SYYSTOIVEET -06! *VIIKON 20 PINO*

Moikka!



Minäkin sain eilen viettää ihka ensimmäistä äitienpäivääni. Sain nukkua pitkään aamulla ja päivällä käytiin sitten syömässä ja rentouduttiin koko perheen voimin kotona..Ihanaa viettää aikaa yhdessä tekemättä mitään sen kummempaa, nuo yhteiset hetket kun on viime aikoina ollut melko vähissä lähinnä minun opiskelukiireitteni takia..



No, muuten eilinen oli sitten vähän kurjempi, kun pojalle oli yön aikana kehittynyt kunnon flunssa ja yö meni sen vuoksi melko heikosti. Illalla reppanalla oli vähän lämpöäkin.. :o( No viime yö meni sitten edellistäkin huonommin -siirryin pojan kanssa nukkumaan vierashuoneeseen puolen yön jälkeen ja kun poitsu oli tosi tukkoinen ja heräili vähän väliä, jäi omat unet lähes nolliin ja sainkin nukuttua koko yönä kokonaiset 2-3 tuntia.



Sajuska, kyllähän tuo miehesi puhe kuulostaa vähän siltä, että sinnekin on päässyt pieni kuumeen poikanen pesimään! Hienoa! :o) Meillläkin mies on jo samoilla linjoilla, että syksyllä yritys alkaa. Kumpikin vaan toivotaan, että pääsisin töihin toisen lapsen odotusta -nostaisi kivasta äippärahaa, vaikka en tästä ensimmäisestäkään minimillä ollut..



Nyt taas kirjoitustöiden pariin!!Hyvää viikonalkua kaikille!



Terkuin,

Piipikkä

Jotenkin tämä aika menee niin, ettei koneelle meinaa ehtiä..

Kiva, että saadaan lisää porukkaa, tervetuloa Piipikkä!



Heh, rahoitusalalla minäkin kuten Katie. Missäs päin Suomea asustelitkaan? Me eteläsuomessa, Helsingissä käyn töissä.



Ensimmäinen äitienpäivä tuli tosiaan vietettyä. Aamulla sain nukkua pitkään ja sitten sain kahvit ja aamiaisen sänkyyn. Mukavaa. Päivällä sitten tulivat molempien äidit meille syömään ja kakkukahveille, joten vähän jouduin keittiössä hääräämään. Tarkoitus oli grillailla ulkona, mutta olikin sitten vähän turhan kylmä.



Sanjuska kyseli viime viikolla miten on selvitty uimahallikäynneistä. Siinäpä se onkin kysymys, mulla on ollut äiti molemmilla kerroilla mukana kun en ole vielä keksinyt miten tuon vipeltäjän kanssa yksin pärjäisin. Nyt ollaan torstaina menossa kahden muun äidin ja vauvan kanssa ja vuorotellaan suihkussa käyntien ja pukemisten kanssa. Meidän poika jo seisoo tukevasti, mutta kun ei malta olla paikallaan hetkeäkään vaan heti olisi lähdössä konttaamaan eikä oikein viitsi päästää niille lattioille konttailemaan. En sitten tiedä helpottuuko tilanne yhtään kun oppii kävelemään, voi olla että meno vaan nopeutuu entisestään.



Vauvahaaveista: Vielä en ole laskeskellut mahdollisia laskettuja aikoja kovinkaan tarkkaan - kuukausia tosin ja jos oikein hyvin käy niin kesävauva olisi haaveissa ;) Meillä esikoinen sai alkunsa ennen kuin edes ehdittiin varsinaista yritystä aloittaa, ekasta kierrosta pillereiden jälkeen siis. Enkä todellakaan uskonut olevani raskaana vaikka menkkoja ei kuulunutkaan, kuvittelin, että kierto on vaan ihan sekaisin pillereiden jäljiltä. En sitten testiäkään ihan heti tehnyt ja kun vihdoin uskaltauduin sen tehdä niin olo oli vähän puulla päähän lyöty. Ensin oikeastaan pelästyin, että apua, ollaankohan sittenkään valmiita vanhemmiksi, mutta tietysti heti pelko vaihtui suureksi onneksi.

Monelta olen kyllä kuullut ja täältä palstoiltakin lukenut, että turha kuvitella, että kakkonen välttämättä saa alkunsa yhtä helposti, joten saapa nähdä kuinka käy. Jotenkin sitä silti haluaa uskoa siihen, että kyllä se toinen vauva meille on tarkoitettu..



