NELIAPILAT vko 4
Aloitin meille uuden pinon meille jotta ei veny ihan mahdottoman pitkäksi.
Tervetuloa kaikki uudet !
Nani76 - minä myös täällä käyn jatkuvaa taistelua näiden raskauskilojeni kanssa. Esikoisen jälkeen kaikki 18 kiloa häipyivät juuri sillä imetyksellä hupsista vaan. Näiden poikien jälkeen taas n. 10 kg on hävinnyt aika nopeasti mutta ne loput ( 10 ja 6 ) ovatkin sitten työn ja tuskan takana. Minä olen siis kerännyt noita kiloja joka kerta oikein urakalla. Kuopuksen kanssa ehdin vähän laihtua lopussa kun minulla todettiin raskausdiabetes ja olin dieetillä. Muuten olisi taas varmaan tuo 20 kg paukkunut rikki.
Seuraavalla kerralla olisin kyllä tarkalla ruokavaliolla koko raskauden jos sinne ikinä päästään ;)
fru H - aika ihanasti ovisaikaan teillä kävi tuo " työtapaturma" . Toivotaan kovasti että olisi tärpännyt ja isännällähän on ne kuuluisat 9 kk aikaa sopeutua ;)
3_x_äippä - HURJASTI ONNEA, TARRASUKKIA JA KAIKKEA HYVÄÄ ODOTUKSEN TAIPALEELLE !
Näin se väki vähenee, mikä on tietenkin toivottavakin asia :)
marrasmammalle pahoittelut tädin saapumisesta :(
Pearl - voi miten ikävää tuo tiedän keskenmeno ! Toivotaan pikaista tärppionnea ja että kaikki menisi nyt hyvin.
Meillä on tuo kuopus sairastellut, sairastellut ja sairastellut. Viime viikko alkoi kuumeella, samoin kuin tämä viikko. Välissä oli 3 kuumeetonta päivää. Siksi en ole päässyt kuin lukemaan teidän kuulumisia kun koko ajan on poika sylissä. Nyt nukkuu tuolla parvekkeella ja edelleen on tosi väsynyt ja itkuinen. Kaatuileekin koko ajan ja satuttaa itsensä. Ihan perusräkätauti, saimme varmaan uuden pöpön heti perään. Mulla on anoppi onneksi korvalääkäri niin apu on aina lähellä. Korvat ja keuhkot olivat kuitenkin maanantaina ok ja nyt alkaa vähän oireet helpottamaan.
Kun tuli viime viikolla pari yötä valvottua niin ajattelin jo ettei mitään nelosta tähän mutta heti kun sain nukuttua yhden kokonaisen yön niin oli ajatuskin muuttunut ;)
Mutta miehen kanssa on sovittu että keskustelemme asiasta vasta keväällä ja arvatkaapa onko vaikeaa olla utelematta hänen ajatuksiaan ? Kysyin kyllä tuossa yksi päivä että koska on hänen keväänsä ja kuulemma huhti-toukokuussa. Eli vappuun saakka olen piinassa.
Eilen aamulla luulin että nyt joudun itse sairaalaan ja ambulanssilla vielä. Heräsin niin järjettömään alavatsakipuun että taju meinasi lähteä ja yrjö lentää. Minulla on ollut tuontapaisia voimakkaita oviskipuja mutta ei tuota luokkaa, nyt oli koko alavatsa ihan tulessa enkä pystynyt edes puhumaan, uikutin vain. Onneksi mies oli vielä kotona ja hetken päästä kun olin ottanut Buranan niin kipu helpottikin kuten aina oviskipuni tekee. Kävin kuitenkin lääkärissä vaikka siellä tuli jo tosi tyhmä olo kun 45 min odottelun jälkeen olo oli jo ihan normaali. Vähän aristin kun se lääkäri painoi munasarjat ja kohdun mutta kaikki oli ok. Verikokeitakin otettiin mutta kaikki oli ok, hcg alle 1 kuten valitettavasti pitääkin. Mullahan on tuo hormonikierukka joten kierrosta ei ole paljon tietoa kun ei ole vuotojakaan.
Itse epäilen että tuo oli nyt kunnon ovis kahteen vuoteen ( silloin siis olen tullut raskaaksi ). Eli että munasarjani lähtivät nyt käyntiin oikein ilotulituksen kera :D
Kommentit (8)
Eilen jo kirjoittelin, mutta huomasin tänään, ettei tekstiä olekaan.
Minne lie lähetin sen.
