***VILTTIKETJU VIIKKO 27***

Olipas aikanen herätys vaik olis saanu nukkua. Mun äiti toi koiransa hoitoon tänne kun lähti Tallinnaan. Pyysin sitä tuomaan raskaustestejä sieltä(kun joku kirjotteli, että ovat siel halvempia). Nyt jo rupes kaduttamaan kun tiedän, et jos mulla on niitä valmiiks niin testailen ihan hupiani liian aikaisin ja turhaan.



kp13/27-30 kyllä on pitkä aika viel piinailuun...

aivan kamala kesäflunssa :o( olen ihan tukossa ja nuutunut, mutta pakko vaan koittaa sinnitellä töissä kun on kuunvaihde ja pitää saada kaikki hommat hoidettua ennenkuin tilit suljetaan..koitan saada kaikki tehtyä niin, että voisin huomisen päivän lepäillä kotona.



Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille, jospa Anzqun plussa aiheuttaisi täällä vilttipinkassa taas plussa-aallon :o)

Nyt se on sitten loma ohi=( En tässä nyt ihan vielä päässyt kärryille, kuka on plussannut ja mitä kaikkea on tapahtunut, mutta täytyy vähän omaa napaa tilittää...

Etsiskelen jossain vaiheessa myös meidän esittelypinon ja päivitän sitä, jos vielä osaan.



No, mullahan kävi sitten justiinsa niin kuten pelkäsin eli en ovuloinut tai sitten ovis oli tosi myöhään ja kierto otti ja venähti. Tuntemukset oli sellaset, että tiesin etten ole raskaana, mutta kp 35 päätin testata. Oli reissua tiedossa ja halusin varmistaa, että voin ottaa viintä rauhallisin mielin. Niin tyylipuhdasta negaa harvoin näkee. Kp 37 sitten päätti tätsy viimein ilmaantua. Voitte kuvitella, mitä ajatuksia päässä pyörii, kun menkkoja ei kuulu. Clomien aikaan 5 kk kierto oli niin tarkka 26-28. Pelkäsin jo, että nyt ne jää kokonaan pois, eikä päästä enää yrittämäänkään. Nyt pitäis yhdet menkat vielä odottaa ja sitten katsotaan, otanko vielä clomit vai siirrytäänkö muihin hoitoihin. Pitää lääkäriin mennä elokuulla kuitenkin suunnitelemaan jatkojuttuja.



Vaikea on ollut olla vauva-asioita ajattelematta. Alku meni hyvin, mutta tuo kierron venähtäminen sai taas pään ihan sekaisin ja vauvakuume on aivan älytön...



Kuulin vielä lomalta palattuani, että vuorotteluvapaan sijaiseksi aiottu henkilö on saanut pitemmän pätkän muualta, joten en tiedä voinko sittenkään jäädä vapaalle. Arvatkaa vituttaako.



Että tällasta täällä, toivottavasti muilla paremmin...

Helle, ihanaa! Nautin lämmöstä ja koitan kerätä sitä kylmän talven varallekin... Silläkin uhalla että jalat ja kädet on hillittömän turvonneet, niitä nipistelee ja suonikohjut pullottaa ' mukavasti' ... Siis ihan totta, mulla on suonikohjuja (ja ikää 28...)! Suvun perintönä kulkee tuo ' ' ihanuus' ' ...



ONNEA ANZQ!!!!!!! Ihanaa, että plussauutisiakin saadaan väliin! Masuasukille sitkeyttä ja tahmeat varpaat, jotta pysyy kyydissä päätepysäkille saakka! Nauti raskaudesta ja koita vetää koko Vilttiketju mukaan ; ).



Hassuja unia näin viime yönä. Olin raskaana viimeisilläni ja maha oli tosi pieni. Tunsin supistuksia ja olin menossa synnyttämään, kun supistukset sitte laantu ja palasin kotiin. Ystäväni, joka saa vauvan reilun kk:n päästä oli samassa sairaalassa ja mahaa oli neljä kertaa enemmän ku mulla. Herätessäni maha oli hassusti kipeä ja hirveä pissahätä sekä olin hiestä märkä ja puuskutin kuin synnytyksessä voisin kuvitella puuskuttavani...



