Miten päästä yli parisuhteesta narsistin kanssa?

Up

Itse nyt surrut, vihannut, märehtinyt ja joskus harvoin ollut välittämättä ajallisesti jo kolme kertaa pidempään kuin suhde kesti, vaikka minulla paljon lyhyempi kuin sulla. Minulle ainakaan kahta viimeistä ei tehty. Olen pahoillani tilanteestasi. Myös oma maailmankuvani ja mieskuvani ehkä täysin vääristynyt mutta minulle todellinen.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 11:02"]Erosta yli vuosi, mutta vieläkin tulee flash backeja melkein päivittäin, tunnen jatkuvaa syyllisyyttä, itsetunto täysin maassa, mun mielikuva parisuhteesta ja yhteiskunnasta on täysin vääristynyt. Koen ettei mulla ole oikeutta onneen tai parisuhteeseen. 4 vuotta mua siis haukuttiin, nöyryytettiin, syyllistettiin, manipuloitiin, hakattiin, raiskattiin. Onko joku päässyt yli tällaisesta?
[/quote]

Vie paljon aikaa eikä unohdu koskaan kokonaan. Tukea ja apua on erittäin vaikea saada sillä harva uskoo uhria tai hänen kokemuksiaan vähätellään rajusti. Se taas katkeroittaa helposti sillä uhri on kokenut jo niin julmia asioita muutenkin. Uhrin on helppo jäädä vihakoukkuun tuon takia.

Itse olen menettänyt uskoni ihmisiin ja yhteiskuntaan mutta se, että tiedän itse totuuden on vapauttanut minut masennuksesta, syyllisyydestä ja huonommuuden tunteista. Vielä kun pääsen vihasta ja katkeruudesta olen tyytyväinen.

Mulla oli myös hyvä psykoterapeutti ja kävin pari kertaa narsistien uhrien kokoontumisissa. Samoin vertaiskirjallisuus auttoi jonkin verran esim. Sata tapaa tappaa sielu. Niin ja vielä tuosta vihasta ja uskon menetyksestä, se pn täysin luonnollista kun olet joutunut liian usein kohtaamaan ihmisten piittamattomuuden, tyhmyyden ja jopa julmuuden. Mutta jotenkin siitä kannattaisi yrittää päästä yli.

Tsemppiä ja ole armollinen itsellesi. Anna itsellesi myös aikaa toipua. Elämä voi olla ihan hyvää vielä jonakin päivänä.

Olen ehtinyt tapailla neljää miestä vuoden aikana ja aina kaatunut siihen että selitän itkien etten voi harrastaa seksiä. Haluan, mutta en voi koska olen nainen. Ja päässäni tiedän ettei siinä ole mitään järkeä, mutta joku muu puhuu mun suulla. En voi tehdä sitä ja tätä, koska olen äiti ja nainen. Ja tiedän ettei se ole totta. Vihaan ja ällötän itseäni. Vaikka kuinka yrittäisin laittautua, näen itseni vaan kuvottavana ja epähaluttavana. Koen että mulla ei ole oikeutta samaan mihin muilla on. En tiedä oliko tässä tekstissä nyt mitään järkeä. Ehkä muut saman kokeneet ymmärtää.
Ap

Up

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 11:22"]Olen ehtinyt tapailla neljää miestä vuoden aikana ja aina kaatunut siihen että selitän itkien etten voi harrastaa seksiä. Haluan, mutta en voi koska olen nainen. Ja päässäni tiedän ettei siinä ole mitään järkeä, mutta joku muu puhuu mun suulla. En voi tehdä sitä ja tätä, koska olen äiti ja nainen. Ja tiedän ettei se ole totta. Vihaan ja ällötän itseäni. Vaikka kuinka yrittäisin laittautua, näen itseni vaan kuvottavana ja epähaluttavana. Koen että mulla ei ole oikeutta samaan mihin muilla on. En tiedä oliko tässä tekstissä nyt mitään järkeä. Ehkä muut saman kokeneet ymmärtää.
Ap
[/quote]