Nyt lähden tv:n ääreen,

Jondeliini

Meillä on miehen kans kovasti kuumetta kolmannesta. Nyt mulla ois kuitenkin mahdollisuus suorittaa opintoni loppuun, joten vauva ei sais putkahtaa maailmaan ennen kuin mammalla on paperit kourassa. Vuoden päästä opinnot olisivat ohi (huh!). Toinen ehto on, että miehellä pitäisi olla töitä. Taas kahden viikon päästä ovat katkolla:( Ollaan optimisteja kuitenkin ja kuume pukkaa kovasti! Ensimmäistä kertaa muuten mieskin on aivan täpinässä! Autoa on jo vaihtamassa ja höpisee lapsista ja vauvoista jo töissäkin, vaikka yleensä on ollut niin cool ja " järjen ääni" näissä asioissa...



Äitienpäivä meni mukavasti. Mies heräsi kuudelta nuorimman kanssa, ja olin ERITTÄIN onnellinen, että juuri sinä päivänä sain nukkua pidempään:) Kortit ja kahvit sain sänkyyn ja muutenkin sain olla öllöttää.



Hassua kun edellisistä ei ehtinyt näin kunnolla odottaa yrittämistä. Yhtäkkiä vain päätettiin ja jätettiin ehkäisy pois. Puoli vuotta odoteltiin ensimmäistä ja toinen tuli vähän puun takaa (ei vahinko, mutta ei oltu aivan keritty ajatella asiaa vielä todella...). Näinollen yhteensä tämä aika lisättynä aika pitkä odotus tiedossa, ja itsekkäästi toivon nopeaa raskautumista.



OnnellinenMamma, prinsessa 11/03, prinssi 03/05 ja haave

Seuraattekos te muut jääkiekkomatseja?



Tervetuloa vaan mukaan, OnnellinenMamma!!



Tuosta vauvakuumeilusta... esikoista toivottiin jo vuodesta 2000 alkaen. Tulin kyllä helposti raskaaksi, mutta aina odotus päättyi keskenmenoon.Ja sit oli viel yks kohdun ulkopuolinen raskaus. Sitten pidettiin yli vuosi taukoa ja ajateltiin elävämme kahdestaan. Syksyllä -04 yritettiin kuitenkin ja lopputuloksena oli sitten prinsessa, joka syntyi viime kesäkuussa. Nyt kakkosen kuume on korkeella, mut välillä mietin, et kuinkahan kestäisin enää mahdollisen keskenmenon.



Jaahas, tuo pikkuprinsessa huutelee tuolla sängyssään, pakko mennä...

Toiseen vauvan odotukseen lähden kuitenkin positiivisella mielellä. Onhan mulla nyt yks onnistunut raskaus ja lapsi. Pystyn siis olemaan raskaana ja saamaan lapsia. Tätä tietoa mulla ei ollut ennen ja siksipä sitä joskus mietti, et mikä mussa on vikana ja pystynkö koskaan saamaan lapsia.



Tiedän kyllä, että välttämättä toisen lapsen odotus ei alakaan ihan helposti. Sen oon kyllä päättänyt, etten ota mitään paineita/stressiä tuosta raskautumisesta, vaan mennään " tulee, jos on tullakseen" -tyylillä.



Tulispa se syksy...

Hyvää yötä!



T. Sanjuska

Vaikka mulla onkin pahoja pettymyksiä taustalla, niin suhtaudun kuitenkin positiivisesti mahdolliseen toiseen raskauteen. Ennen pelkäsin sitä, että kykenenkö koskaan saamaan omia lapsia, kestääkö mikään raskaus hyvin loppuun asti? Mutta nythän mulla on siitä todistusaineistoa ja kokemusta.



Sen kyllä oon päättänyt, etten ota mitään stressiä ja paineita raskautumisesta sitten syksyllä. Mennään sitten " tulee, jos on tullakseen" - tyylillä.



Mutta nyt... Hyvää Yötä!!

T. Sanjuska

Kirjoitin sitten saman asian kahteen kertaan...



Luulin, ettei toi eka viesti ees tullut palstalle ja aloin sit kirjoittaa uudelleen...