Uni johtunee siitä, että juttelin raskaana olevan sukulaiseni kanssa eilen ja äitini kanssa puhuin tästä em ystävästä illansuussa.

Ennenkin olen nähnyt vastaavanlaisen unen ja ei mene kauaa, kun joku läheiseni kertoo odottavansa. Siis ennustajaeukon vikaa... Eli nyt sitten vaan odotellaan, että onkos se joku Vilttiksistä vai kuka. Minä se en ole, voisin vaikka vannoa sen. En usko ihmeisiin enää.



Unista, näkeekö tai onko joku muu nähnyt enneunia? Itse olen nähnyt parinihmisen kuoleman ja aika monta raskautta sekä niin isäni kuin ukkini aivoinfarktit. Yksi ihminen on kuolinyönään ' käynyt' unessa minut hyvästelemässä. Ja näitä ' enneunia' olen oikeasti nähnyt paljon ja ne on niin selkeitä, ettei tartte edes tulkita.



Kuolleista näen myös joskus unia. Viimeksi edesmennyt Ukkini suuttui mulle unessa, kun hänelle itkin, ettemme saa vauvaa koskaan. Ukki siihen puuskahti oikein vihaisena,että ' ja kyllä varmassti saatte, sen saat uskoa!' . Toivotaan, että sekin on enne!



Jopas tuli paljon sepustettua, jätetääs nyt tilaa muillekin!



No jaa, aika mennä kahvitauolle ja sitte taas asiakkaiden pariin, tai siis asiakkaiden kotiin käymään.

Aurinkoista päivää ja viikkoa!



-Uniennustaja Haavis-

Kaikki taisivat jäädä palstalomalle, kun minä palasin. Hiljaista on...



Haavemaa: en kyllä näe noin vahvoja enneunia, mutta tavallaan uskon niihin. Pari päivää ennen menkkoja näen kyllä " lirahdusunia" ja ikävä kyllä ovat pitäneet tähän mennessä paikkaansa.



Muitten kuulumisia ootellessa,

Senni

Tervetuloa takaisin lomalta Senniina :o)



Haavemaa: minä näen joskus enneunia - olen nähnyt läheisteni kuolemat unessa, samoin mm. oman kolarini ja esikoiseni raskauden. Tosin tuon raskausunen tajusin vasta kun sain tietää olevani raskaana. Ja aika useasti muuten tulee tilanne, josta totean mielessäni, että tästähän näin juuri unta!



Ria: mulla on ihan sama juttu noiden raskaustestien kanssa, jos ostan niitä ennakkoon, niin sitten malttamattomana testaan liian aikaisin. Tsemppiä alkavaan piinailuun :o)



Omanapa: flunssan aiheuttamien vaivojen lisäksi rinnat ovat todella kipeät. Lauantaina luulin jo, että mulla on vähintään rintatulehdus kun vasen rinta alkoi sattua ja sattui siis tosi kovin ihan kuin silloin kun maito nousee ja pakkautuu synnytyksen jälkeen rintoihin, saunassa ollessa pakotti niin kuin olisi haljennut siihen paikkaan, kipu helpotti vasta kuin yönaikana. Ja nyt on vieläkin molemmat rinnat arat, nännitkin tuntuvat olevan kuin tulessa :o( Kp oli pakko laskea eli tänään kp20, tiedänpä torstaina kertoa gynelle missä mennään..



Mukavaa helletiistaita kaikille!

Toivottelee nuhanenä

Huomenia!

MEinaa tää pino jo vallan hukkua, kun ollaan niin lomatunnelmissa. Vielä pitäis jollain konstilla ensi viikko jaksaa puurtaa töissä, sit alkaa 4 viikon LOMA! Alkaa olla tuo työmotivaatio lähellä nollaa, kun edellisestä lomasta on jo reippaasti aikaa. Kaipa sitä jotensakin saa nää päivät menemään töiden parissa.

Väsymys on niin hillitön, etten meinaa aamulla saada silmiä auki ja illalla saunan jälkeen kaadun sänkyyn. Joten tuo aviollinen elämä on aika hiljaista tällä väsymyksellä.. Tosin illat venyy aina sinne 24 ja yhteenkin, joten siinä syy väsymykseen, aamulla kuitrnkin 6 aikoihin herätys.

