Lue keskustelun säännöt.
Onko puolison harrastama ilkeily ja vähättely liian vähäinen syy erota?
29.04.2015 |
Olen vaan niin kyllästynyt siihe, että kun mies menettää malttinsa, suuttuu tai hermostuu jostain, hän päästelee suustaan ihan mitä sattuu. On haukkunut minua idiootiksi (myös lasten kuullen), nälvii ja haistattelee. On todella ilkeä.
Rauhallisena sanoo rakastavansa ja pyytää anteeksi sanomisiaan ja suuttumistaan, mutta toisaalta vetoaa siihen, että on vaan sellainen "kuumakalle". Ongelma vaan on siinä, että niitä sanomisia ei enää saa pyyhittyä pois, vaikka anteeksi pyytääkin. Hän on minulle suhteellisen kamalia asioita sanonut ja olen todella kyllästynyt kuulemaan säännöllisin väliajoin kaikkea sitä sontaa, minkä hän minuun kohdistaa.
Olen asiasta miehelle puhunut, kertonut, että hänen käytöksensä on todella loukkaavaa ja pyytänyt, että esim. riitatilanteissa yrittäisi pitää riitelyn ns. asialinjalla eikä menisi henkilökohtaisuuksiin. Mutta muutosta ei ole tapahtunut, juuri viimeksi tänä aamuna läksytti minua ivalliseen ja sättivään sävyyn, kun ei itse löytänyt yhtä tavaraa. Olin kuulemma piilottanut sen johonkin typerään paikkaan. Ja sitten sen huudon ja mollauksen kuuli lapsetkin.
Alan olla todella kypsä koko asiaan ja suorastaan inhoan miestä silloin, kun hän näin käyttäyttyy ja minulla on tunne, ettei minun tarvitse sietää jatkuvaa ilkeilyä ja huutamista. Mutta ylireagoinko kuitenkin, kun kyse on "vain" toisen vihastumisesta ja sanoista? Niin ja yhdessä ollaan oltu jo 15 v, alussa ei tällaista ollut, vaikka mies suuttuikin, vasta viimeisen ehkä 5 vuoden aikana on muuttunut tuollaiseksi ilkeilijäksi.
Kommentit (17)
Ei todellakaan! Itse en viettäisi elämääni tuollaisen kusipään kanssa! Tässä on vain yksi elämä miksi pilaisit sen tuollaisen moukkamaisen miehen kanssa? Sen verran pitää olla itsekunnioitusta ettei anna kohdella itseään noin. Terveessä parisuhteessa kunnioitetaan ja arvostetaan toisiaan myös erimielisyyksien hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on ainakin lievää henkistä väkivaltaa. Tekeekö lapsille samaa?
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 14:13"]
Ei todellakaan! Itse en viettäisi elämääni tuollaisen kusipään kanssa! Tässä on vain yksi elämä miksi pilaisit sen tuollaisen moukkamaisen miehen kanssa? Sen verran pitää olla itsekunnioitusta ettei anna kohdella itseään noin. Terveessä parisuhteessa kunnioitetaan ja arvostetaan toisiaan myös erimielisyyksien hetkellä.
[/quote]
Niin eipä mies tunnu ap:tä kovin arvostavan
Ei ole lapsille samanlainen. Suuttuu kyllä helposti, mutta ei nimittele tai ilkeile eli kohdistaa sellaisen käytöksen vain minuun.
Ja juuri tuota, mitä nro 3 sanoi, olen miettinyt, kun tuntuu, ettei mies mitenkään voi arvostaa tai kunnioittaa minua, kun aina etsii vikoja minusta ja nälvii menemään...
Ap
Kuten tuolla jo sinulle kirjoitettiinkin. Ei me voida sanoa mitä sinun pitää tehdä. Mutta kyllä sinun kannattaa itse miettiä mitä elämältä haluat. Haluatko että elämä jatkuu tuollaisena vai ei . Mielestäni teidän tulee puhua asiat selviksi ja sitten tehdä tarvittavat ratkaisut.
