kertokaahan, loppuuko vauvakuume koskaan?

Täällä vielä yksi joka miettii päättyykö vauvakuume koskaan tai kyllä se aina välillä vähän hellittää, mutta vain palatakseen taas entistä kovempana. Meillä siis lapset 5v, 4v ja nuorin 4kk:ta. Ekalla ja tokalla ikäeroa vain vuosi ja 2kk:ta ja samoin kuin edellisellä rankka-aika kahden pienen kanssa piti kuumeen vähän aikaa aisoissa joten ikäeroa kolmanteen kertyi se neljä vuotta. Nyt kuitenkin taas tuntuu kamalan haikealta ajatella että tämä olisi se viimeinen.. Vaikka järki niin sanookin.

Kuudes 9kk ja voisin hyvin vielä yhden pyöräyttää,jo nyt...

koska tämän viidennen myötä talosta loppuu tila kesken :o) ja multa menee selkä hajalle :o/

Tästä eteenpäin pitää ajatella vain ja ainoastaan järjellä (just,ihan ku onnistuis) :o)



Niiloakseli ja viides jannu rv 31+3

Meillä piti jäädä kolmeen, miehen mielestä kahteen. Kuitenkin nyt molemmat kuumeillaan kuudetta. Kova yritys päällä;). Kyllä se niin yleensä on ollut, että kun pienin kasvaa potkuhousuista ulos, vauvakuume iskee.



Mutta kyllä se neljäs ja sitä seuraavat ovat olleet jo kovemman mietinnän tuloksia. Monta kertaa iski pupu pöksyyn, ennen kuin uskalsi yrittää. Mutta aina se on yhtä ihanaa! Jokainen synnytys ainutlaatuinen kokemus. Ja jokainen lapsi ihan oma persoonansa.



Järjellä ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. Vauvakuumeinen ei edes tunne sellaista sanaa. Jossakin vaiheessa kai sitä järjen ääntäkin on silti kuunneltava:).

omalla kohdalla piti aluksi lopettaa kahteen, sitten kolmas ilmoitti tulostaan. Ja kolmannen jäkeen oli kamala vauvakuume oli ihan pakko saada se neljäs. nejännen synnytys oli niin kamala että se tukahdutti kuumeilun monekis vuodeksi, mutta sitten se iski mun mieheen... Puhui minua ympäri 1½ vuotta.... joten sitten se ajatus taas tarttui ja tehtiin viides ja kuudennen taas kuumeillen j a pahasti sitten taas kuume hiipui ja nyt, kun tuo kuopus on 4 niin avot mikä kuume päällä. Elis e taitaa olla kroonista tautia, joillakin.



Mun siskon esim ei ole koskaan " sairastanut" vauvakuumetta, mutta tehnyt 2 lasta, kun niin kuuluu tehdä.....



-rölli kp 27/28-30

Sain esikoiseni nuorena (juuri 18 v täytettyäni), ja vaikka hän oli toivottu ja suunniteltu lapsi, tuntui, että yhteen lapseen jää.

Vaikean suhteen jälkeen erosin lapseni isästä, ja olin äärimmäisen pettynyt ylipäänsä miehiin :(

Muistan ajatelleeni, ja ääneen ystävilleni sanoneenikin, että " yhtään ukkoa en ota vakavissani elämääni, ja tokkopa lisää lapsiakaan sitten saan..." .



No, kun " oikea" mies tuli vastaani, ja " palat" loksahtivat paikoilleen, parin vuoden seurustelun jälkeen olin jo armottoman vauvakuumeen kourissa ;)

Ajattelin ehkes joskus itsekkin, että -yksi yhteinen- (enempi tämä tosin mieheni mielipide silloin), sitten perheemme on siinä ;)

No, meille syntyi eka yhteinen, ja mieshän (toki itse ja isosiskokin ;) ) oli täysin " myyty" , ja ehdotti pojan ollessa 2 kk:n ikäinen, että " tälle tarttee saada leikkikaveri" ;)

No, sen koommin meillä ei ehkäistykään ;)



1 v 7 kk ikäerolla syntyi toinen poika :)

Jälleen kerran perheemme oli " myyty" uudesta tulokkaasta :)

Ja puhuimme ja ajattelimmekin, että -siinä on perheemme-.



