Lue keskustelun säännöt.
Tätäkö seurustelu on?
01.04.2015 |
Olen 21-vuotias nainen ja en ole koskaan vakavissani seurustellut. Olen kaiketi hieman estoinen ja luottamuksen kanssa on ongelmia. Tilanne nyt on kuitenkin tämä, olen tavannut ihan ok miehen, jonka seurassa viihdyn. Hän saa minut nauramaan ja tuntemaan oloni hyväksytyksi ja kauniiksi.
Kuitenkin, meillä ei (ainakaan minun puoleltani) ole sitä "ihanaa alkuhuumaa", jossa toista ihannoisi ja tahtoisi ja romanttiset mielikuvat pyörisi päässä. Kaikki tuntuu jo niin arkiselta, kuin olisimme seurustelleet jo vuosikausia. Se alkuhuuman ihanuuden puuttuminen minua ihmetyttää...
Tuntuu, kuin viettäisin aikaa ystävän kanssa. Ystävän, jonka kanssa olen suunnitellut kuitenkin loppuelämäni. En jumaloi häntä, löydän hänestä moniakin vikoja, hyviä puolia on vain jonkun verran.
Hän on kaikinpuolin siis ok. Toisinaan mieleni kuitenkin täyttyy kuvista, joissa aamulla herään hänen vierestään, keitämme kahvit, kokkaamme ruokaa. Ei mitään ihmeellistä, arkisia asioita siis. Kaupassa käyntiä hänen kanssaan jne. Tavallaan olin odottanut, että tulisi se jalat alta fiilis, mutta sitä ei ole ollut lainkaan.
Onko tässä järkevää aloittaa edes seurustelua vai onko minulla vain väärät kuvitelmat siitä, mitä seurustelu itseasiassa edes on?
Kommentit (16)
APRILLII SYÖ SILLII JA JUO KURAVETTÄ PÄÄLLE!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sun ei kannata vieläkään kovin vakavissasi seurustella. Monet suhteista varmaan on just tuollaisia ja sitten jossain vaiheessa ihastutaan tai jopa rakastutaan johonkin toiseen ja erotaan, tai sitten vain kyllästytään siihen toiseen ajan kanssa. Älä ainakaan rupea kotileikkeihin (yhteenmuuttoon) tuon miehen kanssa josta kirjoitat. Olet vielä nuori, ehdit hyvin löytää vielä muitakin.
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 09:27"]
APRILLII SYÖ SILLII JA JUO KURAVETTÄ PÄÄLLE!
[/quote]
? Miten tämä liittyy tähän aiheeseen mitenkään? :)
T: Ap
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 09:28"][quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 09:27"]
APRILLII SYÖ SILLII JA JUO KURAVETTÄ PÄÄLLE!
[/quote]
? Miten tämä liittyy tähän aiheeseen mitenkään? :)
T: Ap
[/quote]
Emmä tiiä :D On tylsää töissä :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en ole kokenut voimakasta alkuhuumaa. Toisaalta mieheni oli kymmeneen vuoteen ensimmäinen, kenen kanssa minulla oli hyvä olla. Tapasin hänet päälle kolmikymppisenä. Välillä epäröin suhdettamme ja mietin, olisinko varmempi yhteensopivuudestamme, jos olisin kokenut voimakkaan alkuhuuman. En tiedä eli tästä viestistä ei liene ap:lle mitään apua.
Yleensä ne alkuhuuma-suhteet myös loppuvat rytinällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 09:30"]
Entä erotiikka?
[/quote]
Ap tässä. Sitä ei valitettavasti vielä ole ollut.. Ehkä aikanaan. Olen tosiaan estoinen, lapsena oli seksuaalista hyväksikäyttöä muutamia vuosia. En ole uskaltanut suhteeseen, kun en ole kyennyt antamaan sitä, mitä suhteessa moni tarvitsee, eli seksiä. Tämä nykyinen on todella maltillinen, ei painosta ja pakota. Asia ei tosin ole tullut vielä puheeksi, kun eihän tässä nyt edes seurustellakaan.. Tosiaan, en koe häneen vielä minkäänlaista seksuaalista vetovoimaa, tosin en koe kehenkään. Näköjään jättänyt jonkinlaisen jälkensä lapsuus. Mutta ei kai seurustelu silti ole tuhoon tuomittu? Toki ymmärrän, seksi on tärkeä parisuhteelle, mutta..
