Ei tullut taaskaan toista viivaa
Surullista, yli vuosi ilman ehkäisyä ja kaksi ihanaa lasta, mutta se kolmas olisi toiveissa. Testi näytti taas tylsästi yhtä viivaa.
Epäillään kilpirauhasen vajaatoimintaa ja ylipainoakin on. Testeihin pitäisi päästä, mutta en tiedä onko mielenkiintoa enää. Masentaa tää jatkuva menkkojen myöhästyminen ja sitten viikon kuluttua ne tulee isona ryöppynä, taas pyyhkäisten kaikki toiveet vauvelista mukanaan.
Huh, tylsää valittaa, mutta päähän ottaa ja rankasti. Kaksi lähipiirissä hehkuttavat ihania pikkumassujaan ja tulevia vauvoja, minä katkerana ja kateellisena joudun kuuntelemaan vaikka sisälle sattuu. No onhan mulla nuo kaksi kultaista pellavapäätä..
Muita samanlaisia?
Kommentit (3)
muiden puolesta olen toki onnellinen ja odottelen jos se miun nakkini sieltä joskus nappaisi ja saisi sen kolmosen aluille, kun kuitenkin suht aktiivisia ollaan oltu tärppipäivinä ja muutenkin, ettei yritystä ainakaan puutu. :)
No mietinkin että pakkohan sinne tutkimuksiinkin on mentävä jos sillä saisi edes sen epäilyksen pois ja vaikka kiloja on pari lähtenyt, on vielä pitkä matka edessä laihdutuksen suhteen, mutta jos edes hieman auttaisi.
No eiköhän tää tästä taas helpota ja ens kuuta sitten odotellaan jännittyneinä.
Siellä ollaan keskusteltu tästä, että pitäis olla onnellinen ku on jo kaks ja kolmatta kuitenkin kuumeilee kovasti. Itselläni myös kaks lasta ja kolmosta yritetty elokuusta. Mua vaivaa pitkät ja epäsäännölliset kierrot, mutta aina se negatesti ja menkkojen alkaminen on pettymys... Varsinkin, kun nämä kaks muksua sai alkunsa helposti.
Meitä kohtalosisaria taitaa olla aikapaljon, kenellä mitkäkin syyt ettei lasta kuulu.
Meillä on yksi ihana tytär joka on kohta 1v 2kk, toista ollaan yritetty lokakuusta lähtien, huonolla menestyksellä.
Alussa ostelin raskaustestejä jo ennen kuin kuukautisten oli aika alkaa, mutta nyt en ole enää moneen kiertoon ostanut. Suru joka tulee joka kuukausi menkkojen alkaessa on todella pohjaton ja se raastaa syvältä sielusta, kateellisena sitä katselee toisten masuja ja miettii miksi ei mulla.
Olen toki iloinen kaikkien tuttavien ja ystävien raskauksista mutta syvälle sieluun samalla sattuu.
Et ole yksin, toivottavasti saat jollekkin purettua pettymystäsi, jos ei muualle niin tänne palstalle ainakin, meitä on niin monta !
ainoaurora