Omituisia asioita, mulla ei oikeestaan koskaan ole ollut polvet kipeät ja nyt muutamana päivänä on lenkillä ja paikallaan seistessä vihlonut niin ettei tiedä miten päin pitäis olla. Samoin sormissa on sellasta vihlomista, onneksi lievempää. Rasittavaa, kun on pakko kuitenkin paljon kävellä ja olla jalkojen päällä. Kai se ohi menee joskus.



Aurinkoista työpäivää, on jo keskiviikko!

harmi kun kirjoitin pitkän viestin ja kadotin sen, mulla oli kyllä otsikko mutta tuli sellainen - täytä jotain otsikkokenttään -juttu enkä päässyt enää viestiin takaisin. HÖH!



Muakin väsyttää ja flunssakin vielä vaivana. Töissä on tosi rankkaa vaikka istumatyötä teenkin, mutta täällä loppuu iltapäivään mennessä happi ja kuumuus on niin tukahduttavaa, että olo on tosi helpottunut kun täältä ulos pääsee..



Kotona meillä on sellainen ilmalämpöpumppu (?) joka jäähdyttää sisäilman. Lapsetkin viihtyvät helteellä paremmin sisällä kuin ulkona. Tosin parina iltana olen joutunut laittamaan villasukat jalkaan kun tuntuu, että on ihan liian kylmä. Johtunee varmaan flunssasta sillä alkuviikosta mulla oli täällä työpaikan pätsissäkin villatakki päällä kun oli mukamas niin kylmä :o)



Leppoisaa hellepäivää kaikille!

Ei oikein työnteko maita...

Muutama ihminen on kiinnostunut vuorotteluvapaan sijaisuudestani, joten eiköhän se sittenkin järjesty=) Olen odottanut sitä niin älyttömästi ja pettymys olis kyllä paha, jos en pääsisikään. Lapsi sentään lähtee kouluun vaan kerran elämässään ja haluaisin häntä silloin olla tukemassa. Työmotivaatio on muutenkin hukassa eikä pieni breikki tekis eikä varmaan haittais vauvantekopuuhiakaan.

Miehen kanssa eilen juteltiin jatkojutuista ja hän on kyllä valmis mihin tahansa, että meidän perheeseen pikkuinen saataisiin. Todettiin myös, että itseasiassa nyt on kulunut vuosi siitä, kun ei enää välitetty varoa meneekö siementä sisään vai ei. Varsinainen yritys tosin " luvan kanssa" aloitettiin 9/05. En tosiaan aio lääkäriltä kuunnella enää sitä, että olen hätäinen vauva-asian suhteen. Varailen varmaan aikaa gynelle elokuussa.

Muuten omasta navasta, että nämä 2. clomittomat menkat ovat olleet aika runsaat ja pitkät. Clomien kanssa selvis 4 päivällä, nyt mennään kuudetta ja vieläkin tuhruttaa. Saas nyt nähdä, minkälaiseksi tämä kierto venähtää. On niitä venähtämisiä joskus ennenkin ollut, mutta ylennsä sitten kierto palautunut siihen 30 pv:n tienooseen.

Päivän jatkoja kaikille ja tulkaahan linjoille!!

Haavemaa: Toivottavasti se synnytysuni oli enneuni:)

Viljonkka: Pikaisia paranemisia!!!

Senniina: Hyvä, että mies on valmis mihin vaan, että saatte sen nyytin vielä.



Mulle on alkanu ihan epätoivoinen olo tulemaan koko homman kanssa. Usko siihen, että vauvaa tulee alkaa hiipumaan :( Poika kyselee vauva-juttuja jatkuvasti ja puhuu kuinka kiva olis jos meille tulis vauva. No niinhän se olis joo ja yritetty on vaikka kuin kauan.



Plussaonnea!!!!

Ria, kyllä mullakin on välillä niin epätoivonen ja luovuttanut ole kuin olla ja voi. Mun kouluunlähtijä myös vähän väliä puhuu vauvasta ja taputtelee mun vatsaa ja sanoo, että siellä on vauva. Ja pakko vastata vaan aina, että ei oo vauvaa, pelkkää läskiä vaan. Sitten tulee aina välillä niitä toivon hetkiä, että kyllä tämä jumankauta tästä vielä joskus iloksi muuttuu! Tällä hetkellä vaaka on enemmän toivon kuin toivottomuuden puolella.



