Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vastuu masentuneesta?
19.06.2015 |
minulle hyvin läheinen henkilö sairastanut masennusta pidempään, ollut välillä lääkityksellä ja käynyt terapiassa (ei tosin tällä hetkellä) huomaan, että mieliala on taas matalampi ja toimintakyky heikentynyt, ei jaksa innostua asioista tai tavata tms., ottaa asioista herkästi itseensä.
Itsellä oma elämäntilanne myös haastava ja sen vuoksi kaipaan nyt piristystä ja iloa elämään ns. kepeitä asioita. Työssäni kohtaan myös aika ajoin masennuksen koneneita tai masennusoireisia ja pyrin heitä myös parhaani mukaan auttamaan.
en haluaisi tätä ihmistä kokonaan hylätä pois elämästäni, mutta huomaan oman mielialani muuttuvan raskaammaksi hänen seurassaan ja olon olevan jotenkin avuton, kun en pysty tämän ihmisen olotilaan vaikuttamaan. Itseä turhauttaa ja yritän sitten sivuuttaa sen etten vaan pahentaisi tilannetta ja aiheuttaisi lisää ongelmia.
Nyt olen kuitenkin miettinyt, olisiko parempi vaan ottaa hetkeksi etäisyyttä ja katsoa sitten tilannetta? Eli antaa ns. ajan kulua. Mielessä on välillä tehdä muutakin ja viettää aikaa muiden ihmisten kanssa. Olemme ko. henkilön kanssa olleet viikoittain tekemisissä ja mielessä hän on lähes päivittäin.
Mielipiteitä?
Kommentit (12)
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 13:37"]
Mitä itse saat kaverisuhteestanne? Kuinka kaverisuhteenne on muuttunut? Kumpi teistä on enemmän toiseen yhteydessä? Nyt kirjoituksesi perusteella vaikuttaa, että koet tämän ihmisen jotenkin "velvollisuutenasi".
[/quote]
no kyseessä ei ole kaverisuhde vaan suhde.... mutta hyvinä hetkinä läheisyyttä, henkistä yhteyttä, keskusteluseuraa, yhdessä tekemistä... Jne. Suhde on muuttunut niin, että yhteydenpito ja yhdessäolo on jotenkin latistunut ja itseäni ei myöskään enää huvita olla aina tekemisissä. Olemme olleet yhteydessä toisiimme aika lailla yhtä paljon. Välillä olisin toivonut tiiviimpää yhteydenpitoa, mutta mielestäni sen tulee olla spontaania. Tavallaan ehkä koenkin välillä tämän velvollisuudeksi, vaikka aidosti pidänkin tästä ihmisestä. Tiedän myös, mistä aiempi masennus/masenukset ovat aiheutuneet ja tilanne sen osalta ei ole muuttunut miksikään, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kauan olette tunteneet ja olleet läheisesti tekemisissä? Eikö sinua koskaan, ei edes salaa, ärsytä, että ystäväsi on hento kukkanen, jota täytyy vaalia, sinun täytyy miettiä, mitä ja miten sanot asioita, sinun täytyy olla koko ajan varpaillaan. Jäätkö itse ihan altavastaajaksi, kuunteleeko hän sinua, osallistuuko elämäsi iloihin ja suruihin, vai onko ystävyytenne epätasapainossa?
Kyllä meistä jokaisella on toisista vastuu. On julmaa hylätä heikommassa asemassa oleva oman onnens a nojaan. Tätä mieltä ainakin oma psykologini on, itsestäni en ole ihan varma mitä ajattelen...
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 13:55"][quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 13:37"]
Mitä itse saat kaverisuhteestanne? Kuinka kaverisuhteenne on muuttunut? Kumpi teistä on enemmän toiseen yhteydessä? Nyt kirjoituksesi perusteella vaikuttaa, että koet tämän ihmisen jotenkin "velvollisuutenasi".