Nyt tää törppö lähtis tosiaan pois häiriköimästä.... :)

Niin, jännä juttu tämä vauvakuumeilu. Esikoista ei mekään millään lailla kuumeiltu, päätettiin vaan, että jätetään ehkäisy pois ja sitten tosiaan olinkin jo raskaana. Näistä sivuistakaan en ollut edes kuullut..

Nyt sitten kun täällä on tullut äitiysloman aikana pyörittyä niin tuntuu, että kuume vaan yltyy kun näitä asioita täällä käydään läpi ja tietty sitten omassa päässä myös.



Ja esikoista odottaessa en millään lailla osannut pelätä mitään raskauteen liittyviä ongelmia, keskenmenoa, vauvan mahdollisia sairauksia tms.. Nyt kun täältä on lukenut, että todella monella on takana keskenmenoja, jopa useita, niin on ruvennut tuo asia itseäkin pelottamaan. Ensimmäisen raskauden voin hyvin alkupahoinvointia lukuunottamatta ja pääosan ajasta nautin todella olostani. Nyt tuntuu, että miten voi nauttia jos koko ajan on pelko takaraivossa.. Vertaistuki, jota täältä saa, on tietty tosi hyvä asia, mutta on tässä toinenkin puoli.. ainakin minun mielestä.

No, yritetään nyt ensin nauttia kesästä, päästä sinne syksyyn ja sitten katsoa miten käy.



Tänään meille on tulossa kylään kaksi n. vuoden ikäistä lasta äiteineen joten siirrynpä tuonne keittiön puolelle..

Aurinkoista tiistaita kaikille!

taas ollut sen verran ohjelmaa, etten ole ehtinyt kirjoittelemaan. Mutta nyt: tervetuloa mukaan Piipikkä ja OnnellinenMamma! Kyllä tää kuumeilu olla aika lailla hormonaalista tms kun kaikilla meillä aika lailla saman ikäiset lapset :) Tai sitten muuten vaan ollaan pro2vuodenikäero- porukka..



Kollegoita siis, jondeliini, hauskaa :) Minä asustan ja työskentelen myös Helsingissä. Samaa mieltä olen, että vertaistuessa on hyvät ja huonot puolensa. Mulla on joitain tuttuja, jotka ottaa täältä luetut asiat itseensä ja huolestuvat sitten kovasti, usein aiheetta. Hyvällä suodattimella varustettuna täältä saa kuitenkin varmasti mukavaa " juttu" seuraa ja ajatusten vaihtoa. Varsinkin raskausaikana on hauska vertailla, miten etenee kelläkin.. Kun nyt päästäis sinne!



Meillä on muuten ihan yhteistuumin miehen kanssa päätetty yrittely sitten häiden jälkeen! Viime kerralla päätettiin kans, että jätetään pillerit sitten 6 kk:n päästä pois ja ei mennyt montaa päivää päätöksen jälkeen, kun pillerit lensi jo nurkkaan :) Kärsimätöntä sakkia.. Nyt vaan tuo jo ostettu morsiuspuku vähän rajoittaa näitä ajatuksia. Jos kuitenkin koittaisin siihen mahtua.. Kesävauvaa toivoisin, mutta sehän sitten nähdään syksyllä, miten käy!



Minunkin eka raskaus meni hyvin, pahoinvointia oli, mutta ei mitään vakavampaa. Kyllähän sitä nyt toista haaveillessa miettii, miten ihmeellisesti kaikki meni hyvin ja terve poika syntyi ja vielä suht helposti. Ja yllättävän paljon kuulee keskenmenoista.. Kai täytyy vaan itse olla positiivisella mielellä ja ottaa sitten mitä vastaan tulee.



Minä mietin jo silloin ekassa raskaudessa, että mitenköhän sitten jaksan vauvan kanssa. Olin niin tottunut vain huolehtimaan itsestäni ja käymään töissä jne. Mutta ihmeen hyvin kaikki vaan järjestyy ja jaksua löytyy ja ehkä välillä jopa vähän pidempää pinnaakin kuin ennen ;) Nyt taas mietin, että mitenköhän sitä sitten kahden kanssa, mutta kai se vaan taas omalla painollaan hoituu. Se erohan siinä on, että iltaisinkin molemmilla on kädet täynnä, kun tähän asti riittää, jos toinen puuhailee pojan kanssa.