Onko kellään muuten menkkojen loppupäivinä outoa turvotusta, jatkuvaa pissahätää ja jopa oviksen tuntuisia nippailuja? Olen miettiny, että tapahtuuko siellä jotain follikkelin kasvua vai mitä lie vaihdevuosivaivoja nämä ovat...Mun tuurilla noita jälkimmäisiä...

Työmotivaatio ei oikein ole huipussaan, kun ulkoilma houkuttais ja lomakin jo häämöttää suht lähellä!

Epätoivo on mullekin iskenyt pari kertaa kuussa, eka oviksen aikaan, että taas meni yksi munis hukkaan ja siitä varmistus menkkojen aikaan.

Aiemminkin olen jo kertonut, että en jaksa enää edes ihmeemmin masentua em.asioista. Se nyt vaan tuntuu olevan meidän ' ' kohtalo' ' ettei saada biologista lasta omin avuin. Ei se suremalla muuksi muutu.

Kuulostaa ehkä kyyniselle ja kylmälle, mutta pakko tässä on jollain koittaa suoriutua eteenpäin. Koitan ajatella sitäkin, että suvun jatkuminen on jo taattu, kun veljillä on lapsia kaikilla. Tosin miehen puolelta suku loppuu häneen, joten sieltä tulee pientä ' ' painostusta' ' , mm sain äitiysmekon yhdeltä vanhemmalta sukulaiselta viime kesänä... Tosi hauska pila joo. Oli kuulemma ostanut sen itselleen hellemekoksi ja vasta myöhemmin huomannut sen olevan mammamekko. Ei oikein ole luonto antanut periksi sitä käyttää, vaikka onkin ihan kaunis eikä näytä mammavaatteelle.



Toivotaan koko Vilttiketjun voimalla, että kesällä vahvempina hyrräävät hormonit tuottaa tulosta ja päästään mukaan odotuksen iloihin ja huoliin!



Pieni paussi työhön ja jäätelöä nauttimaan. Pari tuntia vielä ja sit pääsee kotiin koirun kanssa lenkille ja pihahommiin.

Jaksuja!



-Haavemaa-

Noista turvotuksista; mulla turvotusta on oviksen aikaan ja ilmavaivoja. Samaten turvottaa noin viikon ennen menkkoja ja päivittäin nippailee ja muljahtelee mahassa. Ja turvotus vähenee menkkojen aikana, mut häviää hetkeksi vasta, kun viimeisetkin tuhrut on menkkojen jälkeen ohitettu. Nippailuihin en sen kummemmin ole kiinnittänyt huomiota, koska mulla on usein mahavaivoja ja pieniä nipistyksiä ja kipuja sekä toisinaan maha toimii hyvinkin vilkkaasti ja toisinaan on kuin kiviä pyörittelis mahassa.

meillä esikoinen toivoi aikansa pikkusiskoa. Kun sitten tulikin pikkuveli alkoi jankata pikkusiskon tekemisestä. Vielä talvella saattoi kysyä, että joko sulla on se pikkusisko masussa ja kun vastasin että ei valitettavasti ole hän tokaisi: ja mä haluan sen pikkusiskon heti - huomiseksi! Koitin sitten selitellä, että ei se ole niin yksinkertaista ettei niitä vauvoja pelkästään haluamalla synny...Noh jokin aika sitten kun tuli vauvoista puhetta - veljen perheeseen toivottavasti vauva syntyy tammikuussa - tämä ennen niin innokas isoveli tuumasi: ja mä en kyllä kestä enää yhtään vauvaa!



Niin, oma luovuttamiseni alkaa jo näkyä siinä että olen alkanut luopua vauvan tarvikkeista. Vaunuja pesin kyynelehtien viikonloppuna kun niiden piti lähteä uudelle käyttäjälleen tällä viikolla. Eilen mies sitten sanoi, että ei hän niitä vielä haluakaan myydä, mistäs vaunut sitten jos tulenkin raskaaksi, että puretaan se kauppa. En kyllä tiedä voiko niin tehdä...