[/quote]
no kyseessä ei ole kaverisuhde vaan suhde.... mutta hyvinä hetkinä läheisyyttä, henkistä yhteyttä, keskusteluseuraa, yhdessä tekemistä... Jne. Suhde on muuttunut niin, että yhteydenpito ja yhdessäolo on jotenkin latistunut ja itseäni ei myöskään enää huvita olla aina tekemisissä. Olemme olleet yhteydessä toisiimme aika lailla yhtä paljon. Välillä olisin toivonut tiiviimpää yhteydenpitoa, mutta mielestäni sen tulee olla spontaania. Tavallaan ehkä koenkin välillä tämän velvollisuudeksi, vaikka aidosti pidänkin tästä ihmisestä. Tiedän myös, mistä aiempi masennus/masenukset ovat aiheutuneet ja tilanne sen osalta ei ole muuttunut miksikään, valitettavasti.
[/quote]
Ainakin itse miettisin, että miksi jatkaa suhdetta, joka ei enää ole vastavuoroinen. Tietysti eri asia pitkät suhteet, joissa läheinen voi ryhtyä toiselle omaishoitajaksi. Siitä ei kuitenkaan taida olla sinun kohdallasi kyse.
No, eiköhän kannattaisi nyt ihan sanoa, ettei koe haluavansa olla tekemisissä. Ei masennus tarkoita, ettei voi ottaa etäisyyttä. Pelkäätkö, että olet liian tärkeä hänelle? Pelkäätkö sairastuttavasi lisää? Ei se aikuiseten suhteissa niin mene. Kyllä ystäväsi varmasti haluaa kuulla, mitä ajattelet. Jokainen on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan. Kerro ihmeessä, mitä haluat ja toivot. Jos tilanne on että sairaus pilaa elämäsi, se pilaa. Ei se ole ystäväsi syy, ettei ole terve, mutta jos on aidosti sinusta välittävä, niin kuin uskot?, antaa sinulle varmasti kepeyttä ja vapauden taakasta. Tietää varmasti, että yksi kärsimys on riittävää. Tämä kokemuksen äänellä, olen sairastanut myös masennusta. Rehellisyys itselle ja toiselle on aina hyvä valinta! Sattuu varmasti kumpaakin mutta tosiasiat on hyvä tunnistaa ja tunnustaa ja toimia kuten sydän sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 14:01"]
Miten kauan olette tunteneet ja olleet läheisesti tekemisissä? Eikö sinua koskaan, ei edes salaa, ärsytä, että ystäväsi on hento kukkanen, jota täytyy vaalia, sinun täytyy miettiä, mitä ja miten sanot asioita, sinun täytyy olla koko ajan varpaillaan. Jäätkö itse ihan altavastaajaksi, kuunteleeko hän sinua, osallistuuko elämäsi iloihin ja suruihin, vai onko ystävyytenne epätasapainossa?
[/quote]
olemme tunteneet vähän vajaa puolitoista vuotta ja siitä lähtien olleet läheisesti tekemisissä, puhuneet aika lailla avoimesti kaikesta. Ja kyllä hän kuuntelee, ainakn välillä, mutta välillä tuntuu, että vajoaa ns. Omaa maailmaansa. Se tuntuu surulliselta ja kyllä ärsyttääkin, mutta enemmän turhauttaa - hänen ja omasta puolesta. Juuri tuon varpaillaan olon takia mietin etäisyyden ottamista, pelkään, että omat tunteeni alkavat ahdistaa häntä, jos vaadin enemmän tasavertaisuutta.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 14:27"]No, eiköhän kannattaisi nyt ihan sanoa, ettei koe haluavansa olla tekemisissä. Ei masennus tarkoita, ettei voi ottaa etäisyyttä. Pelkäätkö, että olet liian tärkeä hänelle? Pelkäätkö sairastuttavasi lisää? Ei se aikuiseten suhteissa niin mene. Kyllä ystäväsi varmasti haluaa kuulla, mitä ajattelet. Jokainen on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan. Kerro ihmeessä, mitä haluat ja toivot. Jos tilanne on että sairaus pilaa elämäsi, se pilaa. Ei se ole ystäväsi syy, ettei ole terve, mutta jos on aidosti sinusta välittävä, niin kuin uskot?, antaa sinulle varmasti kepeyttä ja vapauden taakasta. Tietää varmasti, että yksi kärsimys on riittävää. Tämä kokemuksen äänellä, olen sairastanut myös masennusta. Rehellisyys itselle ja toiselle on aina hyvä valinta! Sattuu varmasti kumpaakin mutta tosiasiat on hyvä tunnistaa ja tunnustaa ja toimia kuten sydän sanoo.
