Miksi raskaus kuuluu salata aluksi?

ootko tullu paksuksi? millainen goauldi tulossa?

No on aika raskasta saada keskenmeno varsinkin jos odotettu vauva, sitten kuunnella muiden: "mites raskaus sujuu?" Kysymyksiä monet kuukaudet ja kertoa yksitellen kaikille...

Mä kerroin aina vasta raskausviikolla14 ja silti yksi keskenmeno r.viikolla 27

Kaveri kertoi raskaudesta ja on päättänyt kertoa avoimesti asiasta tänään illalla kaikille muille. Viikko sitten siis tehnyt positiivisen raskaustestin.

Eiköhän alkoholista oo lupa kieltäytyä oli raskaana tai ei :D

Mulla ainakin appivanhemmat alkoivat hössöttää ja omat vanhemmat myös. Sen hetken kun tietää olevansa raskaana haluaa fiilistellä ihan oman puolison kanssa ja sitten kertoa sisaruksille rauhassa. Suku suhtautuu asiaan liian innostuneesti kertoen ja vatvoen ja tivaten kaikkea. sen suvun hössötyksen voi sitten ottaa vastaan rauhassa kun on itse saanut ihmetellä rauhassa.

Juurikin varmaan tuo, ettei tarvitse muille selitellä asiaa ym. Parempi käsitellä vain kumppanin kanssa.

Sitä ei jaksais selitellä muille, kuinka on tullut keskenmeno.

Kyllä se on varmaankin se, että tuntuu kurjalta ajatukselta kertoa keskenmenosta. Yksi kaveripariskunta esim. lähetti tekstiviestin aika monelle, kun tulikin keskenmeno. Voisin kuvitella, ettei se niin hääviä ollut, tokassa raskaudessa eivät sitten kertoneet julkisesti asiasta. (Huom. en arvostele heitä mitenkään heidän mistään valinnastaan tässä, minusta kukin tekee parhaaksi katsomallaan tavalla, ja minusta tuo tekstiviestitiedotus oli hienosti toimittu.)

Me kerrottiin ekasta raskaudesta nt-ultran jälkeen, tokassa oikeastaan heti.

Kerroin aikaisin, tuli keskenmeno ja joudun kertomaan asiasta sellaisillekin joiden kanssa en muuten noin juttelisi asiasta. Toisella kertaa odotin että löytyy syke ennen kuin kerroin.

ei sitä jaksa puolituttujen päivittelyä ja pahoittelua. Keskenmenot on tosi tavallisia ja jengi alkaa jakaa että mullakin on ollut. Huh, ei enää kiitos.

Minusta ei ole sen kummempaa kertoa raskaudesta kuin keskenmenostakaan, eli periaatteessa voisin kertoa raskaudesta heti plussauksen tehtyäni. Käytännössä tämän ekan kohdalla odottelimme kuitenkin ekaan ultraan ennen kuin asiasta julkisesti kerroimme. Raskaus kun oli muutenkin aikamoinen ( positiivinen) ylläri meille.

Mä muuten ajattelen, että tähän liittyy vähän myös sellaista tiedostamatonta taikauskoakin. Eikä siinä mitään, raskaus on herkkä asia. En tiedä, miten ennen on tässä toimittu, tietenkin sekin, että raskauden kesto tiedetään ihan tarkasti, on aika uusi juttu.

9

Niinpä niin. Jokaiseen asiaan löytyy varmaankin se yksi ja ainoa oikea vastaus, jota täältä pitää etsiä. Tuulipukukansalaisena ymmärrän syyn...

Me kerroimme heti. Koimme keskenmenon rv8 ja sen lisäksi, että jouduimme käsittelemään asiaa (eli itkimme epätoivoisesti ja yritimme päästä siitä yli) niin alkoi sadella syyllistämistä ja vinkkejä seuraavaa raskautta varten anopilta, anopin kaverilta ja anopin kaukaisilta serkuilta (joita emme olleet koskaan tavanneet).

Seuraava raskaus (jos sellainen meille suodaan 2 vuoden yrityksen jälkeen) pysyy salassa ainakin rv14 asti. 

