Miksi äidilläni on ainainen tarve puuttua minun omiin asioihini? Raivostuttaa
Sen pitäisi mennä niin, että minä kerron, mitä aion tehdä ulkonäölleni ja äiti kuittaa asian sanomalla ai, okei. Sen sijaan hän AINA puuttuu: "hei haloo, mieti nyt vähän... et sä voi.." VITTU AI EN VOI??????????
Enkä kertomalla kerrokaan näistä asioista, mutta tuleehan tuollaiset asiat puheeksi kun juttelee. Eikä kyse ole edes mistään ulkonäköä pilaavista vaan päinvastoin parantavista asioista ja siltikin sen sanonko minkä on aivan pakko yrittää kontrolloida minua. No, siitä saan lisäbuustia tehdä tasan niin kuin olen itse päättänyt tehdä. Toimenpiteiden jälkeen menen äitini eteen ja kysyn: ai en voi? Hyvin näytti onnistuvan :)
Kommentit (10)
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 14:48"]Tuo helpottaa siinä vaiheessa kun muutat pois kotoa.
[/quote]
:D Olen asunut vain + kaksi vuotta omillani enkä ole ollut alaikäinen moneen vuoteen. Muuten hyvä.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 14:52"][quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 14:48"]Tuo helpottaa siinä vaiheessa kun muutat pois kotoa.
[/quote]
:D Olen asunut vain + kaksi vuotta omillani enkä ole ollut alaikäinen moneen vuoteen. Muuten hyvä.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 15:02"]Voi q söpö teinixuhmis <3
[/quote]
Uhmis? Mielestäni olisi kohtuullista, että voisin kertoa äidilleni mitä aion tehdä omalle ulkonäölleni ilman, että äitini yrittää kontrolloida minua. Tuntuu että kuristun kun en voi ikinä vain sanoa tekeväni näin, noin ja piste ilman kauheaa show'ta. Miksi on niin vaikeaa hyväksyä, että ihminen saa tehdä omalle kropalleen ihan mitä lystää? Ja miksi se tekee minusta teinixuhmiksen?
Ehkä äitisi yrittää saada kontaktin sinuun, tosin hieman oudolla tavalla. Kyllä hän sinua silti rakastaa (:
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 15:21"]Ehkä äitisi yrittää saada kontaktin sinuun, tosin hieman oudolla tavalla. Kyllä hän sinua silti rakastaa (:
[/quote]
Saisi rakastaa vähemmän vituttavalla tavalla. Ikuinen kontrollifriikki!
Äitisi ei ole kasvanut siihen, että olet aikuinen ihminen ja päätät omista asioistasi. Ei tiedä kasvaako koskaan. Oma äitini oli joskus vähän sellainen, mutta meillä oli iso välimatka, joten nähtiin suht. harvoin. Puhelimessa sitten uteli kaikkea ja se vähän kyllästytti, silti jossain vaiheessa oltiin tosi läheisiäkin. Koeta hyväksyä, että hän on tuollainen ja sinulla on oikeus aikuisena päättää omista asioistasi.
Tuo ei lopu ikinä, jos et nyt pistä äidillesi rajoja. Sano hänelle joka kerta, että keskustelu loppuu tähän, jos arvostelet. Jos tuo ei tepsi, pidä vähän aikaa taukoa äitisi tapaamiselle. Äitisi puuttuu elämääsi lopun ikää, ainahan tulee uusia aiheita, kuten asunnon hankinta, työpaikan vaihto, parisuhde ja varsinkin lapsenlapset.
Se on muuten hirveän raskasta keskustella jonkun kanssa, jos pitää koko ajan miettiä, mistä ei kannata sanoa ja muistaa, mistä jostain on sanonut. Jos joskus vahingossa lipsauttaa jotain, niin voi helvata, mikä elämä siitä seuraa.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 14:48"]
Tuo helpottaa siinä vaiheessa kun muutat pois kotoa.
[/quote]
Eikä muuten helpota. Mä olen asunut jo 35 vuotta pois kotoa, ja edelleen äitini yrittää sotkeutua asioihini, neuvoo ja haukkuu. Lisäksi jatkuva marmatus siitä miksi kerro enkä ole selvillä kaikista aikuisten lasteni tekemisistä. Ja miksiköhän en ole? Oliskohan oma äiti antanut mallia?
Tuo helpottaa siinä vaiheessa kun muutat pois kotoa.