Oli järkeä ja ymmärrän sinua. Yksin on ehkä liian vaikea saada asiat kuntoon. Miten olis se terapia ja/tai vertaistuki? Kovin moni ei varmasti kuitenkaan ymmärrä uhria, joten jos tavoite on eheytyä eikä hajota vielä enemmän, kannattaa miettiä tarkkaan missä ja kenelle avautuu. Siksi siis tuo pätevä terapeutti tai samankaltaista kokeneet lähes ainut vaihtoehto. Ns. tavallisilta ihmisiltä saat kuulla "riitaan tarvitaan kaksi" ja "joo joo, kaikki eksäthän ne on narsisteja, hehheh" -tyylistä sontaa ja jos olet kovin rikki, se satuttaa ihan älyttömän pahasti vielä lisää. Mä olin itse niin tyhmä, että vielä narsistin jälkeen luotin ns. tavallisten ihmisten arvostelukykyyn, älykkyyteen ja empatiaan. No, en luota enää...suojele ja rakasta nyt ennen kaikkea itseäsi. Voimia <3

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 11:56"][quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 11:22"]Olen ehtinyt tapailla neljää miestä vuoden aikana ja aina kaatunut siihen että selitän itkien etten voi harrastaa seksiä. Haluan, mutta en voi koska olen nainen. Ja päässäni tiedän ettei siinä ole mitään järkeä, mutta joku muu puhuu mun suulla. En voi tehdä sitä ja tätä, koska olen äiti ja nainen. Ja tiedän ettei se ole totta. Vihaan ja ällötän itseäni. Vaikka kuinka yrittäisin laittautua, näen itseni vaan kuvottavana ja epähaluttavana. Koen että mulla ei ole oikeutta samaan mihin muilla on. En tiedä oliko tässä tekstissä nyt mitään järkeä. Ehkä muut saman kokeneet ymmärtää.
Ap
[/quote]

Oli järkeä ja ymmärrän sinua. Yksin on ehkä liian vaikea saada asiat kuntoon. Miten olis se terapia ja/tai vertaistuki? Kovin moni ei varmasti kuitenkaan ymmärrä uhria, joten jos tavoite on eheytyä eikä hajota vielä enemmän, kannattaa miettiä tarkkaan missä ja kenelle avautuu. Siksi siis tuo pätevä terapeutti tai samankaltaista kokeneet lähes ainut vaihtoehto. Ns. tavallisilta ihmisiltä saat kuulla "riitaan tarvitaan kaksi" ja "joo joo, kaikki eksäthän ne on narsisteja, hehheh" -tyylistä sontaa ja jos olet kovin rikki, se satuttaa ihan älyttömän pahasti vielä lisää. Mä olin itse niin tyhmä, että vielä narsistin jälkeen luotin ns. tavallisten ihmisten arvostelukykyyn, älykkyyteen ja empatiaan. No, en luota enää...suojele ja rakasta nyt ennen kaikkea itseäsi. Voimia <3
[/quote]
Kiitos paljon, käyn jo vertaistukiryhmässä ja yritän päästä terapiaan. Tuntuu että pääsin jo pitkälle tuon vertaistukiryhmän avulla, mutta olen yhtäkkiä mennyt paljon takapakkia. Tuntuu että olo on kamalampi kuin koskaan. Ehkä tämäkin kuuluu paranemisprosessiin.
Ap

Sanotaan että aika parantaa haavat.. Erosta on 7 vuotta mutta edelleen ihminen "vainoaa" arjessa. Tietyt tilanteet laukaisee yhä muistoja. Henkisiä arpia, saako niitä ikinä parannettua?

