Jospa minäkin vielä... nyytin saisin!
Vauvakuumetta on ollut ilmassa sitten vuodesta -99 eli esikoisen syntymästä. Elämäntilanne vaan ei ole aikaisemmin antanut mahdollisuutta perheenlisäykselle ennen kuin nyt. Hieman vain on vaikeaa saada toukkaa aluille, kun mies elää töidensä takia yli 700km päässä ja nähdään vain, kun jommalla kummalla on pitkä viikonloppu töistä!
Rinkulan jätin tammikuun tokalla viikolla pois, eli aika aluilla hommissa ollaan. Nyt kun nähtiin, niin kovasti touhuiltiin ja jos mun laskuni pitää paikkansa, tää oli just se otollisin aika yrityksille!
Esikoista ei aikaan tarvinut paljon yrittää, mutta tilanne voi nyt olla jo ihan toinen. Tuttavallani on saman ikäinen esikoinen kuin minullakin ja hän on lähes koko väliajan yrittänyt, mutta toinen syntyi silti vasta marraskuussa.
Koska en ole juuri aikaisemmin kiinnittänyt ovulaatio-oireisiin huomiota, olenkin hämmästynyt mm. kuinka herkiksi nännit ovat tulleet. Pelkkä paidan kosketus käy kipeää!