Synnytyspelkoisia kuumeilijoita
Elikkäs löytyykö muita synnytyspelkoisia kuumeilijoita? Itselläni on pitkään ollut vauvakuume pahana, mut synnytyspelko estää ryhtymästä tuumasta toimeen. Olen käynyt keskustelemassa pelostani kätilön kanssa, mutta sekään ei lieventänyt näköjään kammoa.
Pelkään, että kuumeissani uskallan raskautua, mutta raskaana ollessani alankin katua päätöstä niin mahdottomasti. (Näen unia, että oon itsemurhan partaalla viimeisilläni raskaana.)
Meneekö tää ajan kanssa ohi vai pitääkö luopua kokonaan vauva-ajattelusta?
Kommentit (4)
Minä pelkäsin synnytystä kovasti ennen esikoisen saantia. Raskaaksi tullessani päätin ottaa härkää sarvista ja lukea KAIKEN kaikenlaisista synnytyksistä, minkä vain käsiini sain. Välillä kun luin synnytyskertomuksia ja kirjoja synnytyksestä (suosittelen kirjaa " Luonnollinen syntymä" ) pelkäsin niin että itkin hysteerisesti. Monena monena iltana.
Pikkuhiljaa, ihan hipi-hiljaa, pelko hellitti pääosin.
Ja sitten lapseni olikin perätilassa ja jouduin sektioon ja se oli elämäni hirvein kokemus. En suosittele kenellekään.
Voimia, rohkeutta ja rakkautta!
Joo, mulla on takana kaksi synnytystä. Joista ensimmäinen oli aivan ihana kokemus. Toinen sitten kaikkea muuta, mutta en oikein osaa edes sanoa mikä siinä oli se pahin kokemus. En siis tiedä oikein, että mistä tää pelko johtuu. Ehkä sitten siitä huonosta kivunhoidosta. Ensimmäinen kun oli lähes kivuton kokemus. Oikeastaan nyt kun sen tänne kirjoitin, niin siitähän se varmasti johtuu.
Olen tosiaan käynyt jo pelkopolilla. Siellä en oikein osannu kuvata syytä pelkoon, mutta ävimme kaikki epäkohdat läpi ja sain lupauksia että ne hoidetaan eri tavalla seuraavan kerran. Mutta tosiaan, en tuosta kivusta tainnu ees mainita, koska nöyränä kai ajattelin, että sille ei mitään voi, sehän kuuluu synnytykseen...
Täytyykin tästä vielä jutella sen kätilön kanssa. (Sain sieltä kätilön sähköpostiosoitteenkin, johon saan kirjoitella jos asiaa vielä tulee näiltä tiimoilta. Suosittelen muillekin!)
Minuakin toi synnytys pelottaa hirveästi, mutta ei sen kivun takia, en jotenkin osaa kuvitella sitä. Tiedän että tuo epiduraali on ihan kätevä kun sen olen 2 kertaa saanut, tosin sen takia että molemman polvet on tähystetty, en siis kertaakaan ole aikaisemmin synnyttänyt.
Pelottaa vaan että jokin menee pieleen ja jotenkin on repeämisestä jäänyt hirveät kauhu-kuvat. En kyllä tiedä kuinka yleistä se on, mutta peloissaan sitä sitten kuvittelee että se juuri omalle kohdalle sitten tulee.
Hyvä kyllä tietää että siihen pelkoonsa saa sitten apua kun sen raskauden aika tulee, helpottaa varmasti kun saa alan ammattilaisilta kuulla tosiasioita synnytyksestä ja jälkimeiningeistä.
Ihan avoimin mielin kumminkin lähden hommaan, en sen pelon takia lapsia jätä tekemättä todellakaan. :)
Tsemppiä kaikille muillekkin pelokkaille!
En nyt tiedä taustastasi ja onko kenties kurja synnytyskokemus takana, vai miksi niin kovin pelkäät. Kerronpa kuitenkin omista tuntemuksistani.
Olen nuoresta asti ajatellut kauhulla synnytystä ja joskus ajattelin, että en lapsia halua, koska en voinut kuvitellakaan synnyttäväni. Olinpa jo päätynyt siihen, että adoptio on kohdallani ainoa tapa saada lapsia.
Vauvakuume ja biologisestikin oman lapsen kuume alkoi kuitenkin vaivata muutama vuosi sitten, kun kolmenkympin ikä alkoi lähestyä.
Kuume nousi sitten niin kovaksi, että jotenkin kai sain nuo pelot työnnettyä taka-alalle. Luulen myös että minua auttoi kun tein myös selvät suunnitelmat itselleni, eli että raskaaksi tultuani hakeudun heti pelkopolille synnytystä suunnittelemaan ja jos siltä tuntuu, niin haluan sektion.
Yrityksen alettua vuosi sitten en oikeastaan olekaan koko synnytystä enää ajatellut (eikä se valitettavasti ole ajankohtaistakaan ainakaan vielä 9 kuukauteen ;) ).
Omalla kohdallani en oikein ole varma mikä tuon pelon aiheuttaa, mutta uskon että jos syy selviää, on sen " hoitokin" helpompaa. Luulisin minulla vaikuttavan opiskeluaikoina nähty synnytysvideo, joka jostain syystä järkytti minua. Koin synnytyksen jotenkin luonnottomana, vaikka se nimenomaan on tosi luonnollinen asia. Mulla on hyvin alhainen kipukynnys ja pelkään kipua. Lisäksi olen aikamoinen kontrollifriikki tunteideni suhteen ja ehkä pelkään etten hallitse itseäni synnytyksessä.
No tosiaan tällä hetkellä toivon, että kunhan tulen raskaaksi niin voisin synnyttää normaalisti alateitse, koska leikkauksessakin omat riskinsä on. En kuitenkaan suostu tuntemaan itseäni huonoksi ihmiseksi (äidiksi), jos en siihen kykene.
Tulipa pitkä selostus, mutta teki hyvää " purkautua" ! :)
En voi varmaksi sanoa miten sun käy, jos tulet raskaaksi mutta mielestäni lapsia ei kannata tuon pelon takia jättää " tekemättä" . Luulisi että joka kunnassa on mahdollisuus päästä raskauden aikana tuonne pelkopolille ja halutessaan myös sektio (ellei sitten pelkää leikkauksiakin...).
Olisi kiva (lue terapeuttista) kuulla susta vähän tarkemmin ja myös jos jollain on kokemuksia synnytyspelkoisen synnytyksistä!
Killa