(Se on jännää. Olen huomannut että työelämässä ja muualla moni mies on mitä kohteliain ja ystävällisin mies. Ja sitten saakin kuulla että se on väkivaltanen tyranni kotona. Mielenkiintoista, että jollakin on kaksi ihan eri persoonaa. Tulee mieleen väkisinkin että ihminen on mieleltään sairas ja tarvitsisi hoitoa).
Elämä ei aina ole helppoa, mutta tilanteelle tulee tehdä jotain. Oletko miettinyt mistä moinen tapa miehelläsi alkoi. Vai oliko hän jo seurusteluvaiheessa sellainen. Alkoiko se jonkin riidan jälkeen tai syrjähypyn jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko koskaan puhunut hänelle siitä, että harkitset asian vuoksi jopa eroa? Mietin, että se voisi tietyllä tapaa herättää, että miehen käytöksellä oikeasti on seurauksia, eivätkä muuten vain aiheuta harmistusta. :) Toki en suosittele, että tuollaista käytetään lyömäaseena joka risahdukseen (tyyliin joka poikkipuolisesta sanasta uhkaillaan erolla), mutta jos asia todella sinua syö sisältä etkä usko voivasi jatkaa tuolla tavoin, niin siinä olisi miehelle vielä yksi mahdollisuus muuttaa toimintatapojaan.
Ja jos ei muutosta tule, niin... noh, sitten ei auta kuin harkita, että olisiko erillään oikeasti parempi.
Minä suosittelisin nyt vakavasti parisuhdeterapiaa. Teinä kokeilisin sitä, sivullinen huomaa ehkä sinunkin riitelytavoissasi korjattavaa - ja joka tapauksessa miehesi ehkä uskoo paremmin toimivansa väärin, jos kuulee totuuden sivullisen suusta.
Parisuhdeterapiaa voi kysyä kuntien perheneuvoloista. Myös seurakunnat antavat parisuhdeterapiaa, eikä siinä ole uskonnosta kyse ollenkaan eli ei tarvitse epäröidä sen takia sinne menemistä, ettei halua kuunnella uskonnollista tuputusta.
Soita jo tänään! Terapiaan voi kunnasta riippuen olla puolenkin vuoden jono, joten kannattaa panna pallo liikkeelle heti. Jos mies ei heti lämpene ajatukselle, voit mennä alkuun ihan yksinkin, yleensä mies kyllä tulee uteliaaksi ja haluaa tulla sanomaan "oman kantansa asioihin". Kun soitat, puhelimeen vastaa yleensä joku terapeutti, joka kyselee hiukan tilannettanne jo puhelimessa, jotta osaa päätellä kiireellisyysasteen ja sijoittaa teidät jonoon.
Suosittelen terapiaa kahdestakin syystä. Paitsi siksi, että (kuten jo sanoinkin) ristiriitojen ratkomisessa tuppaamme usein luisumaan omiin uriimme ja sivulliselta saa hyviä huomioita siitä, miten kaavoja olisi hyvä muuttaa. Mutta myös siksi, että sinä tuskin haluat rikkoa parisuhdettanne ja perhettänne ilman, että olet yrittänyt kaikkesi. Ihan oman itsesikin takia taistele ja yritä vielä!
Miehesi - se on päivänselvää - harjoittaa henkistä väkivaltaa, kun mollaa sinua henkilöönkäyvästi aina, kun suuttuu. Koska kuitenkin kyse EI ole mitä ilmeisimmin kotoa opitusta tavasta - sanoit että mies ei ole aina ollut tuollainen vittuilija - voi olla, että jokin tekijä parisuhteessanne on miehestä tehnyt tuollaisen k-pään. Ehkä hän kokee olevansa niin altavastaaja, että ei muuten pärjää sinulle kuin olemalla hiton ilkeä? Tai on katkera sinulle jostain, mitä ei saa sanottua suoraan, ja se katkeruus pursuaa yli aina kun hän hermostuu? Tai projisoi muusta syystä omaa pahaa oloaan sinuun?
