Synnytyksen jälkeinen masennus ja useampi lapsi?

No niin yritin eilen jo vastata mutta koko sepustus hävis jonnekin bittiavaruuteen.Uus yritys.

Mulla -04 ja -05 syntyneet lapset ja molemmista olen käynyt läpi synnytyksen jälkeisen masennuksen. Esikoisesta pahin meni ohi yhdessä kuukaudessa ja " tilanne" oli ohi kokonaan 3kk kohdalla. Mulla oli todella kiltti vauva, viihtyi hyvin eikä itkeskellyt päivin eikä öin. Aluksi ajattelin pahimman vaiheen ollessa, että en ikinä enää uudestaan halua tätä kokea, mutta aika kultaa muistot........ ja esikoisen ollessa 6kk aloin odottaan vauvaa, ihan tarkoituksella.Raskaus meni ihan hyvin, olihan se toki raskaampaa olla mahan kanssa ja kanniskella toista. Neuvolasta vakuuteltiin että masennus tuskin tule toisen kohdalla. Uskottelin itsekin samaa. Ajattelin, että onhan se iso muutos muuttua naisesta äidiksi, mutta nyt olen jo äiti, joten kyllä kaikki varmasti menee hyvin. Pieni pelko kyllä kaiversi.No, sitten ihana vauva syntyi. Synnytys meni ihan " mukavasti" , kauheaa rytinää oli 45min, mutta mitään kauhua ei ole jäänyt lainkaan. Mielummin valitsisin tämän kovaa rytinää 45min kuin puuduttavaa kipua tuntikaupalla. Esikoista nimittäin saatettiin maailmaan kuin Iisakin kirkkoa 20 tuntia. Tämäkin tulokas oli, aluksi, hyvin kiltti. Meni viikko........ja tuli sade rankka, joka kesti puoli vuotta.Ensin ajattelin että kuolema tulee kyllä ja sitten aloin pelkäämään etten kuolekaan vaan joudun kärsimään loppuelämäni.Taasen ihan sumussa meni ihana vauva-aika sekä sitten tietysti esikoisen taaperoaika.Paljon ei muistoja ole, muutakuin mustaa. Joka päivä hoidin kyllä lapset, mutta yksin en siihen pystynyt, en ees hetkeä. Olen yrittänyt miettiä ja muistella miten ja milllon huono vaihe päättyi, mutta en tahdo sitäkään muistaa. Sellainen olo vain on, että yks aamu vain heräsin ja mietin, että mitä hittoa on oikein tapahtunut, mihin viimeiset 6kk ovat hävinneet.Mutta sitten se kaikki oli vain tipo tiessään. Nyt kuopus on 2v ja tähän asti olen ajatellut, että never ever again JA kuitenkin nyt huomaan, että vauvakuume nostaa jostain syvältä päätään. Olen varma, että masennus tulisi nyt kolmannellakin kerralla, mutta jossain määrin sitä ajattelee, että miksi en siitäkin taas selviäisi. Tosin kyllä muistan, että pahimmassa vaiheessa ei kyllä lohduttanut yhtään se, että ihmiset sanoivat että menihän se ekankin kohdalla ohi. Tilanne vasta kuume-asteella, vasta ihan 37,1C ; ), joten asiaa ei todellakaan vakavammin vielä ole ajateltu. Katsotaan, mutta kaikella täytyy olla tarkoituksensa, uskon niin. Niin myös näillä mun koettelemuksilla.