Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehtävissä parisuhteen pelastamiseksi?
31.03.2015 |
Miehen kanssa yhdessä reilu 4 vuotta, kihloissa ja ensi talvena pitäisi naimisiin. Yhteinen lapsikin. Yli kolmekymppisiä olemme.
Mitä tehdä kun parisuhdetta ei taida tällä hetkellä olla ollenkaan? Miehellä on työ. Tulee töistä, istahtaa valmiiseen ruokapöytään ja viettää tovin fäsessä. Sen jälkeen puuhaa ehkä lapsen kans tai tekee pihatöitä. Ehkä auto tarvii remppaa tai kauppa huutaa kävijää. Illalla sauna, pleikkaria, muutama olut, iltapala ja nukkumaan.
Minä puuhaan mitä puuhaan ja mies ei osoita mitään mielenkiintoa minua tai tekemisiäni kohtaan. Ei kysele eikä kuuntele jos kerron kyselemättä. Vastaa kysymyksiin lyhyesti tai ei ollenkaan. Ei vaikuta vihaiselta eikä mitenkään onnettomaltakaan.
Tajusin helmikuussa että olen lapsen syntymän jälkeen (marraskuu) tehnyt joka ikisen aloitteen sängyssä. Lopetin siihen paikkaan, katsoin haluaako mies edes sitäkään. Ei tähän päivään mennessä ole tehnyt elettäkään asialle...
Tosiaan, reilun vuoden päähän on aikataulutettu häät ja nyt arveluttaa teenkö virheen! Tällaistahan se olisi sitten lopun elämän enkä sitä halua. Niinkuin kämppiksen kanssa elelisi...
Kommentit (21)
Niin, noh, tässä mietinki että parempi kun kuvailen enemmän! Miehen mielestä ei olisi tarvinut mm. ostaa joululahjoja, koska "lapsi oli lahja jo molemmille". Syntymäpäiväksi kehitti diilin, että ei osteta toisillemme mitään. Meillä on lähekkäin synttärit. Ystävänpäivä on turha kaupallinen soopa jota ei vietetä, naistenpäivä samoin, nimipäivänä sentään laittaa tekstarin töistä jos sattuu kalenterista huomaamaan. Päivä kun päivä, olen melkolailla olematon ja arvoton. Äitienpäivästä mies oli sitä mieltä, että ei tarvitse juhlia koska en ole hänen äitinsä. Synnärille mies tuli tyhjin käsin ja rapulassa.
No, ne niistä lahja-asioista, tuli vain ensimmäisenä mieleen. Mies ei ota huomioon ruokavaliotani sen kerran kuussa kun ruokaa tekee, vaan tekee ruuan mistä itse tykkää. Ei kysellyt vointia tai kantanut edes kauppakasseja kun olin raskaana. Eikä kysele kyllä vieläkään. Kauppakassit mies alkoi kantaa vasta kun itse siitä sanoin, että en varmaan saisi enään kanniskella.
En edes muista koska olisin viimeksi nähnyt, että katsoo minua "sillä silmällä". Ei kehu (enään) vaikka yrittäisinkin laittaa itseäni nätiksi. Hoitaa parisuhdetta ei mitenkään. Jos minä hoidan, haluaa suoriutua siitä mahdollisimman nopeasti, vähällä ja ilmaiseksi! Senkin lopetin jo vuosi sitten. En jaksa yksin olla parisuhteessa. Mies ei sitä ilmeisesti edes huomannut tai jos huomasikin, taitaa olla vain tyytyväinen. Nyt olemme siis kaksi ihmistä samassa taloudessa, kämppiksiä.
Ei osallistu häiden järjestelyyn ja maksamiseenkin mahdollisimman vähällä. Kun kysyn mielipidettä niin vastaa "en tiedä", "ihan sama" tai jotain hänen mielestään vitsikästä. Sängyssä suoritti senkin asian vain pois alta ja itsekkäästi. Valitti kun piti mennä pesulle.
Kerran, kun olin taas tärkeyslistassa ties kuinka alhaalla ja kysyin että koskas mulle riittäs aikaa, mies tokaisi että "sie et ole menossa mihinkään", eli ne muut asiat hoidetaan aina ensin.
Seurusteluaika oli ihanaa. Mies oli romanttinen, huomaavainen ja hellä joka päivä! Tiesin kyllä että suhteen edetessä se laantuu eikä ole koko aikaa ruusuilla tanssimista. Mutta että ihan kokonaan loppuu kaikki suhteen merkit? En halua tuntea itseäni arvottomaksi koko lopun elämää.