Nani, kysyit tästä sairaudesta. En itsekään ollut kuullut koko
sanaa ulseratiivinen koliitti ennen elokuuta. Kyseessä on
krooninen haavainen paksusuolen tulehdus. Taudin kuvaan kuuluu
oireettomia jaksoja, jolloin elämä on oikeastaan ihan normaalia ja
sitten aktiivivaiheita jolloin vatsakipuja, ripulia, verta, haavaumia,
laihtumista jne.
Joillakin naisilla sairaus rauhoittuu raskauden aikana ja toisilla taas
pahentuu. Olin tietämättämäni sairastanut tautia vuosia, mutta se
jostain syystä meni todella pahaksi juuri raskauden alettua eli
pelkään nyt todella paljon, että oliko se vain sattumaa vai onko
edessä mahdollisesti toinen taistelu vauvan elämästä jos aktiivivaihe
hyökkää mahdollisen raskauden alettua. Toisaalta sairaalasta sanottiin,
että normaali raskaus on täysin mahdollinen. Eikä sitä mitään saa jos
ei yritä. Näillä eväillä mennään ja nyt kun tiedän, että tällaista taakkaa
mukana kannan, pääsen erityisseurantaan.
Kylläpä oli kovat oviskivut! Vähemmälläkin varmasti selviäisi, mutta
onpahan hyvä, että tiedät milloin on aika!! Toivottavasti kaikki on jo
OK. Meilläkin kuopus on sairastellut aika tavalla, joulukuussa oli koko-
naista 3 hoitopäivää kun muuten oli sairas. Nyt on onneksi jo paremmassa kunnossa.
Eikös viikonlopulle ole jo testaajia! Odotetaan niitä iloisia uutisia,
kyllä se jonkun kohdalle varmasti taas osuu! Täällä jännityksellä
odotellaan muitten uutisia.Mulla kun on ajankohtaista vasta viikon,
parin päästä. Sekin vielä tässä, että kierto on epäsäännöllinen niin
laskepa siitä sitten!
Pearl
eli oletteko muut pohtineet, että kuinka tulette jaksamaan jos nelonen saa alkunsa ja miten talous kestää tulevat menot??? mä vasta alan kuumeilemaan mut nyt jo pään täyttää järkiperäiset kysymykset kuten yllä... eli mulla järki sanoo, et nyt on kaikkki hyvin, alahan jo nauttimaan " helpommasta" elämästä ja tunnepuoli sanoo, et vielä yksi vauva meille... Meillä siis poika-00, tyttö-03 ja poika-06. Mies on haaveillut jo kauan neljästä lapsesta ja nyt saanee ylipuhuttua mutkin?? minkälaisten kysymysten kanssa te painitte?tuskinpa mä olen ainut joka jahkailee...tsemppiä kaikille ja peukkuja yrityksiin!!!
Eli ensimmäinen mikä tulee mieleen on autonvaihto, " tavalliseen" autoon ei kuuden hengen perhe enää mahdu.
Talosta loppuu huoneet eli sitten pitää käydä arpomaan ketkä sisaruksista asuu samassa huoneessa. No tuo ei kyllä ole todellakaan mikään järkevä este, ennen vanhaan saattoi parin huoneen tuvassa olla 8 lasta eikä lapsista sen hullumpia kasvanut. Turhanpäiväistä makeilua tuo että pitäisi olla jokaisella oma huone nykypäivänä...
Rahahuolet pukkaa pintaan, neljään lapsee uppoaa rahaa kyllä varmasti enemmän kuin kolmeen, puhumattakaan siitä miten saa asuntolainat maksettua äiskärillä tai mahd. hoitovapaalla!
Miten sitä ikinä enää jaksaa, ikää yli 30 ja kuopus tällä hetkellä 3,5 ja nukkuu jo yöt hyvin! Sitä pääse jo niin " helpolla" että ajatus yövalvomisista kauhistuttaa!
Mutta mutta... vauvakuume on ihmeellinen asia, luoja on tällä tavoin turvannut ihmiskunnan jatkuvuuden, kaikki järkevät selitykset haihtuvat päästä joka kerta kun näen pienen vauvan tai raskaana olevan naisen! Ja meillä on mies sellainen " kyllämejotenkinainapärjätään" -optimisti, että osaa kyllä kumota mun järkeilyt. (on itse isosta perheestä)
Niin että täällä sitä kuumeillaan, toiveissa kevätvauva-09!
