Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa, olen kohta 22-vuotias ja tunnen oloni vanhaksi
07.05.2015 |
Tai en siis vielä, mutta koko ajan pääkopassa on sellainen ajatus että KOHTA olen vanha. Tarkoitus olisi mennä opiskelemaan ammattikorkeaan ja valmistuessani olisin jo 26-vuotias. En ole saavuttanut elämässäni mitään, en ole ollut kunnollisessa parisuhteessa, enkä edes tiedä mitä haluan elämältäni. :( Koko ajan saa lukea, että yli 25-vuotias ei kelpaa enää kenellekään ja itse en tuohon ikään mennessä ole varmaan edelleenkään ollut kunnon parisuhteessa.
Suurimman osan elämästäni olen ollut masentunut, sairas ja itsetuhoinen. En edes tiedä seksuaalista suuntautumistani, joskus 14-vuotiaana naapurin vanha ukko yritti hyväksikäyttää ja sen jälkeen olen suhtautunut seksiin ja seksuaalisuuteen omituisesti.
Välillä pakotan itseni olemaan yli-innokas, välillä olen kuin nunna. En nauti kummastakaan, mutta jotenkin tuntuu että miehet haluavat sellaista seksuaalisesti yliaktiivista naista. :( Pilaan kaikki alkavat parisuhteeni kun en osaa olla normaali. Takerrun liikaa ja kaipaan ihmisen läheisyyttä, varmaan koska en ole sitä koskaan juuri saanut.
Haluaisin käydä ulkomailla, vaikka Japanissa tai jossain, mutta en oikeasti usko että minulla olisi koskaan vaaa tuollaiseen. En ole tähän ikään mennessä saanut tehtyä kunnollisia töitäkään, joten ajatus siitä että minulla olisi joskus edes useampi satanen (puhumattakaan tuhansista) ylimääräistä laittaa lomamatkaan.
Kommentit (25)
Voi voi, mä täytyän tänä vuonna 25 enkä tunne itseäni lainkaan vanhaksi! Olen valmistunut amk:sta viime joulukuussa ja jouduin lähtemään jatko-opintoihin kun työtä ei herunut. Opiskelen siis aikuiskoulutuskeskuksessa ja voi että mua ottaa päähän siellä nämä muutamat 40-50-v naispuoliset luokkatoverit! Jankuttavat kuinka vanha mä jo olen opiskelijaksi ja kuinka tuhlaan elämääni... Kuulemma 26-vuotiasta ei enää huolita työelämään, valmistun siis tuon ikäisenä. No mitähän nuo "vanhukset" sitten opiskelee jos kerta mäkin olen jo ikäloppu?
AP:llekin sanon että nyt on niin huono työtilanne, että kannattaa ennemmin opiskella kuin maata kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorisötyöttömyys on aivan järjetön. Lähinnä suhteilla saa töitä. Kannattaa opiskella, muutama vuosi niin tilanne voi muuttua. Ja erikoistuminen kannattaa aina, koska juuri kassahommiin, siivoukseen yms. on hirveä tunku nuorten osalta.
Kuulehan, tuossa iässä sinulla ei ole huolen häivää huomisesta! :)
Minäkin tunnen olevani vielä kuin nuori tyttönen, niin se aika menee.
t. mummu 86vuotta -
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 15:16"]Voi vittu sunki kanssas
[/quote] ja sinun
Sinun iässäni minä lähinnä löysäilin, kun en onnistunut saamaan minkäänlaista työpaikkaa. Korkeakouluopinnot meni läpi rimaa hipoen ja olin työttömänä puoli vuotta. Sain ensimmäisen työpaikkani 25-vuotiaana ja nykyään pyyhkii hyvin.
Ihmisen ei tarvitse olla jatkuvasti suorittava kone. Joskus on ihan hyvä pistää stoppi ja pysähtyä hetkeksi. Ihan sama vaikka jotkut sanovat sitä löysäilyksi.