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 12:01"][quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 11:56"][quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 11:22"]Olen ehtinyt tapailla neljää miestä vuoden aikana ja aina kaatunut siihen että selitän itkien etten voi harrastaa seksiä. Haluan, mutta en voi koska olen nainen. Ja päässäni tiedän ettei siinä ole mitään järkeä, mutta joku muu puhuu mun suulla. En voi tehdä sitä ja tätä, koska olen äiti ja nainen. Ja tiedän ettei se ole totta. Vihaan ja ällötän itseäni. Vaikka kuinka yrittäisin laittautua, näen itseni vaan kuvottavana ja epähaluttavana. Koen että mulla ei ole oikeutta samaan mihin muilla on. En tiedä oliko tässä tekstissä nyt mitään järkeä. Ehkä muut saman kokeneet ymmärtää.
Ap
[/quote]

Oli järkeä ja ymmärrän sinua. Yksin on ehkä liian vaikea saada asiat kuntoon. Miten olis se terapia ja/tai vertaistuki? Kovin moni ei varmasti kuitenkaan ymmärrä uhria, joten jos tavoite on eheytyä eikä hajota vielä enemmän, kannattaa miettiä tarkkaan missä ja kenelle avautuu. Siksi siis tuo pätevä terapeutti tai samankaltaista kokeneet lähes ainut vaihtoehto. Ns. tavallisilta ihmisiltä saat kuulla "riitaan tarvitaan kaksi" ja "joo joo, kaikki eksäthän ne on narsisteja, hehheh" -tyylistä sontaa ja jos olet kovin rikki, se satuttaa ihan älyttömän pahasti vielä lisää. Mä olin itse niin tyhmä, että vielä narsistin jälkeen luotin ns. tavallisten ihmisten arvostelukykyyn, älykkyyteen ja empatiaan. No, en luota enää...suojele ja rakasta nyt ennen kaikkea itseäsi. Voimia <3
[/quote]
Kiitos paljon, käyn jo vertaistukiryhmässä ja yritän päästä terapiaan. Tuntuu että pääsin jo pitkälle tuon vertaistukiryhmän avulla, mutta olen yhtäkkiä mennyt paljon takapakkia. Tuntuu että olo on kamalampi kuin koskaan. Ehkä tämäkin kuuluu paranemisprosessiin.
Ap
[/quote]

No hyvä. Toipuminen aaltoilee niinkuin nyt elämä tietysti ylipäätään, pitää vaan yrittää uskoa taas parempaan aikaan ja mennä hetki kerrallaan.

Kokemusta löytyy. Eteenpäin pääsee kunhan ei ole liian ankara itselleen ja antaa ajan kulua. Oman eroni narsisti kanssa vei aikaa ja minun onneksi hän sai uuden uhrin ja jätti minut rauhaan.(tosin se uhri oli viisas ja jätti mutta saahan noi narsistit heti uuden kun ovat "niin ihania"). Mun erosta hänen kanssaan on nyt 10v,valitettavasti joudun asioimaan hänen kanssaan pari kertaa kuussa kun on yhteinen lapsi. Nyt olen 3vuotta ollut yhdessä nykyisen mieheni kanssa ja kasvanut pois siitä huono ihminen tunteesta. Onneksi vierellä on ihminen joka ymmärtänyt miten pahasti minua kohdeltu ja ymmärtää ja haluaa että voin hyvin.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 12:11"]Kokemusta löytyy. Eteenpäin pääsee kunhan ei ole liian ankara itselleen ja antaa ajan kulua. Oman eroni narsisti kanssa vei aikaa ja minun onneksi hän sai uuden uhrin ja jätti minut rauhaan.(tosin se uhri oli viisas ja jätti mutta saahan noi narsistit heti uuden kun ovat "niin ihania"). Mun erosta hänen kanssaan on nyt 10v,valitettavasti joudun asioimaan hänen kanssaan pari kertaa kuussa kun on yhteinen lapsi. Nyt olen 3vuotta ollut yhdessä nykyisen mieheni kanssa ja kasvanut pois siitä huono ihminen tunteesta. Onneksi vierellä on ihminen joka ymmärtänyt miten pahasti minua kohdeltu ja ymmärtää ja haluaa että voin hyvin.
[/quote]

Piti vielä laittaa että koko sama lista löytyy kun sinulla ap.

Kolme vuotta erosta, ja yhä tulee pelkotiloja, muistikuvia, painajaisia... Tietyt kappaleet, hajut ja sanat laukaisevat pahimmat pelkotilat.
Kai tämä joskus helpottaa.