Sanjuska, miltä ne kisat tällä kertaa näyttää? Vissiin eilen ei mennyt niin vahvasti. Oon seurannut kyllä SM-liigaa, Oulun Kärppiä tietysti kannustaen, mutta nämä kisat on menneet kyllä melkein täysin ohi.



Nyt syömään, tämä mamma on tehnyt makaroonilaatikkoa.. Koitan nyt reipastua kotiruoan teossa, kun poika vois jo syödä samaa meidän kanssa. Niin helposti antaa purkkiruokaa ja itse syö mitä käteen osuu!



Aurinkoista tiistaita, missä ikinä olettekaan!



-katie

Kai mä tänne kuulun, vaikka viime yön jlk mietin miks niitä vauvoja vielä haluan. Poika itki noin 5 kertaa no itki kait masuaan, tänään tuli sit kakka ja pväunia nukkunut nyt 1h 30 minsaa ei vielä itkua...



Meillä siis poika 1v 9kk, joka aikamoinen riiviö ja villi, välillä olen purjeessa. Syyskuussa palaan takas töihin ja teen osittaista hoitovapaata 4pv/ vko, poika menee pph;lle. Yritys alkaa kait sit syksyllä/ loppuvuodesta. Minä olen 30v hoitsu ja mieskin löytyy 35v. Asutaan Pirkanmaalla.



Mun eka raskaus alkoi 4. kierrosta , mietin aina että jos tuunkin heti raskaaks ja halusin kuitenkin olla töissä ainakin vuoden mutta voihan se olla että toinen vauva ei tulekaan aivan heti... no täällä pyöriminen ei yhtään helpota vauvakuumetta.



Äitienpvä: sain aamiaisen ja pojan piirtämän ihanan kortin ja VALKOVUOKKOJa. mies kokkas pihvejä ja illala oli mummi ja pappa kahvilla.

eipä tänne muuta, palaillan.



t. manteli ja poitsu 1v 9kk

Tervetuloa, Manteli, porukkaan mukaan!!!



Täällä aletaan jo toipua flunssasta. Meille on iskenyt uusi kuume päälle... nimittäin autokuume. Maanantaina käytiin katsomassa yhtä käytettyä, pientä tila-autoa (Toyota Yaris Verso) ja saatiin siitä ihan houkutteleva tarjouskin. Nyt pitäis käydä pankissa juttelemassa ja sit vasta vois tehdä OIKEITA päätöksiä. Syksyllä kuitenkin viimeistään pitäis hankkia toinen auto, kun molempien työmatkat vaatii omaa autoa. No, kuumeensa kullakin... mulla vauva, miehellä auto... ;)



Vertaistuesta: Kyllähän se totta on, että näitä sivuja kannattaa lukea aika tiheän suodattimen kanssa. Mulle oli odotusaikana suuri apu ja tuki kirjoitella tuonne odotuspalstalle muiden kesäkuisten kanssa. Mulla kun ei oo kauheesti kavereitakaan, joiden kans oisin voinu jakaa ajatuksiani ja tuntemuksiani. Eihän näille palstoille mitään kovin henk.kohtaista voi kirjoitella, kun kuka vaan voi lukea. Mutta oli ihanaa jakaa ajatuksiaan odotuksesta muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Kyllähän täällä palstalla saa ihan asiallisiakin neuvoja ja vinkkejä, mutta tosiaankaan kaikkea ei voi uskoa, joten siksi se tiheä suodatin on tarpeen.



Nytkin on kiva kun tätä vauvakuumettaan voi lieventää täällä palstalla. Mieheni tietää kuumeestani, mutta muille en oo kertonut. Enkä varmaan kerrokaan, ennenkuin pikkuinen potkii masussa. On sitä kuitenkin niin varovaiseksi tullut. Mites teillä muilla, joko lähipiiri tietää kuumeilusta? Mä oon vaan vastannut uteluihin, että " ei vielä, nyt mennään töihin" -tyyliin.



Jaahas, täytyy lopetella ja mennä katsomaan mitä tuo pieni touhu-Iita tekee. Moikka!!



Aurinkoisin terveisin, Sanjuska

Kuumeilusta vielä: Mies meilläkin tietää mun kuumeilusta, mutta ei kyllä sitä, että tänne kirjoittelen. Pitäisi varmaan ihan höyrähtäneenä.