En tiedä, mutta joku syy tuolle on ja se kannattaisi ehkä selvittää. Ei ole oikein sinua kohtaan tulla jyrätyksi tuolla lailla, ja ymmärrän hyvin että anteeksipyynnöistä huolimatta tuollainen nälvintä viilentää tunteitasi miestä kohtaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinun pidä sietää tuollaista käytöstä.
Miehesi harjoittaa henkistä väkivaltaa. Vaikuttaa lapsiin, he kyllä kuulevat kaiken.
Puhu asiasta jonain rauhallisena hetkenä.
Jos tilanne ei muutu, niin on paras erota.
Arvosta itseäsi!
Liian vähästä syytä ei erolle ole, jälkrenpäin voi tuntua toiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Multa ääni pariterapialle! Ap kerrot että ootte olleet yhdessä 15 vuotta, ja mies on alkanut tommoseksi vasta viime vuosina. Tietysti hän toimii väärin, mutta et kerro kaikkea tai et ymmärrä, että ei se muutos ihan syyttä synny. Jotain on teidän suhteessa mennyt vikaan ja se on hyvä selvittää. Ei se niin mene, että mies yhtäkkiä ilman syytä muuttuu *vips* hirviöksi ja vaimo on viaton pyhimys. Enkä tarkota tällä että mies ei toimisi väärin, mutta että ehkä säkään et osaa riidellä oikein tai taustalla on jotain isoa ristiriitaa, joka pitää ratkoo ennen kuin mies kykenee muuttamaan käytöstä. Eroaminen ilman että edes yritätte kunnolla tota sovitella on minusta liian heppoinen ero.
Etenevä alkoholiongelma tekee tuota myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ON henkistä väkivaltaa, ja mies tulee nakertamaan itsetuntosi hiljalleen historiaan. Lähde vielä kun olet siihen henkisesti tarpeeksi vahva! Parisuhteen pitäisi olla voimavara, ei syödä voimavaroja.
Minkä ikäinen mies on?
Vaihdevuodet? Työstressi? Vääränlainen ruokavalio? (Naurakaa vaan mutta verensokerin heilahtelu esim aiheuttaa mielialojen muutoksia)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärtääkö mies tekevänsä väärin?
Lähisukuuni kuuluu henkilö joka pitää ilkeiden kommenttien heittämistä velvollisuutensa. -Kun jonkun pitää sanoa että se kohde ymmärtäisi pysähtyä miettimään.
Vaikka tälle tyypille millä tavalla selittäisi että hän vain loukkaa läheisiään niin ei näe touhussaan mitään väärää. Hän vain kokee auttavansa.
Minusta sinun pitää kyllä vielä yrittää jotain. Miehesi on ilmeisesti lapsille hyvä isä ja sinullekin hyvä puoliso muilta osin. Kannattaisi kokeilla vaikka parisuhdeterapiaa ensin, ja vasta sitten jos mikään ei auta, sitten vasta ottaa ero. Ei miehesi tietysti oikein toimi, mutta jos ette ole terapiassa olleet, niin se kortti pitää ekana katsoa.
Tee ratkaisu nyt, koska kärsimyksestä ei saa palkkaa, kun mies on oppinut tietyn tyylin, ei lakkaa helposti.
Kova kovaa vastaan ei auta silloin kun on ylivoima.
Minusta oleellisempi kysymys on, että jaksatko itse elää tuollaisessa liitossa, kuin se, pitääkö joku muu eron syytä liian vähäisenä. :) Mikäli keskustelemalla tilanne ei korjaannu, niin sitten on suotavaa miettiä, jaksaisitko samaa vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua. Tai jaksaisitko, jos vanhemmiten miehen käytös vain pahenisi?