Ahdistaa, olen kohta 22-vuotias ja tunnen oloni vanhaksi

Taidat tosiaan olla masentunut. Ei meinaan muuten tuossa iässä tuollaista ole tavallista kokea. 

Älä usko tuollaista paskaa että joku 25-v olisi vanha. Itse menin lukiosta töihin tehtaaseen ja olin siellä 28-vuotiaaksi asti. Lähdin yliopistoon vasta tuossa iässä ja valmistuin 32-vuotiaana. Töihin pääsin heti valmistuttuani. Miehen löysin 37-vuotiaana ja ensimmäinen lapsi tuli kun olin 39. Minun näkökulmastani sinun ikäisesi liian vanha -puhe kuulostaa ihan hassulta höpinältä, kun olen itse tehnyt mainitsemasi asiat paljon vanhempana.

Höpöhöpö ap. Ei elämään ole mitään manuaalia miten se pitää elää. Älä anna "yhteiskunnan normien" masentaa sinua ! Minä olen 24-vuotias sosiaalinen ja iloinen nainen ja seurustellut pari kertaa vain n. kuukauden ajan. Joskus on vähän epävarma olo asian suhteen, mutta olen vain todennut etten sovi yleiseen muottiin ja sitä oikeaa ei ole vielä tullut vastaan - piste ja sillä selvä. En ole vielä edes päässyt sinne kouluun minne haluan, joten minä valmistun sinua vieläkin vanhempana ;) Älä anna menneisyyden määrittää tulevaisuuttasi. Koskaan ei ole liian myöhäistä ottaa rohkeaa askelta kohti tuntematonta. Käypä vaikka juttelemassa jonkun ammattilaisen kanssa mieltä painavista asioista, niin saat vähän uutta perspektiiviä murheisiisi ja tsemppiä ja energiaa tulevaisuuteen :) Vaikutat fiksulta tapaukselta, kuka vain murehtii liikaa. Itsellänikin oli nuorempana tunnelukkoa jos toistakin, mutta olen hiljalleen kasvanut eheämmäksi ja vahvemmaksi ihmiseksi.

Unohda, mitä muut sanovat ja tee mikä tekee sinut onnelliseksi.

Voi vittu sunki kanssas

Tämän takia minua oksettaa nuo lassukoiden puheet siitä, että markkina-arvo laskee 25-vuotiaana. Tätä kun vielä suoltavat pitkin nettiä, niin moni nuori oikeasti ahdistuu noista jutuista.

Mäkin tunsin itseni vanhaksi 22-vuotiaana, nyt 31-vuotiaana en tunne itseäni enää yhtään vanhaksi. :)

Markkina-arvo on höpöhöpöä, siitä vaahtoaa vaan ne joilla ei muutenkaan oo mitään saumaa normaaliin parisuhteeseen. Ja se ikäkin on oikeasti vaan numero. Älä sitä tuijota, vaan elä niin kuin haluat.

Japani on ihana maa! Varmasti pääset sinne joskus :) Kallistahan se on, mutta se on ihan eri maailma kulttuuriltaan ja tavoiltaan suomeen verrattuna. Ihmiset ovat ihania ja kohteliaita, olin ihan järkyttynyt kun olin tottunut suomalaiseen mökötyskulttuuriin.

Mulla on varmaan jo toinen jalka haudassa, kun oon 32?:D

Sitä aina pitää vanhempiaan tosi muinaisina. Esimerkiksi joskus teininä ajattelin, että hitsi kun pitää kasvaa aikuiseksi, niin ei voi kuolata teinipoikien perään. Parikymppisenä teinipojat ärsytti ja vaikuttivat niin lapsilta. Nyt ajattelen samaa niistä parikymppisistä.

Älä usko tuota.
Täällä kirjoittelee vanhat ukotkin ja luovat naisille turia paineita ja kehoittavat kiinnostumaan heistä.

Olet nuori vielä 15 vuotta.Onnea opiskeluusi.

Usko pois, voit vaikka muuttaa Japaniin jos oikeasti haluat. Ihan varmasti, kuinkahan monella parikymppisellä on oikeasti paljon ylimääräistä rahaa ja omaisuutta, varsinkin jos tulee huonommista lähtökohdista.

Mullakin on näin 21-vuotiaana jo pieni ahdistus ikääntymisestä. Eihän tässä ole vielä ehtinyt tekemään mitään ja keskustelupalstoja selatessa saa kuvan, että enää mennään pelkkää alamäkeä. Kauheat paineet tehdä ja suorittaa, vaikka ei voi. Huoh.

Kaipa meitä on muitakin.

voi sua ap!

mäkään en tunne itseäni vanhaksi, vaikka täytän ens viikolla 53 v.

ja japanissa kävin 47-vuotiaana.

sä ehdit vielä vaikka mitä!

Aijaa, mulla taas on ihan päinvastainen ongelma! :D täytän kohta 25 ja odottelen tässä, että koskahan sitä vähän aikuistuis! :D Tuntuu että mun neljä vuotta nuoremmat kaverit on mua kypsempiä monessa asiassa mutta noh, toisaalta ei tää elämä niin vakavaa oo!

