Kohtaamanne ammattitaitamattomuus

Muista vieläkin, kun olin hyvin nuori ja menossa suureen rakkoleikkaukseen. Tapasin fysioterapeutin ja sosiaalityöntekijän. Pelkäsin leikkausta, eikä minulla ollut ketään tukihenkilöä. Fysiorterapeutti kävi luonani 2 kertaa ennen leikkausta.  Hän oli puhelias ja selosti minulle moneen kertaan, miten hän tekee vain puolipäivätyötä pienten lastensa vuoksi ja nyt juuri sattui olemaan työvuoro. Tulossa olevasta leikkauksesta tai minun voinnistani hän ei  kysynyt yhtään mitään ja kävimme hätäisesti läpi hengitysharjoituksia. Hänen käyntinsä masensi minua. Käydessään leikkauksen jälkeen minua tapaamassa hän taas muistutti, että hänen tarvitsee tehdä vain puolipäiväistä, niinkuin se olisi minulle kuulunut. Sosiaalityöntekijäkin jaaritteli niitä näitä ja kertoi olevansa lähdössä ulkomaanmatkalle avomiehensä kanssa. , eikä tuntunut edes kuuntelevan huoliani. Vuosien jälkeenkin muistan nuo ihmiset ja sen tunteen. Eikö ammatti-ihmisten pitäisi keskittyä potilaaseen ja jättää omat asiansa vähemmälle huomiolle. 

Erään elintarvikealan tehtailla töissä vuosikymmeniä ihminen, joka päässyt jotenkin pitämään paikkansa. Tekee helpot hommat, uusissa asioissa tarvitsee kaverin. Kerran piti opetella erästä uutta juttua poikkeuksellisesti yksin päivän ajan muiden laukkujen vuoksi. Alkoi vollottamaan!!!

Viesti 8.
Laukkujen=saikkujen

Ammattitaitamattomuus

Onhan näitä ollut. Mm. verotoimiston työntekijä, joka soitti ja vaati siirtämään kirjat paikkakunnalle, jossa olin viikot töissä. En vieläkään tajua, mistä sai idean soittaa ja miten kehtasi vielä alkaa väittämään jotain tuollaista. Sanoi, että kirjat pitää olla siellä, missä on enemmän öitä. Sanoin, että eikä tarvi ja asia ei kuulu hänelle. Ja noin sivumennen minulla on puoliso ja omistusasunto muualla, ja kirjat pysyy siellä. Piste. Hirveän hermostuneesti jäkätti asiaa puhelimessa. Jälkikäteen hoksasin, että hänelle oli soitettu ja "käräytetty" minut ja tämä typerä nainen alkoi selittämään puhelimessa mulle jotain ihmeellisiä sen jälkeen. Käräytyksellä tarkoitan, että "miksi se on täällä kirjoilla, kun asuu kerran viikot siellä..." Ei voi muuta syytä olla.

Yli 50 uo mies on aivan pihalla nykypäivästä. Uskon että pitää työnsä kun ei voi virasta potkia pihallekkaan. Ei osannut edes kertoa koska merkintäni ei enää näy rekisterissä.

Neuvolan tädillä ei ollut hujun hajua mitä lääkettä lääkäri oli minulle kirjoittanut raskauden tueksi. En kehdannut korjata kun meni niin metsään.

Neuvolalääkäri taas ripitti meidän kuullen terkkaria joka oli ultrannut alkion vastaamaan viikkoja 9+2 ja lääkäri sai mitaksi 7. Lopulta polilla vahvistui että terkkari olikin ollut se joka oli mitannut oikein.

Lähikaupan kassojen tauoista, lomista ja siitä koska kukakin pääsee kotiin tietää kaikki asiakkaat. En ymmärrä miten he juttelevat keskenään palvellessaan asiakkaita ihan kuin ne olisivat kuuroja..

Kaikki asiakas"palvelussa". Heti jos poistutaan rutiinista, niin pallo on täysin hukassa.

Jep. Yleisin on: En kyllä tiedä mutta pomo tietää. Hän ei juuri nyt ole paikalla.

Aha, oko. Ei sitten.

