Lue keskustelun säännöt.
Olenko asperger vai muuten vain häiriintynyt?
06.05.2015 |
Lapsena olin todella hyvä koulussa. Olin myös hyvä liikunnassa joten motorisia ongelmia minulla ei ollut. Minulla oli tapana räpytellä käsiäni ja kävellä varpaillani, tätä kai kutsutaan stimmailuksi. Koin koko ajan olevani jotenkin epänormaali ja matkin kavereideni käytöstä miten eri tilanteissa pitää toimia.
Ylä-asteella minulla oli paljon ongelmia. Jouduin eri luokalle entisten kavereideni kanssa ja minua alettiin kiusata. Minua haukuttiin hikariksi ja nörtiksi jne. En aluksi ymmärtänyt jos joku vittuili minulle. Huomasin kuitenkin pian olevani "epänormaali" ja aloin muuttamaan itseäni ja käytöstäni. Ajatteli että vika oli minussa ja lopetin opiskelun lähes kokonaan. Halusin olla niinkuin muut, normaali. Ajattelin että minua ei enää kiusattaisi jos olen yhtä huono koulussa niinkuin muut.
Menin lukioon ja pidin yhä ylläni tätä huonon koululaisen roolia. Sairastuin vakavaan masennukseen ja tietysti opiskelut menivät myös päin helvettiä. Lisäksi aloin saamaan paniikkikohtauksia ja pelkäämään sosiaalisia tilanteita. Aloin eristäytymään yhä enemmän muista. Vaihdoin koulua koska pelkäsin joitakin koulukavereitani ja minua ahdisti olla yksin. Olen myös huomannut olevani yliherkkä äänille. Itseilmaisu on minulle äärimmäisen vaikeaa, etenkin luova kirjoittaminen.
Toisaalta minulla oli traumaattinen lapsuus ja teini-ikä joten saatan olla vain häiriintynyt. Molemmat vanhempani ovat alkoholisteja ja perheessäni on mielenterveysongelmia mm. Skitsofreniaa ja maanisdepressiivisyyttä. Lisäksi minua käytettiin lapsena seksuaalisesti hyväksi. Minut huostaanotettiin 12-vuotiaana ja vietin teinivuoteni lastensuojelulaitoksessa.
Eli voiko joku kertoa mikä minussa on vikana ja miten voin olla normaali? En enää halua olla yksin ja eristäytynyt. En halua enää hävetä itseäni. Toivon että joku jaksaisi lukea tämän vuodatuksen ja kertoisi mielipiteensä mikä minä olen.
Kommentit (5)
Kiitos vastauksestasi. Kävin pari vuotta psykoterapiassa mutta se kävi liian rankaksi niin minun oli pakko lopettaa se. En mielestäni saanut siitä mitään irti koska tunteiden ilmaiseminen ja niistä puhuminen on minulle niin vaikeaa. Sielläkin minulla oli jokin rooli päällä, en uskaltanut olla täysin oma itseni. Itse asiassa minulla ei ole enää omaa persoonaa tai minää koska olen tietoisesti hävittänyt sen. Olen niin eistäytynyt että jopa kirjoittaminen anonyymina tälle palstalle on minulle ponnistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin kirjoituksesi. Olet kokenut paljon asioita. Voimia Sinulle! Toivon että ammatillisen keskusteluavun avulla ja läheisten tuella voimaannut ja jonain päivänä tunnet itsesi yhä ehyemmäksi.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 23:55"]Luin kirjoituksesi. Olet kokenut paljon asioita. Voimia Sinulle! Toivon että ammatillisen keskusteluavun avulla ja läheisten tuella voimaannut ja jonain päivänä tunnet itsesi yhä ehyemmäksi.
[/quote]
Minulla ei ole läheisiä tai olisi minulla perheeni mutta pysyn heistä kaukana sillä en halua vaarantaa mielenterveyttäni. Kaikki sisareni ovat jollain tavalla seonneet. Yksi on tehnyt itsemurhan.
En oikein tiedä mistä hakea apua kun vasta lopetin terapian enkä pystynyt hyötymään siitäkään. Tuntuu että olen tullut tieni päähän. En enää jaksa tätä epätodellisen kurjaa elämääni. Mutta kiitos kannustuksesta.
Kuvauksessasi on kyllä mielestäni yhtymäkohtia aspergerin syndroomaan, mutta tosiaan vaikea sanoa näin ulkopuolisena yhden tekstin perusteella, mistä on kyse. Luepa esimerkiksi kirja Toisin - Minun asperger-elämäni, ehkä se avartaa ajatuksiasi ja voit saada osviittaa, voisiko sinullakin mahdollisesti olla aspergerin syndrooma vai ei. Suosittelen kyllä kuitenkin myös hakeutumaan jollekin toiselle terapeutille tai psykologille, jolle pystyisit kertomaan ajatuksistasi ja kokemuksistasi. Todella harmillista, että sinulla ei ole läheisiä, joilta saisit tukea ongelmiisi. Voisit ehkä kokeilla hakea (keskustelu)apua myös paikallisesta seurakunnasta, mikäli sinulla ei ole mitään uskonnolisia asioita tai seurakuntaa vastaan? Jaksamisia ja voimia sinulle, älä luovuta!
Näin ulkopuolisena on kyllä mahdoton sanoa, mikä sinussa on "vikana", vai onko mikään. En myöskään sanoisi, että olet jotenkin "epänormaali" – omaan korvaani kuulostaa lähinnä siltä, että olet kokemiesi vaikeiden asioiden seurauksena käyttäytynyt eri tavoin kuin muut, mikä ei puolestaan tee sinusta millään tapaa muita huonompaa tai epänormaalimpaa ihmistä.
Sen sijaan, että haet nimeä ja määritelmää itsellesi ja ongelmillesi nimettömältä nettipalstalta, suosittelisin sinua hakeutumaan ammattilaisen puheille, missä voisit käsitellä vaikeita kokemuksiasi, pelkojasi ja huonoa itsetuntoasi. Voi olla tietenkin tärkeää saada joillekin ongelmille yhteinen nimittäjä, kuten nyt vaikkapa asperger-diagnoosi, mutta tärkeämpää olisi varmasti kyllä perehtyä oireilun alkusyihin ja siihen, miten sitä voisi hoitaa.
Kovasti voimia ja tsemppiä!