Onko joku joka olisi saanut elämässään jotan aikaiseksi ja miksi? Maailmaa ohjaa raha jos sitä rakastat olet kotonasi. Ja jos et rakasta voi olosi tuntua turhalta täällä talousnerojen ihmeellisessä todellisuudessa josta minä pysyttelen jatkossa sivussa. Se ei tarjoa monillekkaan mitään, toisille sitten se on maapalloa ja muita ihmisiä tärkeämpää tämä on hirveä kohtalo elää virheellisessä epätodellisuudessa. Oikeus omaan elämiseen on jo viety kysymättä

Höpsis! Kymmenen vuotta niin olet onnellinen ettei lähtenyt siihen kiiltokuva-arkeen täydellisen miehen ja lapsen kera. Parisuhde ja perhe sitoo. Sinä olet vapaa oppimaan, elämään ja löytämään itsesi.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 14:54"]

Tai en siis vielä, mutta koko ajan pääkopassa on sellainen ajatus että KOHTA olen vanha. Tarkoitus olisi mennä opiskelemaan ammattikorkeaan ja valmistuessani olisin jo 26-vuotias. En ole saavuttanut elämässäni mitään, en ole ollut kunnollisessa parisuhteessa, enkä edes tiedä mitä haluan elämältäni. :( Koko ajan saa lukea, että yli 25-vuotias ei kelpaa enää kenellekään ja itse en tuohon ikään mennessä ole varmaan edelleenkään ollut kunnon parisuhteessa. 

Suurimman osan elämästäni olen ollut masentunut, sairas ja itsetuhoinen. En edes tiedä seksuaalista suuntautumistani, joskus 14-vuotiaana naapurin vanha ukko yritti hyväksikäyttää ja sen jälkeen olen suhtautunut seksiin ja seksuaalisuuteen omituisesti.

Välillä pakotan itseni olemaan yli-innokas, välillä olen kuin nunna. En nauti kummastakaan, mutta jotenkin tuntuu että miehet haluavat sellaista seksuaalisesti yliaktiivista naista. :( Pilaan kaikki alkavat parisuhteeni kun en osaa olla normaali. Takerrun liikaa ja kaipaan ihmisen läheisyyttä, varmaan koska en ole sitä koskaan juuri saanut. 

Haluaisin käydä ulkomailla, vaikka Japanissa tai jossain, mutta en oikeasti usko että minulla olisi koskaan vaaa tuollaiseen. En ole tähän ikään mennessä saanut tehtyä kunnollisia töitäkään, joten ajatus siitä että minulla olisi joskus edes useampi satanen (puhumattakaan tuhansista) ylimääräistä laittaa lomamatkaan. 

[/quote]

Mulle tuli ensimmäinen ikäkriisi kun täytin 20,ja tajusin etten ole enää virallisesti teini :D

Kyllä se siitä,olet kuitenkin oikeasti vielä nuori.Pikkuhiljaa säästät joko käteistä tai johonkin sivutilille,niin pääset matkustelemaan aikanasi. Ole miesten kanssa niin aktiivinen tai passiivinen kuin hyvältä i,älä mene ääripäästä toiseen.Varmasti on miehiä,jotka tykkäävät sinusta omana itsenä.Ennen kaikkea:älä mieti liikaa.

Ja vaikka säästäminen ei vielä onnistuisi (monella ei oikeasti onnistu ja se on ihan ok) niin älä stressaa. Sitten kun saat ensimmäisen työpaikkasi, niin varmasti saat säästettyäkin.

Ja minä uskon että sinä saat elämältäsi ihan sitä mitä haluat. Et ole luovuttanut, koska sinulla selkeästi on unelmia.

Minä olen 24v, omistan rivitalokaksion (tai siis pankki omistaa), juuri eronnut pitkästä suhteesta, valmistuin terveydenhoitajaksi viime jouluna.
Samat tunteet minullakin!! Omaisuus tai koulutus ei sitä määritä.. Tunnen itseni sikavanhaksi ja päivät kuluu miettiessä että tässäkö tämä nuoruus meni.. Eläkepäiviä odotellen :(

i feel you, ap. itse täytän tänä vuonna 25 enkä pysty käsittämään sitä. ahdistaa aivan helvetikseen, ja tuntuu etten ole saanut mitään viime vuosina aikaan. ehkä siihen vaikuttaa myös että parisuhteeni päättyi ja kolme vuotta (PARHAAT VUOTENI) käytin ihmiseen, joka ei olisi voinut olla väärempi itselleni. nyt tuntuu että aloitan taas tyhjästä ja olen menettänyt nuo vuodet.

toisaalta minusta tuntui tuolta jo ennen parisuhdettakin. ahdistaa, en ole matkustanut tarpeeksi, en ole saavuttanut mitään unelmiani, en ole valmis henkisesti ja seksi ahdistaa enemmän kuin koskaan. olen edelleen yhtä epävarma (epävarmempi) ja masentunut kuin kymmenen vuotta sittenkin - ja se jos joku masentaa.

voimia, tiedän todella todella mitä tarkoitat.