-helmi
No, onpa helpottavaa kuulla, että muutkin miettii samoja asioita. Näinhän se on, että elämä kantaa ja lapset ovat ihania aarteita, jotka antavat elämään sellaista sisältöä, jota ei rahalla eikä maallisella mammomalla saa!! Mua ärsyttää nykypäivien ylijärkeilevät, itsekkäät ihmiset, jotka laskelmoivat mitä kannattaa ja koska kannattaa tehdä mitäkin. Ja vielä enemmän ärsyttää, että näitä ajatuksia pilkahtaa välillä omastakin päästä, kun toiset aivopesee. Välillä sisälläni nousee kapinahenki ja ajattelen, että vielä minä näytän ja pidän pääni... Ajatelkoot muut mitä vain! Huh huh, kylläpä nyt tulee paasattua! Mut täällä on ihana paasata kun on muita samoin ajattelevia ja tuntevia:) Leppoisaa viikonloppua ja vipinää vällyjen väliin;)
Neloset: voi kuule et ole ainut! Minä se harva se päivä mietin (kauhean siivon keskellä, lasten kanssa menee hermot, vauva syöny " miljoona" kertaa yöllä eli järkyttävän väsymysen keskellä) mitä ihmettä, hulluko mää olen ku vielä kuumeilen lisälapsista =)) mutta niin se vaan unohtuu taas äkkiä..heti kohta sitä jo haaveillaan...voivoi tätä äitirassukan elämää..
Taloudellisesti meillä asiat on onneksi suht hyvin että niiden syyksi ei lasten saamista voi asettaa...autoki on jo valmiiksi 7-paikkanen...itse asiassa mua kans ärsyttää ihan suunnatomasti se kuinka yritetään lasten " tekemistä" järkeistää pyh sanon minä! Kerran yks kaveri tuumas ku kerroin haluavani vaikka 7 veljestä (oli tän kolmannen sukupuoliveikkaukset menossa ku meinas että me varmaan toivotaan tyttöä...) että ookko tullu uskoon?!? voih noita ihmisiä...
Kiitos Makkonen ku kerroit omasta kokemuksestasi painotaistelujen suhteen..helpottaa aina hiukkasen lukea kanssasisarten " taisteluista" kiloja vastaan..Onko kellään idiksiä miten voisi pudottaa painoaan silleen järkevästi ettei imetys häiriinny ja myrkyt siirry lapseen? Liikunnan harrastaminen mulla on vain mahdollista kotijumpilla ja vaunulenkeillä, eniten mun energiaa yllättäen vievät nuo hyötyliikunnan osaset eli kotihommelit...
Helmielinan kanssa näköjänsä asustellaan aika liki ja samaa vuosikastaki näytetään olevan =) mukavaa ku on toinen " melkein naapurista"
Pearl73: kiva ku selvensit, itse asiassa nyt ku kerroit taudista tarkemmin niin mun ystävä sairastaa samaa tautia. Sillä on tauti välillä tosi pahana (vaatii sairaalahoitoa), stressi pahentaa sitä sillä ainaki. Toivottavasti tauti sulla pysyis kurissa!
Saunaan olisi tarkotus tästä vieä koko konkkaronkka mennä, ootellan vielä isukkia ja esikkoa sählystä. Vauvaa yritän pitää hereillä ku tykkäävät iskän kans käydä yhessä pesulla.
Oikein ihanat viikonloput teille kaikille arvon rouvat, pitäkäähän pölyt poissa peitoista...mies oli eilen huolissaan ku meillä ei olla koko viikolla peittoja pöllyytelty ku kumpiki on ollu järkyttävän väsyneitä ja muutenki menee aina niin myöhään iltasin ku nuo meidän isot pojat on jo niin isoja että nukkumaanmenot tahtoo vaan venyä...mutta jospa sitä nyt viikonlopun kunniaiksi taas jaksais paremmin ku tietää ettei aamulla tartte aikasin nousta! hih
mutta lopetampa häiriköinnin, kovasti tuota tekstiä tuli ykskätisenäki..sori mahd kirjotusvirheet...Hyviä öitä!