Ja muille ei todellakaan olla sanottu mitään vauvahaaveista. Jotenkin se on mun mielestä sellainen juttu josta en halua puhua ennen kuin on jotain konkreettista eli vauva masussa ja sekin jo aika pitkällä. Esikoisen odotus paljastettiin meidän vanhemmille vasta rv12 jälkeen ja sitten vasta pikkuhiljaa kavereille ja muille. Jotkut tosin olivat arvanneet jo aikaisemmin kun kummasti olin muutaman kerran peräkkäin kuskina. Töissäkin kerroin vasta rv20 jälkeen kun alkoi jo masu pikkuhiljaa näkyä.



Meilläkin on tainnut mieheen autokuume iskeä kun tarkoitus olisi meidän kakkosauto vaihtaa syksyllä kun lähden töihin. Nykyisessä kun ei ole takaovia mikä on tosi hankalaa pojan turvaistuimen kanssa. Nyt istuin on ykkösautossa ja kuljetaan aina sillä kun poika on mukana. Syksyksi on varmaan pakko hommata toinen turvaistuin jotta voidaan sitten hoidosta viennit ja haut hoitaa molemmilla autoilla työmatkoilla.

Kummasti noita rahareikiä riittää..



Poika nukkui tänään aamupäivällä melkein 3 tunnin unet, mitä ei ole tehnyt ainakaan puoleen vuoteen. Nyt sitten virtaa riittää, kohta lähdetään pyöräilemään, pojasta on tosi mukava istua turvaistuimessaan ja katsella maisemia.



Jondeliini

Voih, olin tänään kaupungilla siskon kanssa, ja kuulin, että he ovat yrittäneet vauvaa jo yli vuoden, eikä hyvältä näytä. Ovat sen verran ylpeitä (?) ihmisiä, että olin ensimmäinen, jolle myönsivät. Kovasti ovat inttäneet aiemmin vastaan ja sanoneet, että he haluavat nauttia elämästä nyt kahdestaan yms. yms.



Minä olen kyllä paljon avoimempi, ja hmmm... kolme ihmistä taitaa jo tietää aikeistamme ja muut varmaan arvaavat:D Odotusuutisiakin on maltettu aika huonosti pitää sisällämme! Ja mies todellakin tietää täällä surffailuni. Eilen vihjaisi pilke silmäkulmassa, että eikö minun pitäisi liittyä tuohon suurperhekuumeilijoihin! Perhe ei ole VIELÄ suuri, mutta... Jos siis joskus ihmettelette sanomisiani, kirjoittaja taitaa olla mieheni, joka kirjoittaa mun nimimerkillä...



Mutta joo. Nyt päivän hommiin.

Viikko kääntyy jo loppuaan kohti. Miten teillä sujuu?



Me ei sitten ostettukaan kyseistä autoa, vaan katsellaan ja mietitään. Tuossa autossa, josta kirjoitin, ei ollu ilmastointia ja kyllähän se on aika tarpeellinen lisävaruste, etenkin kun lapsen kans kesällä ajelee. No, katsellaan... onhan tässä syksyyn asti aikaa.



Katiella ja Jondeliinilla taisi olla suunnilleen samanikäinen lapsi, kun mulla eli 10-11 kk:tta. Millaisia taitoja teillä on opittu, kävelläänkö jne? Meillä mennään nelivedolla (=kontataan) ja kovaa. Kaikki tavarat, joihin pieni käsi ylettää, lentää lattialle. Kovasti " puhutaan" , selviä tavuja on kuten KÄÄ, KOI, MAM, MAA jne. Seisomaan ei vielä nouse, mutta polvien varaan kyllä. Kaks hammasta on suussa, mutta kovin rakeinen ruoka ei maistu (esim. kaupan 8 kk-ruuat) muuten kuin aivan hienoks muusattuna. Yöunia nukutaan klo 20-21 - 7.30-8.30 ja päikkäreitä kerran 2½-3 tuntia putkeen.



Kaiken kaikkiaan tää eka vauvavuosi on mennyt tosi hyvin meillä. Ja nopeaan! Alkuun oli vaikeaa, mutta kun niistä on selvinnyt, niin on ollut ihanaa olla äiti ja hoitaa omaa lapsukaistaan. Miten te muut koette?



Nyt tuo neiti tuli tuohon viereen ja taitaa olla vaipanvaihdon aika, hajusta päätellen! Joten tää lähtee nyt pyllynpesulle, MOI!



