Kellään muulla läheisyyden kaipuuta?

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 08:10"]

Minulla läheisyydenkaipuu on päivittäistä. Mies minulla on, lähella mutta kuitenkin niin kaukana. Hän ei kosketa, ei halaa, ei suukota. Välillä tuntuu, että sydäntäni revtään rinnasta irti, kun riudun kosketuksen puutteesta. Olenkin vaipunut osittain haavemaailmaan ja uskon, että joku minuakin vielä joskus koskettaa ja halaa pyyteettä.

[/quote]Täällä sama, eli mies on ja yhdessä ollaan oltu kauan. Läheisyys on arjen mukana käynyt aika vähiin ja ero on ollut lähellä lukuisia kertoja. Kun huomasin taas ajattelevani vähän liikaa muut miehiä, niin päätin edes yrittää tehdä jotakin. Aloin hakeutua miehen lähelle ja viereen, juttelemaan vain hänelle ja välittämään. Hiljakseen mies alkoi tottua ja alkoi itsekin hakeutua lähemmäksi. Kaiken kuittasi viikko erillään. Miehestä löytyi taas se hellyydenkipeä ja lähellä viihtyvä seurusteluaikojen mies. Toistaiseksi on siis näin, enkä tiedä jatkuuko tätä edes syksyyn saakka, mutta nyt on hyvä.

Tiedän tunteen. Onneksi on rakastaja joka hoivaa silloin tällöin. En kestäs muuten

Ei sitten tippaakaan. Pysykööt vaan kaikki kaukana koko loppuelämän.

Joka päivä... :( ihan tuskaa.

Jo vain..

Juuh tiukkaa rönttöstä tekis mieli

Totta maar! Mulla se olo tulee aamuisin. Surkeeta.

Niinpä. Sen takia me täällä roikutaankin... Tai siis ainakin mulle se on yksi syy. Jos täällä olisi nainen, tekisin jotain ihan muuta. 8*)

Mulla on ihanasta aviomiehestä huolimatta.

Hän kun ei ole sellaista halailevaa eikä pussailevaa tyyppiä, tekee sitä kyllä kun menen viereen tai pyydän mutta rapsuttaa samoin kuin meidän kissaa. Ilman mitään intensiteettiä tai intohimoa. Silloin siitä ei mitään iloakaan ole.

Seksiä kyllä on, hyvää sellaista mutta nuo hellyydenosoitukset rajoittuu siihen. Enkä halua ajatella että rakastelen hänen kanssaan vain päästäkseni hetkeksi lähelle...

Pahinta on se että tiedän miltä oikea läheisyys tuntuu, olen sellaista tuntenut edellisen suhteeni aikana. Miltä oikeasti tuntuu olla toisen "ihon alla", nauttia tuoksusta ja ihon lämmöstä, koskea toista kuin jotain maailman 8. ihmettä, sipaista hellästi ohimennen poskesta tai hiuksista! Huoh..... ajattelen tuota päivä päivältä enemmän vaikka tästä on jo yli 20v....

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 07:42"]

Mulla on ihanasta aviomiehestä huolimatta.

Hän kun ei ole sellaista halailevaa eikä pussailevaa tyyppiä, tekee sitä kyllä kun menen viereen tai pyydän mutta rapsuttaa samoin kuin meidän kissaa. Ilman mitään intensiteettiä tai intohimoa. Silloin siitä ei mitään iloakaan ole.

Seksiä kyllä on, hyvää sellaista mutta nuo hellyydenosoitukset rajoittuu siihen. Enkä halua ajatella että rakastelen hänen kanssaan vain päästäkseni hetkeksi lähelle...

Pahinta on se että tiedän miltä oikea läheisyys tuntuu, olen sellaista tuntenut edellisen suhteeni aikana. Miltä oikeasti tuntuu olla toisen "ihon alla", nauttia tuoksusta ja ihon lämmöstä, koskea toista kuin jotain maailman 8. ihmettä, sipaista hellästi ohimennen poskesta tai hiuksista! Huoh..... ajattelen tuota päivä päivältä enemmän vaikka tästä on jo yli 20v....

[/quote]

Näin. Minusta sen ei läheskään aina tarvitse edes johtaa seksiin.

Syvät halaukset, sormet miehen huulilla, kaulalla, korvanlehdillä, selässä, miehen vahvat kädet ympärillä, tiukka halausote ja esim kaulan suuteleminen tuntuu niin uskomattoman hyvältä.

Voi, saitte mut ikävöimään mun rakastajaa, joka osaa tuon kaiken, ja jonka lähellä on niin hyvä olla.

Minulla läheisyydenkaipuu on päivittäistä. Mies minulla on, lähella mutta kuitenkin niin kaukana. Hän ei kosketa, ei halaa, ei suukota. Välillä tuntuu, että sydäntäni revtään rinnasta irti, kun riudun kosketuksen puutteesta. Olenkin vaipunut osittain haavemaailmaan ja uskon, että joku minuakin vielä joskus koskettaa ja halaa pyyteettä.

up