nani76 miesvallan alta =)
Lähtipäs äkkiä tuo edellinen...Ihan nopsasti vain muutaman oman ajatuksen tulin tänne kertomaan, kun olen lueskellut teidän viestejänne. Kiva, kun on uusia porukassa mukana. Minä olen lähinnä taustaillut ja välillä kirjoitellutkin. Kuume on suht kova, mutta vielä ainakin kolme kiertoa (huhtikuuhun) haluan odotella. Toisaalta välillä on käynyt mielessä, jos alkaisi heti yrittämään, mutta sitten taas jos tärppäisikin nopeasti, niin en haluaisi ihan heti tulla raskaaksi... toisaalta voi joutua odottamaan pitkäänkin, kun ikääkin on jo suht paljon (35). Meillä eräänlaista vauvakuumetta potee myös esikoinen (7v.). Hän haluaisi kovasti vielä pikkusiskon (2 veljeä on jo). No, olen hänelle yrittänyt sanoa, ettei niitä siskoja ihan tilaamalla tule. Toisaalta olen kyllä puhunut lapsillekin siihen malliin, että JOS meille tulisi vielä vauva jne...Kyllä se vielä siltä itsestäkin tuntuu, että yksi pikkuinen meille vielä mahtuisi. Neljä taitaakin olla sitten meille ehdoton maksimi. Toisaalta juuri nyt elämä on aika mallillaan (ei yövalvomisia ym....) ja uusi vauva mullistaisi taas kaiken vähäksi aikaa. Silti joku ihme vietti siihen vain vetää. Toisaalta ihana on nähdä lapsien kasvua ja kehitystä, enkä sitä ikuista vauva-arkeakaan jaksaisi, mutta kyllä sen yhden vielä mielelläni kokisin! Nyt vain sen verran tullut " järkeä" mukaan, että mietin jo että pitäiskö ottaa vakuutukset tälle neljännelle. Aikaisemmin emme ole edes harkinneet vakuutusten ottamista ja onneksi tähän saakka on mennyt ihan hyvin ilman sen kummempia sairauksia tms. Miten te muut olette toimineet lapsivakuutusten suhteen?
Nyt punaviinilasilliselle (kun kerran vielä saa sitäkin juoda!!!)...
t.Menninkäinen
Ihana ilma ulkona kun aurinko paistaa ja maata peittää valkea lumiverho!! Pääsimme lasten kanssa hiihtämään ja pulkkailemaan. Ulkoilun lomassa mietin, että jos kaikki menisi nappiin, niin ensi talvena työtelisin vaunuja muiden touhutessa ja nukuttaisin pientä vauvaa. Ai, kun se kuulostaa ihanalta! Toisaalta samalla monet pelot hyökkivät mieleen: jos kaikki ei menekään hyvin ja vauva on pahasti sairas ym. ym. Mieheni on sitä mieltä, että yrityksen voisi heti laittaa käyntiin ja minä haluaisin vasta keväämmällä, jotta LA menisi ensi vuoden puolelle... Toisaalta eipä sitä koskaan tiedä, että tärppääkö ja jos tärppää, niin koska. Ei saisi suunnitella liikaa... Meillä kolmostakan yritettiin kauan. Tsemppiä kaikille ja tulkaahan kirjoittamaan kuulumisianne jos kerkiätte...
Nyt rohkaistuin viimein ilmoittautumaan joukkoonne, nyt siis vauvakuume on virallistettu=) Mies taitaa olla onnensa kukkuloilla, terveisiä vaan kun siellä töissä kuitenkin kahlaat tätä palstaa! Meillä siis mies on ollut tämä aktiivisempi osapuoli kuumeilun suhteen, mutta kyllä tässä on itsekkin pikkuhiljaa lämmennyt=)
Olen siis lahden lähistöllä asusteleva vm. 76 ja mies-78 ja meillä on 99 ja 04 syntyneet pojat ja 02 syntynyt tyttö. Neponen voisi olla vaikka 04/09 jos luoja suo! Vanhemmat lapset ovat saaneet alkunsa helposti (nuorin jopa meiltä ihan salaa!) joten ei ole mitään paineita tuossa " tekemisessä" . Tosin tässä alkaa tuota ikää jo vähän olemaan, miten lie se vaikuttaa... Aikanaan tuli päätettyä että kaikki lapset tulee olla tehtynä ennen kuin täyttää 30, mutta tässä sitä vain ollaan....
Elämä on tällä hetkellä melko hektistä, opiskelen töiden ohella mikä on aika haastavaa kun on noinkin pienet ipanat! Mies on kyllä ollut uskomaton apu tässäkin suhteessa! Alun perin ideana oli hankkia neponen kun valmistun vuonna -11, mutta ei malta millään odottaa!
Opinnoissa voi aina pitää pikku breikin!
Ihanaa kun täältä löytyy muitakin " samanmielisiä" !
-helmi-