[/quote]
Tuskin se sydän tässä puhuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 14:27"]
No, eiköhän kannattaisi nyt ihan sanoa, ettei koe haluavansa olla tekemisissä. Ei masennus tarkoita, ettei voi ottaa etäisyyttä. Pelkäätkö, että olet liian tärkeä hänelle? Pelkäätkö sairastuttavasi lisää? Ei se aikuiseten suhteissa niin mene. Kyllä ystäväsi varmasti haluaa kuulla, mitä ajattelet. Jokainen on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan. Kerro ihmeessä, mitä haluat ja toivot. Jos tilanne on että sairaus pilaa elämäsi, se pilaa. Ei se ole ystäväsi syy, ettei ole terve, mutta jos on aidosti sinusta välittävä, niin kuin uskot?, antaa sinulle varmasti kepeyttä ja vapauden taakasta. Tietää varmasti, että yksi kärsimys on riittävää. Tämä kokemuksen äänellä, olen sairastanut myös masennusta. Rehellisyys itselle ja toiselle on aina hyvä valinta! Sattuu varmasti kumpaakin mutta tosiasiat on hyvä tunnistaa ja tunnustaa ja toimia kuten sydän sanoo.
[/quote]
olemme asiasta puhuneetkin, ehkä pelkään, että jos lopetan yhteydenpidon kokonaan tms. on se taas yksi vastoinkäyminen muiden joukossa. Eli kyllä, jos se pahentaa hänen tilannettaan. Tiedän, että jokainen on vastuussa itsestään, niin hänkin. Tiedän myös, että välittää. Rehellisyys on ollut suhteessamme parasta ja sen mukaan on myös yritetty toimia...
Masentuneen vinkki: feidaa jos et jaksa. Älä ainakaan ala luomaan mitään draamaa tai avautumaan. Sen aika on sitten kun hän voi paremmin. Ole sitten valmiina, ja voit yllättyä iloisesti.
Itse menetin masentuneena ihmisiä, mutta ne jotka jaksoivat mukana ovat ikuisia ystäviä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 14:44"]
Masentuneen vinkki: feidaa jos et jaksa. Älä ainakaan ala luomaan mitään draamaa tai avautumaan. Sen aika on sitten kun hän voi paremmin. Ole sitten valmiina, ja voit yllättyä iloisesti. Itse menetin masentuneena ihmisiä, mutta ne jotka jaksoivat mukana ovat ikuisia ystäviä
[/quote]
juu, draamaa ja avautumista olen yrittänyt välttää eli puhun tunteista, mutta vältän syyllistämästä. Feidaminenkin onnistuu ainakin välillä ja yritän muutenkin keksiä itsellenikin piriststä ja vaihtelua arkeen, nyt on vaan ollut sen suhtee vähän hiljaisempi jakso... Ehkä se kärsivällisyys on avain tässäkin, niinkuin monessa muussakin jutuissa... Ja kiitos, hyvä kuulla kokemuksia itse masennuksen kokeneilta.
Up! Loistava ohje. Hittoako sinä ihminen täällä juhannuksena mietit, kun kivaa pitäisi olla?! Jos seukkailu pilaa sen aikasi näin pahasti, niin mikä maksaa. Ihmettelen. Fiksuja piisaa joka makuun merissä. Hanki nyt se elämä. Miten tyhmä voi olla? Pidät tyypistä, loistojuttu, ja annat olla elämäsi pilaaja? Ja haluaako se kamukaan hei et kuulis tällaista? Jos haluaa, juokse viimeistään sitten. Ihme vaikeaa.
Alue: Aihe vapaa
Mitä itse saat kaverisuhteestanne? Kuinka kaverisuhteenne on muuttunut? Kumpi teistä on enemmän toiseen yhteydessä?
Nyt kirjoituksesi perusteella vaikuttaa, että koet tämän ihmisen jotenkin "velvollisuutenasi".