Meillä töissä palvelupäällikkö joka ei vaivautunut koskaan laittamaan kunnolla yhteystietoja sähköpostiin van kirjoitti ne aina omalla nimellään esim t Keijo. Ei vaivautunut esittäytymään asiakkaille ja asiakkaat tietysti lähettelivät postia kaikille muille paitsi tälle palvelupäällikölle. Jättäytyi asiakastapaamisista pois milloin milläkin verukkeella. Valitti esimiehelle kun muut muut kohtelevat "väärin" ja sanovat "pahasti". Lopulta esimieskin tajusi että henkilöllä on jotain pahasti pielessä. Onneksi ei enää ole palvelupäällikönä.

Meilta sai juuri talla viikolla kenkaa koeajalla ollut 'toimisto/asiakaspalvelija-mies'. Ei vaan oppinnut ja tajunnut hommia. Eletroniseen kalenteriin ei osannut buukata vaikka moneen kertaan selitettiin. Hanella oli ylimielinen ja ikava asenne. Ei vastannut asiakkaiden sahkoposteihin, vaikka se oli osa tyonkuvaa vaan roikkui internetissa tuntitolkulla joka paiva (historian mukaan). Bye bye. Kehtasi viela sanoa lahtiessaan, etta 'enta ne kaikki fantastiset asiat jotka talle firmalle tein'. No, en kylla keksinyt yhtakaan, enka tajunnu kysya etta mita ne ois ollu. 

Asuin vuokrayksiössä jonka omisti mies.Okin työttömänä ja yhtäkkiä en saanut korvauksia.Soitin asiasta ja ylimielisesti nainen vastasi et et ole toimittanut miehesi tulotietoja ja sanoi miehekseni tän mun vuokranantajan.Sanoin et hän on mun vuokraisäntä, ei mieheni.Puhelimessa tuli hekvetin hiljaista

Minä itse, olen 2 viikkoa ollut uudenlaisessa työssä ja silti varaan vielä esim. Päivystävän Lääkärin aikaa potilaalle, vaikka lääkäri ei ole edes töissä :D onneksi ihmiset ovat ymmärtäväisiä.

Ihan tässä viikon aikana kaksikin ammattitaidotonta hammaslääkäriä. Toinen kunnallisella puolella ja toinen yksityisellä. Menin vihlonnan takia hammaslääkäriin ja lääkäri päätti hioa mun hampaita!! Seuraus: vihlonta on ja pysyy, mutta purenta meni täysin vituiksi. Toinen lääkäri (yksityisellä) mihin menin korjaamaan tilannetta, HIOI HAMPAITA LISÄÄ!!

Ei siinä muuten mitään, mutta mun purennassa ei ollut mitään ongelmia ennen tuota ensimmäistä käyntiä ja lisäksi mulla on eroosiota, jolloin kaiken järjen mukaan hampaita ei todellakaan tulisi hioa.

Olen itkenyt nyt about viikon verran näiden tunareiden takia, enkä tiedä mitä enää teen, hammaslääkäriin en uskalla mennä enää koskaan.

Nykyään monessa paikassa työntekijät on mallia "mä oon vaan töissä täällä". Tuntuu ettei kukaan oikein tiedä mistään mitään, heitetään pallo toiselle työntekijälle tai kadotaan vaan paikalta.

Viimeksi rautakaupassa tapahtunutta:

Asiakas: Hei, tarvitsisimme kylppäriin uudet kalusteet, kaapeista ja pöntöstä lähtien.

Myyjä: Odotas, pyydän tänne tuon Pirkon kun se vastaa tästä kylpyhuoneosastosta.

Pirkko saapuu paikalle, eikä osaa vastata edes peruskysymyksiin esillä olevien mallien materiaaleista, häipyy paikalta ja ensin jututettu myyjä palaa. Ei tiedä myymistään tuotteista mitään, myöhemmin joudutaan vielä hakemaa rautakaupasta lisäosia, jotka olisi pitänyt ostaa samalla.

Oikeasti tässä rautakaupassakin on varmaan toistakymmentä ihmistä töissä eri osastoilla, silti kukaan ei tiedä mistään. Tähän on jo niin tottunut, että jos kerrankin jostain saa asiantuntevaa palvelua, olen ihan ällikällä lyöty. Melkein missä tahansa asioidessaan on parasta olla itse selvillä asioista, kun ammattilaisen ammattitaitoon ei tosiaan voi aina luottaa.

Kerran kuolussa jossa opetin oli ruotsin sijaisena nainen joka ei edes osannut ruotsia itse. Muut opettajat joutuivat aina kääntämään oppikirjan kappaleet hänelle että pystyi lähtemään tunnille.