Lyhyestä virsi kaunis: olen ilmaa. Vaikka istuisimme sohvalla vierekkäin, tuntuu että meidän välillä on seinä. Tai voisi aivan hyvin ollakin, olisimme silti samassa tilanteessa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Istukaa alas ja puhukaa asia selväksi. Mitä kumpikin toivoo ja millä tavalla. Toivottomalta tilanne ei vaikuta kuitenkaan. Pariterapiakin on vaihtoehto.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 19:12"]Istukaa alas ja puhukaa asia selväksi. Mitä kumpikin toivoo ja millä tavalla. Toivottomalta tilanne ei vaikuta kuitenkaan. Pariterapiakin on vaihtoehto.
[/quote]
Just näin. Istut rauhassa pöydän ääreen keslustelet asiasta. Omista huolistaan sun muista on kumppanille kerrottava. Kerro ettet koe olevasi haluttu jne.
Minä peruuttaisin ne häät tai ainakin siirtäisin useammalla vuodella eteenpäin. Pikkulapsiaikana toki lapsi vie mehut melko tyystin, joten ehkä tilanne paranee kun aikaa kuluu.
En ainakaan itse uskaltaisi mennä naimisiin tuollaisen miehen kansssa. Ansaitset aivan varmasti parempaa kohtelua. Jos mies ei suostu edes pariterapiaan (veikkaan vahvasti, että ei suostu), miettisin tarkkaan kannattaako tuollaista suhdetta jatkaa. Olen itse ollut naimisissa jo parikymmentä vuotta, eikä meillä ole koskaan ollut tuollaista, ei likimainkaan. Siksi kai olemmekin yhdessä vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 19:15"][quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 19:12"]Istukaa alas ja puhukaa asia selväksi. Mitä kumpikin toivoo ja millä tavalla. Toivottomalta tilanne ei vaikuta kuitenkaan. Pariterapiakin on vaihtoehto.
[/quote]
Just näin. Istut rauhassa pöydän ääreen keslustelet asiasta. Omista huolistaan sun muista on kumppanille kerrottava. Kerro ettet koe olevasi haluttu jne.
[/quote]
Älä nyt. Mullekaan ei oo tullu tuo mieleen? En ole ap, mutta pakko sanoa :D toinen todennäköisesti murahtelee vastaukseksi tms. Ei kaikki halua puhua. Tai edes suostu.
Aika raskaalta kuulostaa. Itse laittaisin ekana hääsuunnitelmat jäihin ja parisuhteen mietinnän alle. Itse en aina ymmärrä kun hoetaan, että pikkulapsi tai vauva-aika on niin kuormittavaa parisuhteelle. Ei pahalla, mutta ei tuollainen toisen huomiottajättäminen mene vauva-ajan piikkiin. Itselläni on eskari-ikäinen ja 6kk ja arki on ihanaa. Mies ja minä huomioimme toisiamme, seksiä pari kertaa viikossa, arjen muistamista ja kunnioittamista ja perheenä touhuamista. Kyllä nyt on isommin joku vialla, kuin vaan pikkulapsiaika. Muu ei oikein auta kuin istuminen alas ja asiasta puhuminen, esim sit pariterapian muodossa. Jos mies ei suostu niin sitten on paha lähteä korjaamaan. Ennemmin kysy ap itseltäsi, oletko onnellinen? Haluatko pelastaa liiton? Onko liitto pelastamisen arvoinen? Olisiko arki ja elämä parempaa ilman puolisoasi? Kyse on kuitenki myös sinusta, ei vain puolisostasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ensin täytyy saada suu auki. Kokemuksesta voin sanoa että tilanteen muuttaminen voi silti olla vaikeaa ellei kumpikin koe pientä herätystä että haluaa taistella parisuhteen puolesta. Se herätys voi olla pariterapia, vakava sairaus tai muu kriisi tai uskottomuus. Häiden peruminen ja pieni breikki voisi myös olla keino herätellä niitä kadonneita tunteita. Jos niitä ei herää sitten tiedät mitä tehdä.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 19:26"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 19:15"][quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 19:12"]Istukaa alas ja puhukaa asia selväksi. Mitä kumpikin toivoo ja millä tavalla. Toivottomalta tilanne ei vaikuta kuitenkaan. Pariterapiakin on vaihtoehto. [/quote] Just näin. Istut rauhassa pöydän ääreen keslustelet asiasta. Omista huolistaan sun muista on kumppanille kerrottava. Kerro ettet koe olevasi haluttu jne. [/quote] Älä nyt. Mullekaan ei oo tullu tuo mieleen? En ole ap, mutta pakko sanoa :D toinen todennäköisesti murahtelee vastaukseksi tms. Ei kaikki halua puhua. Tai edes suostu.