[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 15:53"]

En tiedä, miten ennen on tässä toimittu, tietenkin sekin, että raskauden kesto tiedetään ihan tarkasti, on aika uusi juttu.

[/quote]

Käsittääkseni monissa kulttuureissa raskaus on ollut asia, jota on kuulunut peitellä mahdollisuuksien mukaan, joskus jopa siinä määrin, ettei kodin ulkopuolelle ole enää asiaa siinä vaiheessa kun raskaus on käynyt liian näkyväksi. Osittain ehkä taikauskoa, mutta voisikohan myös kielteinen suhtautuminen seksuaalisuuteen vaikuttaa?

Minä kerroin heti työnantajalle ja niille, joiden kanssa olin tekemisissä, sillä hirveä oksentaminen alkoi viikolta 6 ja jatkui synnytykseen, laatta lensi myös töissä. Muuten olisin odottanut.

Aikoja ennen omia raskauksiani silloin myöskin lapseton kaverini kertoi toisen kaverinsa raskaudesta. Ihmettelin että kuinka kaverini jo tietää asiasta, kun raskaus oli niin aluilla, itse en ainakaan uskaltaisi kertoa noin alussa. Kaverini (joka ei ymmärtänyt tasan mitään vauvoista) melkein loukkaantuneena sanoi "no tottakai, me ollaan hyviä ystäviä". No, seuraavalla viikolla sitten kaverinsa sai keskenmenon.

Me kerrottiin aika myöhään, joillekin jopa ei ollenkaan ennenkuin vauva oli syntynyt. Mutta missään nimessä en olisi ainakaan kertonut ennen ekaa ultraa, koskaanhan ei voi tietää onko kyseessä tuulimunaraskaus. En myöskään itse uskaltanut ajatella edes vauvan mahdollisuutta ennen ultrausta, siksi kävinkin molemmissa raskauksissa yksityisellä alkuraskauden ultrassa :)

Niin että ei se mikään "kuulumisasia" ole, mutta itse en ainakaan menisi heti kenellekään kertomaan

Niille olen kertonut jo alkuraskaudesta, joille voisin keskenmenostakin kertoa. Sen sijaan en kerro puolitutuille ja koko toimistolle ennen nt-ultraa, sillä haluan suojella itseäni ja kanssaihmisiä mahdollisen (toki epätodennäköisen) ikävän uutisen julkiselta ruotimiselta. Siinä tilanteessa olisi paras, että saisi tukea niiltä läheisimmiltä ihmisiltä, ei kummin kaimoilta.

T: Raskaana 11+2

Olisikohan taustalla jotain vanhakantaista taikauskoa? Ajatus, että jos kertoo, niin koskaan ei tiedä ... Ja luultavasti myös entisaikojen häpeä. Seksi oli jollain tavoin häpeällistä, vaikka oli naimisissakin, joten ei ole ihme, jos haluttiin piilotella raskautta niin kauan kuin se oli mahdollista. Ja sitten juurikin tuo, että entä jos tuleekin keskenmeno, joka on varmasti tuskallinen kokemus. Ei sitä halua selitellä.

Jokainen kertoo sitten, kun itselle parhaalta tuntuu. Itse aina kertonut vasta ekan ultran jälkeen. Syynä ollut paitsi keskenmenon mahdollisuus, myös se, että jos raskaus jostakin syystä olisi ollut tarpeen keskeyttää, en sitä kaikille välttämättä olisi halunnut heti selittää. Näitä kun riittää, jotka kyseenalaistavat tai haluavat olla ymmärtämättä asiaa. Tyyliin, oletteko aivan varmoja, että mitään ei olisi ollut tehtävissä, vaikka sikiöllä ei olisi esim ollut aivoja ollenkaan...

Minä kerroin niille jotka tiesivät lapsettpmuudestamme ja hoidoista. Raskasta on ollut, koska mietin,kuinka kurjaa on kertoa niille kuudellekin ihmiselle jos tulee km / tai joku tulee kysymäön jotakin raskaudesta joka olisin mennyt sitten kesken.