Tähän asti mies ei ole puhunut sanaakaan vauvasta tai edes siitä että tulisin vielä raskaaksi. Hän kun on ollut sitä mieltä, että kaksikin riittää.

Ja minä kun olen pikku hiljaa alkanut sulatella sitä että tässä se lapsiluku nyt on täynnä. Marraskuussa tulee 2 vuotta yritystä täyteen, silloin ajattelin, että tärppi käy heti, muttei siinä sitten ihan niin käynytkään...



Kaipa mies nyt heltyi kahden lapsen kannastaan kun se vaunujen pesu oli mulle niin kova paikka. Muistui niin elävästi nimittäin se miten pesin niitä kakkoselle, oli ihan viimeisilläni ja vauva potki tarmokkaasti masussa kun irrottelin kankaita. Tällä kerralla masussa ei potkittu, ja tietysti vielä innostin itseäni itkuun ajattelemalla, että tuskin enää koskaan raskaaksi tulenkaan :o( Lopulta paruin ihan suoraa huutoa siinä vaunuja kasatessa...Tuntui niin tyhjältä...



Tiedän, että on niitäkin jotka surevat ettei sitä ensimmäistäkään ole ja että minulle näitä on siunattu kaksi. Ja näistä kahdesta olenkin onnellinnen, ylpeä ja rakastan heitä enemmän kuin itsekään käsitän, mutta silti tämänkin äidin syliin ja sydämeen niitä pieniä olisi mahtunut niin monta... Ehkäpä kolmonenkin haluaa tulla samanlaisena yllätyslahjana kuin veljensäkin - eli ihan vielä en kuitenkaan aio luovuttaa.



Senniina: mulla on turvotusta ennen tätiä. Painoa tulee 2-3 kiloa ja masu turpoaa niin, että voisi luulla mun olevan raskaana. Samoin aineenvaidunta vilkastuu, joten veskissä juoksen yhtämittaa. Kaikenlisäksi mulla on yöhikoilua ennen tätiä ja jostain luin yöhikoilun olevan vaihdevuosi oire - joten olen ihan varma: vaihdevuodethan ne kolkuttelevat ;o)

Vilijonkka, teen myös samaa luopumistyötä. Vaunut ovat jo lähteneet uuteen kotiin, takaporttina tosin se, että ne ovat tutussa perheessä " lainassa" . Vaatteita pitäisi myös ruveta pakkailemaan, mutta kun se on niin vaikeeta=( tulee niin monta muistoa mieleen.



Tuosta turvotuksesta sen verran, että ihmetyttää just se, että sitä on noitten tavallisten ovis+ennen tätiä turvotusten lisäksi n. kp 3-5?!

Nyt ei ymmärrä, kirjottelin pitkät tovit, mutta näköjään tekstini katosi jonnekin avaruuteen. Tämä pieni pää ei tajua mittään näistä tekniikoista, jotakin kai kämmäköin. Otanpa siis uusiksi...



Niin, siis viikonloppu meni nettipimennossa ja töissäkin on ollut sellanen kiirus, ettei ole edes ehtinyt pinoutumaan. Huh, lomaa tässä alkaisi siis jo kaipailemaan, mutta vielä kolme viikkoa pitäisi jaksaa...



Hienoja uutisia olikin tullut sillä aikaa. Onnea anzq! Toivottavasti vedät meistä mahdollisimman monta mukanasi odotuspuolelle.



Epätoivo on meilläkin tuttu vieras. Nyt varsinkin, kun vauvauutisia on lähipiirissä satamalla satanut. Ahdistaa välillä niin paljon, ettei mitään rajaa. En tiedä, mitä sitten tapahtuu, jos hoidot eivät tehoakaan... ja pessimisti kun olen, pelkään aina sitä pahinta. Onneks mies on enempi positiivinen luonne, muuten menisi ihan synkistelyksi.