Ei meillä ollut minun puoleltani mitään erityistä hullaantumista alussa, olin ennemmin vähän sitä mieltä, ettei mies ole oikein tyyppiäni. Miehen puolelta oli enemmän ja hän olikin aloitteellinen osapuoli. Huomasin kuitenkin viihtyväni miehen seurassa hyvin ja "alkuhuuma" muodostui ehkä enemmän sen kautta, kun mies kohteli minua niin ihanasti, että lämpesin hänelle. Hänessä oli lisäksi kaikki ominaisuudet, joita pidän suhteen kannalta tärkeinä ja suhde eteni. Vasta kun opin tuntemaan häntä paremmin, aloin rakastumaan häneen itseensä :)
Olen kuitenkin sinua aika paljon vanhempi, ja koska omassa ikäkategoriassani on hyvin vähän kaikin puolin hyviä miehiä, olen yrittänyt antaa mahdollisuuksia sellaisillekin, jotka eivät heti vie jalkoja alta. Noin nuorena kuitenkin ei ole mikään kiire ja voi halutessaan ihan rauhassa odotella sitä wau-efektiä. Kestäviäkin suhteita ja tunteita muodostuu ilman alkuhuumaakin, mutta onhan se aina ihanaa olla ihan superihastunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tarvin sen alkuhuuman. Minullakin on ollut suhteita, joissa sitä ei ole ollut. Niinä aikoina olen ajatellut, ettei se huuman puuttuminen varmaan mitään merkitse. Olen joutunut kuitenkin nuo "huumattomat" suhteet lopulta päättämään koska ei vain ole tuntunut sitä sidosta, tunnetta, toiseen ihmiseen. Sitten olenkin saanut suhteita joissa tämä huuma on ollut läsnä heti alusta alkaen, ja nämä suhteet ovat olleet niitä pitkiä ja kestäviä.
Toki jos itse ihmistyyppinä on sellainen, joka ei huumaa muutenkaan usein tunne niin eri asia :)
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 09:42"][quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 09:30"]
Entä erotiikka?
[/quote]
Ap tässä. Sitä ei valitettavasti vielä ole ollut.. Ehkä aikanaan. Olen tosiaan estoinen, lapsena oli seksuaalista hyväksikäyttöä muutamia vuosia. En ole uskaltanut suhteeseen, kun en ole kyennyt antamaan sitä, mitä suhteessa moni tarvitsee, eli seksiä. Tämä nykyinen on todella maltillinen, ei painosta ja pakota. Asia ei tosin ole tullut vielä puheeksi, kun eihän tässä nyt edes seurustellakaan.. Tosiaan, en koe häneen vielä minkäänlaista seksuaalista vetovoimaa, tosin en koe kehenkään. Näköjään jättänyt jonkinlaisen jälkensä lapsuus. Mutta ei kai seurustelu silti ole tuhoon tuomittu? Toki ymmärrän, seksi on tärkeä parisuhteelle, mutta..
[/quote]
Se huuma liittyy jotenkin seksuaaliseen vetovoimaan. Tuntuu että haluaa toista, haluaa koskea, nauttii läheisyydestä.
Toivon, että saat sen vielä kokea. Toivottavasti saat apua traumojen työstämiseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätä itse. Kaikki eivät koe koskaan suurta huumaa ja rakastuvat juuri tuolla tavalla, että se vain tuntuu siltä kun olisi ollut aina yhdessä. Minulle ja vaimolle kävi kanssa noin, tapailimme ja huomasimme muutamassa viikossa olevamme aina yhdessä ja käytännössä avoliitossa, vaikka mitään suurta ihastuksen huumaa ei ollut. Kumpikaan meistä ei ole kokenut sellaista koskaan. Jotkut kokevat sen eri voimalla ja sekin on mahdollista, että joku kokee sen vasta myöhemmällä iällä. Suhteen aloittaminen on aina riskibisnes, et voi etukäteen tietää kuinka pitkään se toimii ja mitä elämässä tapahtuu.
Ihastumisessa on sekin ongelma, että se ei ole samalla tavalla "järkevä", vaan mielen tosiasioilta sokaiseva tunne. Useimmiten siinä käy niin, että kun alkuhuuma haihtuu, huomaakin olevansa vääränlaisen ihmisen kanssa. Mutta toisaalta jotkut kokevat, että ilman sitä huumaa elämä on tylsää ja se toinen ei ole "oikea". He kokeilevat niin monta kertaa, että löytävät sellaisen, joka antaa human ja riittävän yhteensopivuuden. Ei sitäkään kukaan sinun puolestasi tiedä. Inhimillisissä asioissa ei voi oppia toisten virheistä, vaan on kokeiltava itse.
Kiitoksia todella paljon lämpimistä, asiallisista vastauksista. Kai tässä on miettimisen paikka.. Katselen, millaisia olotiloja ja ajatuksia minulla herää, kun hän tulee taas tänään luokseni. Ihan vain ruokaa laittamaan kanssani. Kauheaa, tässähän herkistyy jostain syystä, kyyneleet tulvi silmiin ja naurattaa.
Kiitos
T: Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole huumaa, niin tuleeko seksistä sinulle pakkopullaa? Tosin seksi voi toimia ilman huumaakin, jos pidätte samoista asioista.
Jos et tunne ketään kohtaan seksuaalista vetovoimaa, saatat olla aseksuaali.
Kaikki eivät ole alkuhuumaihmisiä. Minut sai raahata puoliväkisin suhteeseen. Olin aluksi koko ajan jarrut päällä, yhteen muuttamistakin vitkuttelin vuoden verran. Onneksi kumppanini oli sinnikästä sorttia. Nyt olemme olleet yhdessä kahdeksan vuotta, ja jälkeenpäin ajattelen että juuri tuollainen realistinen asenne on paras. Alkuhuumassa sitä helposti olettaa, että pelkkä toisen läsnäolo riittää onnellisuuteen. Parempi on, kun ottaa itse vastuuta omasta onnellisuudesta.