että miksi ei vielä ja miksi ei ihan vielä. Nyt vuoden ajan ollu joku syy näkyvissä ja aina tulee uusia. Se on totta että ne on järkisyitä mutta pidemmänpäälle AINA on olemassa joku minkä takia vielä odottaa eli milloinkaan ei olisi se TÄYDELLINEN hetki.



Me jätettiin nyt viikko sitten pillerit pois ja perheenlisäys on tervetullut. Meillä ei kuitenkaan ole vielä se TÄYDELLINEN hetki jota on koko ajan ootettu. Vauva kuitenkin syntyisi rakastavaan perheeseen jossa huolehditaan, vaikka ei ole vielä sitä oma-kotitaloa, tuliterää autoa, koiraa ja paljon ylimääräistä rahaa niin mitä sitten.



Kaikki on loppupeleissä kiinni omasta itsestään ja ajatusmaailmasta.



Toivottavasti löydätte yhdessä sopivan hetken itsellenne (ja pian tietenkin, vai mitä ;)..)

on MIELESTÄNI se, että sitä TÄYDELLISTÄ hetkeä ei tule koskaan olemaan. Sillä aina on joku pieni huoli, joka pitäisi saada hoidetuksi.



Ensin nuori ikä, sitten koulut, sitten pitäisi työ saada ja edetäkkin uralla hiukan, sitten mietitään raha asioita, jonka jälkeen tuleekin sitten asunto asiat ja uuden auton ostosta aiheutuvat velat.



Vauva ei perusta mistään noista yhtään mitään. Vauva ei huomaa eroa, onko perheen auto uusi vai vanha, tai onko edes autoa.

Asunnon koko tai onko se kerrostalo vai omakotitalo, ei kiinnosta myöskään vauvaa.



Vauvaa kiinnostaa ainoastaan omat vanhempansa ja se, että hänestä välitetään sellaisena kuin hän on. :D



Itse olen joutunut huomaamaan tuttava piirissäni turhan monesti tämän lykkäämisen jälkeiset ikävät "seuraukset"

Monesti tietysti uskotaan ja toivotaan, että heti tärppää tai ihan pian ainakin...mutta jos niin ei käykkään ja vauvaa ei saadakkaan alulle syystä tai toisesta.



Tuokaan toteamus ei tietenkään tarkoita sitä, että aikaisemmin aloittamisesta saisi varmemmin lapsen alulle, mutta moni tuttavani vain harmittelee, ettei sitä tullut aloitettua jo aikoja sitten ja miten sitä tulikin silloin ajateltua, että talouden tulee olla priima ja asunnon upea, jotta voi lapsia edes ajatella.



Mutta painostusta ei kannata harjoittaa, se ei ainakaan edesauta tilannetta...pitkää pinnaa tarvitaan.

Toivotaan, että pian olisi kaikkien haavelioiden aika alkaa harjoituksia :D

Itselläni on vauvakuume ja tekee mieli omaa vauvaa.

Avopuolisoni kanssa oltu nyt yhdessä parisen vuotta.

(Pillerit jätin pois parikuukautta sitten pois.Kierto on ihan sekaisin vaihtelee 28-36pv saa nähdä milloin tasoituu kierto.)

Puolisoni ei halua omaa lasta.Olen yrittänyt asiasta jutella,mutta vastaus on aina jyrkkä ei.Olen ajatellut että tarvii kypsymisajan ajatukseen. Olen itse alle 30-v ja vakituisessa työssä ja puolisoni on jo yli 30-v.



Miten olette saanet omat puolisonne suostuun vauvaan?



Olen myös pohtinut vaihtoehtona hedelmöityshoitoa lahjoitetuilla sukusoluilla?

Onko kellään kokemusta hoidoista yms???

itselläni sama ongelma..miten saan miehen haluamaan lasta..ensimmäinen tuli vähän yllätyksenä, onneksi niin, koska en tiedä olisko häntäkään (mies kyllä raksastaa lastaan yli kaiken).



keinot ovat vähissä...minä en lasta tekemällä tee..vaan toivoisin vain että ehkäisyn sais jättää pois, voi kestää tovi ennen kuin toinen tulisi itselläni on todettu pco neljä vuotta sitten.



miehet elävät omissa maailmoissa kuin lapsi haavet on..kuinka kauan pitäisi antaa odottaa että mieskin haluaa, jos haluaa lapsille pienen ikä eron ja lapset nuorena?

Täällä vähän samanlaisia tuntemuksia. Positiivista on se, että oma mies haluaa lapsen varmasti joissain vaiheessa, mutta ei ole varma onko se järkevää juuri nyt. Minä kun olisin valmis yrittämään millon vain. Olemme myös opiskelijoita ja rahaa ei varmasti tulisi olemaan liikaa ja kaikenlaisia muita järkisyitä hän löytää, mutta tarviiko sitä ajatella aina niin järkevästi. Jos lapsesta huolehditaan ja hän tulee rakastavaan perheeseen, tarviiko siinä enää muuta. Eikö sitä aina pärjää. Vai olenko niin vauvakuumeissani, etten enää osaa ajatella järkevästä vaikka pitäisi. Joka tapauksessa vauva pyörii mielessäni ihan joka päivä ja varmaa on että kuume ei helpota ennen kuin olen raskaana. Pitää vaan kovasti toivoa, että mieskin heltyisi ajatukselle.