Mutta eipä auta, pakko jatkaa vielä vähän aikaa töitä ennen kuin pääsee kotia. Meikäläinen taitaa myös painella ihan ekaks koiran kanssa lenkille, jotta vähän piristyisi. Voikaahan hyvin!

että viikonloppuna pestyt ja puleeratut kärryt kärrättiin

:o) takaisin varastoon...Oli se kyllä hupaisa näytelmä.. Mies oli lähdössä töihin ja oltiin juuri tultu yhteisymmärrykseen, että kärryt lähtee. Saa niitä uusia se vakuutteli. Sitten kuuntelin työhuoneessa kun kodinhoitohuoneessa vaan kärry rapisee ja natisee, menen katsomaan ja siellä se niitä kärryjä kääntelee silmät vetisinä. Kysyy sitten taas, että viekö hän ne tosissaan pois. Minä sanoin ääni väristen, että eikös niin jo sovittu. Itketti aivan vietävästi. Kävin vessassa ja sinne mies huuteli, että saahan niitä sitten uusia. Muttei se saanut aikaiseksi lähdettyä niiden kanssa. Lopulta halattiin ja sovittiin, että kauppa perutaan ja mies vie kärryt takaisin varastoon. Voi miten suloinen se oli :o) Aatelkaa nyt ei pystynyt esikoiselle hankkimistaan kärryistä luopumaan, mua itketti jo sitten enempi se, miten pahoillaan mies oli siitä, että joutuisi niistä kärryistä luopumaan, kai se muisti miten tohkeissaan oli kun niitä kärryjä kotiin kiikutti kun minä olin esikoisen kanssa sairaalassa... Uskokaa pois, nämä kärryt ovat meillä vielä kun lapsenlapsia tulee ja onpa sitten kolmosta ajatellen vaunut jo valmiiksi pyykätty ;O)

Palaan lomilta huonojen uutisten kera taas kerran. Tänään kp 1 ja tunnelmat varmaan arvaatte sen kummempia tarinoimatta. Maanantaina oli hieman tuhrua samoin tiistaina. Kummallista tuo tuhruttelu liian aikaisin. Sama tapahtu viime kierrossa. Nyt myös alko kp 22. Kierto oli tosi lyhyt tällä kertaa vaan 24 päivää. Jotenkin on tosi ankea olo ja luovutusfiilis taas kerran. Taitaa oikeesti olla vasta ensi keväänä meidän vuoro seuraavan kerran. Siis ihan aikuisten oikeesti. En tiedä mitä mättää kun ei onnistu niin ei onnistu. Tylsää kun on miehen loma ja tälläiset tunnelmat.



Mökkiloma meni hyvin ja lapset viihty siellä. Eivät ois millään malttaneet lähteä pois. Esikoinenkin vaikka oli ollu siellä jo juhannuksesta asti. Nyt on pakko mennä poikien kaa keräämään mansikoita meidän mansikkamaalta. Mies lähti kauppaan tytön ja kuopuksen kaa. Palailen myöhemmin lukemaan pinoa paremmin. Sori omanapainen purkaus.



Shannon ankeissa tunnelmissa

Mulla on vähän sama pelko, että jos tärppää niin ens maaliskuussa sitten niinkun on ollu noi kaks viimeistä tärppiä vaikka olivatkin kohdunulkoisia.



Täällä nyt kuitenkin toiveita aina elätellään välillä. Välillä ollaan epätoivossa. Kp16 ja nyt urheillaan ton vauvapuuhastelun kanssa melkein jokapäivä.

shannon=( Mullakin on sellainen olo, että olen niitä keväällä hedelmällisiä ja tuntuu, että on niin pirun pitkä aika vielä sinne. Välillä tuntuu, että mitä mä sinne lääkäriinkään taas hönkään, kun ei siitä kuitenkaan mitään apua ole. Sitten ne typerät ennustajatkin (mamma ja elli) povasivat vauvan syntymäajaksi joulukuun...Toisen 12/06 meni kyllä vahvasti harhaan=)



Omaa napaa: kp8 ja älytön kipu alavatsassa vasemmalla. Oli ihan vaikea kävellä äsken. Mitä ihmettä se voi olla?! Oviksesta ei voi olla kyse, kun paikat ovat kuivat ku autiomaa eikä mulla koskaan ole ollut ovista näin aikasin. Se on joko jälkeen kp14 tai sitten ei ollenkaan. Joku tulehdus tietysti. Plääh.