No, tämä kuopus oli reilun 1,5 v, kun aloimme yrittämään neljättä....vaan, reilu 2 vuotta yritetty, tuloksetta :(

En tiedä tuleeko vauvaa, mutta kovasti toivomme, niin mies kuin minäkin, sekä etenkin tuo keskimmäinen (nyt 5,5 v) toivoo kovasti toista pikkuveljeä :)



Olin -niin varma- kolmannen synnyttyä, ettei vauvakuume enää iske, mutta kun se salakavalasti hiipi, ajattelin, että tokkopa ukkoani saan " käännytettyä" , mutta...kappas...elämä yllättää :)



Jos nyt vielä se yksi saatais, ajattelisin varmaan taas, että -ei yhtään enää-, tai mistäs sitä tietää....tosin, ikä alkaa tulla vastaan :/



Kroonista tää kaiketi on, tulee ja menee, mutta ei kunnolla häviä mihinkään :D

itse olin vakuuttunut toisen lapsen jälkeen, etten enää kolmatta tahdo. Siinä menikin pari vuotta, kunnes vauvakuume alkoi nousta ja lopulta pääsi niin pitkälle, että 12/07 jätettiin ehkäisy pois.

Meillä kuitenkin alkoi mies jarruttelemaan ja itsekin sitten psyykkasin/psyykkaan itseäni siihen, että ei se kolmas sitä vauvakuumetta poista ja kun on jo kaksi tervettä ja ihanaa lasta, niin miksi sitä kolmatta enää, kun näiden kahden isomman kanssa pääsee jo suht helpolla.



Nyt on se tilanne, että odotan kuukautisia alkavaksi, mikäli ne eivät ala niin sitten meille tulee se kolmas ja sen jälkeen laitetaan piuhat poikki, ettei enää ole mahdollisuuksia kasvattaa lapsimäärää, jos ne tulevat niin sitten aloitan jälleen pillerit ja odottelen, että iän puolesta voi hankkia sterilisaation. Vauvakuume kun ei valitettavasti poistu vauvoilla niin sitten täytyy vain tunteiden sijasta ajatella puhtaasti järjellä.

Onkohan se joku luonnollinen sykli, että suunnilleen 1,5 vuoden välein pitäis synnyttää... Siis joku biologinen ikiaikainen viettien jäänne, ajalta jolloin ihmisen elinikä oli huomattavasti lyhempi ja lapsikuolleisuus suurempi.



Itselläni esikoinen oli n.9kk kun tuli kamala vauvakuume, ja tulinkin raskaaksi heti (lapsilla siis iläeroa n.1,5 vuotta). Kuopus oli kans 9-10kk kun aloin haikaileen kolmatta... Sain kuitenkin pidettyä itseni aisoissa ja mieskään ei ollut kovin innostunut asiasta, joten tämä kolmannen (tosi-) kuumeilu alkoi vasta kun kuopus täytti 2 vuotta.

mutta joku on kuulemma joskus sanonut, että kaikilta jää aina vielä yksi lapsi tekemättä. Että vauvakuume on biologinen juttu. Tiedä sitten?

Itse olen samaa miettinyt. Minulla taitaa olla vauvakuume sitä kroonista laatua. Toinen lapsi sai alkunsa kun ensimmäinen oli muutaman kuukauden ikäinen, ikäeroa heillä 1v1kk. Kahden vauvan hoitaminen oli rankkaa, joten ei ihan heti vauvakuume alkanut uudelleen. Mutta yksi kaunis päivä se jysähti taas kuin salama kirkkaalta taivaalta, mitäs jos vielä yksi.. Mies onneksi lähti ajatukseen mukaan, pienen taivuttelun jälkeen. Kolmas lapsi syntyi kun edellinen oli 3v. Ja minähän luulin vielä kolmannen raskausaikana, että nämä minulle riittää, mutta niin sitä ajatukset vain muuttuu. Neljännestä haaveilu alkoi aika pian synnytyksen jälkeen. Haaveitamme yritetään murskata kuitenkin ylhäältä päin, koska neljäs raskaus päättyi keskenmenoon rv7. Mutta sen jälkeen vielä voimakkaampana tunteena, haluaisin yrittää uudelleen. Kuitenkin se oli niin lähellä, kerkesi jo haaveilla isosta perheestä jne. Vielä yhden haluaisin... Luulisin että sitten riittäisi, mutta vannomatta paras.. Onneksi ikä alkaa asettaa omat rajapyykkinsä, josko se saisi ajatukset kääntymään jonnekin toiseen suuntaan. Töihin, harrastuksiin tai mitä nyt ihmiset yleensä tekeekään. Sitä on vain elänyt pitkään tätä lapsiperheen arkea, ja tykkään siitä todella!

Olen itselleni määrännyt tavoitteen, että alle 35v pitää lapset olla " tehtyinä" .

Mutta kyllä se vauvakuume on niin todellista, että vaikea sitä on ohittaa, tai päästä yli jos mies ei enää lisää lapsia halua.. meillä mies nimittäin jo jarruttelee.