T. Sanjuska

Kuten joku aiemmin kirjoitti, että taitaa olla hormonaalista tämä vauvakuumeilu kun tuntuu, että vauvan lähestyessä vuoden ikää vauvakuume yltyy.. Itsestä ainakin tuntuu, että tuo meidän poika on jo niiiiiin iso, vauvasta ei enää ole tietoakaan, poju täyttää siis vuoden kesäkuun alussa.



Meillä poika ei ihan vielä kävele, seisoo kyllä jo tukevasti keskellä lattiaa ilman tukea, mutta rohkeus askelten ottamiseen puuttuu vielä. Tukea vasten etenee kyllä jo nopeastikin. Tässä vaiheessa on oltu jo varmaan kuukausi, joten kyllä se kävely sieltä varmaan kohta tulee. Ja vauhti vaan yltyy. Puhe on selvästi viime aikoina muuttunut tavuista usean tavun yhdistelmiksi, ja kovasti koittaa matkia sanoja, mutta ihan vielä ei onnistu.



Seitsemän hammasta löytyy suusta, tällä viikolla käytiin jo ekaa kertaa hammaslääkärissäkin. Aika huvittava käynti minun mielestäni kun tiesin jo etukäteen kaikki mitä hoitaja siellä kertoi, mutta tietty on hyvä, että valistusta annetaan.



Meidän poika on tosi kova syömään, kaikki ruuat mitä olen antanut, sekä kaupan että itsetehdyt, kelpaavat. Karkeampikin ruoka on kelvannut jo usean kuukauden ajan. Nyt pitäisi vissiin ruveta jo harjoittelemaan itse lusikalla syöntiä, mutta kun en oikein jaksa sitä sotkua ja ainaista siivoamista.



Yöllä meillä nukutaan hyvin eli n. klo 20.00 -7.30 ilman heräilyjä. Poika nukkuu omassa huoneessaan, eilen aamulla nukkui ennätyspitkään eli puoli yhdeksään, aika luksusta kun välillä on heräilty kuudenkin aikoihin. Päiväunia nukutaan vaihdellen yhdet tai kahdet. Taidetaan olla siirtymävaiheessa kaksista unista yksiin.



Meilläkin tämä ensimmäinen vuosi on mennyt tosi hyvin alusta alkaen. Poika on ollut tosi helppo tapaus, alusta asti on syönyt ja nukkunut hyvin eikä turhista ole itkeskellyt. Puolen vuoden tienoilla oli yönukkuminen vähän vaikeampaa, mutta kun nyt jälkeenpäin ajattelee niin nopeasti sekin meni ohi. Itsestä on ollut ihanaa olla kotona, vaikka tietty huonojakin päiviä vuoteen mahtuu. Kuten jo aiemminkin olen todennut, nyt alkaa jo olla vähän haikeaa kun poika on jo niin iso ja syksy ja töihin meno lähestyy.



Nyt pyykkejä ripustamaan narulle. Viikonloppuja kaikille!

Jondeliini

Nopeasti nämä viikot tuntuvat menevän, jälleen on perjantai. Mulla jäljellä enää 6 loma-aamua, sillä ens perjantaina palaan töihin. Ja olenkin heti viikonlopun töissä. Siitä se työarki taas alkaa. :0



Odotusaikana mulla oli suunnitelmissa, että palaan töihin syyskuun alussa. Mutta koska elämä ei aina mene niinkuin sen itse on suunnitellut, niin joudun menemään nyt töihin. Miehen työt loppui syksyllä ja nyt on sit ollut työttömänä, joten taloudellisista syistä joudun töihin. Jotenkin haikeeta, kun olisin niin mieluusti viettänyt tämän kesän kotona ja seurannut kuinka tyttö ihmettelee kesää...



Mutta toisaalta on ihan kivaa palata töihin. Työkaverit ja työilmapiiri on niin hyviä ja asukkaatkin ihan kivoja. Ja se kesähän sujuu nopeasti... odottaessa syksyä ja uuden vauvan yrityksen aloittamista... toivottavasti sit tärppää pian...



Tuliko seurattua Euroviisuja? Mä en katellut. Ei oo oikein koskaan kiinnostanut ja nyt oikeestaan vielä vähemmän, kun se Lordi on Suomen ehdokas. Tosi kauhee ja pahannäköinen. YÖK!



Mukavaa viikonloppua!

T. Sanjuska