[/quote]
No pelihän on selvä, ellei toinen suostu puhumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yrittänyt puhua asioista jo varmaankin 2 vuotta. Oikeastaan ongelmat lähti jo kihlajaisten jälkeen nousemaan. Mies ei näe suhteessa mitään ongelmaa, vaikka kerron tarkasti miltä minusta tuntuu. Hän on onnellinen! Hän on hyvä ihmisenä, loistava isä, OK kämppis (heh...) ja hyvä mies. Järkyttävän surkea parisuhteessa.
En ole onnellinen ja arki olisi helpompaa yksin kun eläisi vain lapsen kanssa. Suhde on tällä hetkellä taakka, ja olen sen miehelle jopa sanonut suoraan. Hän totesi vain että se on järkyttävää kuulla, ja siinä se... Asia jäi siihen. Mies kohtelee kuin olisimme olleet 30 vuotta naimisissa eikä edes yritä muuta...
Ehkä alan ehdottelemaan sitä terapiaa. Ja tosiaan ne häät. Ei niitä voi pitää ennenkuin asiat muuttuu... Ehkä näytän aluksi tämän keskustelun. Saa nähdä...
Niinjoo, ja se vauva-arki on mennyt hyvin ja olemme jaksaneet hyvin. Lapsi on ns. helppo. Apua saadaan lyhyellä varoitusajalla jos tarvii, ja vauva nukkuu jo yöt.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap hei,sun elämä on kuin mun elämän toisintoa.Paitsi me olkaa jo naimisissa ja2lasta.Mutta mulla aivan samoja fiiliksiä.En osaa auttaa sua mutta ymmärrän hyvin.Itsekin mietin voiko tää tästä ikinä muuttua ja olisinko onnellisempi eronneena.
"Mies kohtelee kuin olisimme olleet 30 vuotta naimisissa... "
Olen ollut mieheni kanssa naimisissa 25 vuotta ja yhdessä 30 vuotta, eikä meillä tosiaankaan ole tuollaista. Tunnen vahvasti olevani miehelleni edelleenkin maailman tärkein ihminen.
Ap: n tilanteessa kyllä peruisin häät ensitöikseni ja sen jälkeen pohtisin suhteen jatkoa vakavasti. Itse en moisessa "parisuhteessa" haluaisi olla. Jos vaikka mies heräisikin yhtäkkiä jotenkin mystisesti, kauanko tilanne mahtaisi jatkua? Kunnes kuolema teidä erottaa... niinpä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noni... Nythän se lykkäs. Mies oli ottanut töistä lomaa ensi viikon ja ajattelin tässä pyhien aikana, että NYT vietetään parisuhdeaikaa keskustellen ja korjataan tämä asia! Tänään tuli "yllättäen" hänen rakkaita sukulaisia ovesta viikon lomalle. Miten sattuikaan että loma juuri silloin kun heilläkin!?
Mies käytti ensi viikkoon isyyslomaa. Ei taida aika mennä minun tai vauvankaan kanssa. Pilkkimatoja oli jääkaappiin ilmestynyt, oletan että vauva ei ole kutsuttu mukaan. Ja kukahan sitä jää hoitamaan? Ei ainakaan hän...
Ehdin jo keskusteluyhteyden muutama ilta sitten avata ja tilanne näytti jo lupaavalta. Pusukin ollaan jopa vaihdettu!
Nyt on petetty olo... Huomenna hylätty olo.
kannattaisiko keskustella miehen kanssa eikä märistä täällä?
Aika ikävää,että mies käyttää isyyslomaa pilkkireissuihin. Kaikki miehet ei oikein ymmärrä mihin isyysloma on tarkoitettu. Kirjoita miehelle kirje ja pyydä lukemaan siellä pilkkireissulla. Kun meillä oli vaikeaa,eikä mies kuunnellut kirjoitin hänelle. Kirjoita kaikki mitä tännekin ja vielä enemmän. Jos sekään ei vaikuta mitenkään miehen käytökseen mieti onko parempi lapsen kanssa kahdestaan.
Eipä tuo taida joutaa jutteleen. Eikä takuulla tunnusta että olisi lomalaisten takia lomansa ottanut! Hänen äitinsä kyllä aavisti ja mietti jo viikkoja sitten että tuleekohan lomalaisia yllättämään, mutta mies ilmeisesti ei... Lomalaiset olivat puhuneet jotain sellaista mistä pystyi päättelemään että tulossa ovat.
Ap
Hei tervetuloa aikuisuuteen. Oletko lukenut satuja naistenlehdistä?