Raskaana - onko tällainen aivosumu enää normaalia?

Raskaanahan on normaalia, että ajatukset jumittavat ja on hajamielinen. Mutta onko tämä enää normaalia, kun viime raskaudessa en muista kärsineeni ollenkaan vastaavasta:

-Töissä en enää pärjää yksinkertaisissakaan tehtävissä, joita olen aiemmin voinut hoitaa autopilotilla vaikka unissani. Joudun pinnistämään, että saan ne yksinkertaisetkin hommat hoidettua. Joudun tarkistelemaan asioita koko ajan ja silti virheitä tulee melkein tehtävässä kuin tehtävässä. Joudun todella tsemppaamaan, että muistan hoitaa asiat. Saatan unohtaa, että palaveri alkaa jne.

-Työn ulkopuolella on höntti ja aivokuollut olo. Lapsen lomalapun palauttaminen jo tuntui ylivoimaiselta muistaa. Bussissa saatan ajaa oman pysäkin ohi, kun en vaan ehdi ajoissa toimia, eli kerätä kmpsujani ja nousta ylös.

-Tänään ostin bussilipun, mutta matkalla bussista metroon onnistuin kadottamaan sen. Ja juuri kun tajusin lipun hukkuneen tulikin tarkastaja. 80 e sakot, häpeä ja kauhea masis siitä, etten enää pärjää,

Kaikki tuntuu nyt todella vaivalloiselta. Tyyliin mietin, että huomenna täytyy mennä töihin. Muistanko pestä huomisen vaatteet, ottaa avaimet jne. Ja kun tiedän, että pian pitäisi lähteä kauppaan, niin tuntuu ylitsepääsemättömältä. Kotona pitäisi järjestellä asioita vauvaa varten, mutta epäilen jopa sitä pystynkö edes sitä tekemään.  Olo on itkuinen koko ajan, vaikka varsinaisesti mikään ei paina tai masenna.

Voikohan kyseessä olla joku fyysinen, esim. kilpirauhasongelmat? Minulla on aina ollut huonot arvot, joten ekan ja tokan kolmanneksen aikana arvot mitattiin. Olivat juuri ja juuri rajoissa, joten ei seurantaa. Nyt kuitenkin olo, että tämä tällainen ei ole normaalia.

En tiedä miten kestän vielä 6 viikkoa laskettuun aikaan - lähinnä henkisesti. On rankkaa kärsiä näin rajuista muisti- ja hajamielisyysongelmista, kun kaikessa joutuu tsemppaamaan. Nukun mielestäni yhä ihan ok ja tarpeeksi, ja fyysisiä raskausvaivojakaan ei ole sanottavasti.