Jatkuva ruoan tuputtaminen taaperolle

Fiksuja sanoja teillä, olen todella kiitollinen vastauksista!! :) Lapsi on esikoiseni ja olen suht nuori äiti.
Just tuo, että "huomaahan tuosta että on nälkä". Öö joo varmasti, söihän hän sentään lähes tunti sitten.. Haluan opettaa lapselle ruokailuajat ja pitää happohyökkäykset parhaani mukaan siinä viidessä per päivä. Tuo oli hyvä tuo, että vatsa ei ole kunnolla täynnä jos kokoajan napostelee.
Kyse on usein tapaamistamme sukulaisista, joten läpi sormien katsominen ei ole hyvä vaihtoehto. En halua, että lapsi oppii saamaan naposteltavaa heti, kun vaatii. Hänhän söisi sitten lähes kokoajan..

Ap

Ärsyttävintä on se, etten kyseisessä tilanteessa saa sanottua mitään järkevää, iltaisin sit alkaa kunnolla v*tuttamaan ja mietityttämään, että olisi pitänyt sanoa niin ja näin :D
Ap

Jos näette heitä usein niin selitä vaan ja selkeästi. Esim että välipala ennen ruokaa aiheuttaa sen, että oikeaa ruokaa ei syödä ja sitten onkin aika pian taas nälkä ja sitten pitäisi taas jotain närkkiä ja taas ei oikealla ruoalla ole nälkä. Jos lapsi nukkuu päiväunet niin unet ehkä häiriintyvät, kun herää nälkäänsä. Joka tapauksessa lapsi on kiukkuinen, kun ei ole koskaan vatsa kunnolla täynnä. Toisekseen lapsikin ansaitsee päästä yhteiseen ruokapöytään syömään toisten kanssa. Hänen pitää saada olla osa porukkaa. Jos lapselle ollaan koko ajan tarjoilemassa jotain erillisiä sapuskoja, kun kukaan muu ei syö hän on jotenkin erillinen muusta porukasta.

Meilläkin isovanhemmilla oli hirmu tarve saada tunkea esikoiselle sapuskaa ja herkkuja koko ajan. Perustelin sen näin ja ymmärsivät. 

Sano, että lapsi ei syö seuraavaa ruokaa kunnolla, jos napostelee ennen sitä, ja jos ruoka jää syömättä, herää kesken päiväunien nälissään jne. Olette löytäneet lapselle sopivan ruokailurytmin, josta haluatte pitää kiinni, jotta päivä sujuu mukavasti.

Jos järkisyillä perusteleminen auta, niin voithan aina tyytyä vain sanomaan, että eiköhän jokainen vanhempi saa ruokkia lapsensa omalla tavallaan. Jos taas kyse on vain harvoin tapahtuvista tapaamisista, katsoisin enemmän sormien läpi, satunnaiset poikkeukset rytmissä on ihan meillä ihan ok.

Ai hitto, että se onkin ärsyttävää. Täällä sama homma. "Anna nyt sille, kun niin pyytää", jos lapsi on sattunut näkemään jonkun syötävän jossain. Tai "pitäähän nyt saada, kun kaupasta tultiin". What?!
Hemmetti kun niistä tulee happohyökkäyksiä jne.