Mitä keinoja käytätte vihanhallintaan?

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 14:10"]En edes päästä vihaa alkamaan. Huomaan jos joku asia alkaa ärsyttää, vetäydyn vähän kauemmaksi ja hengittelen pari kertaa syvään. Katson juttua ikään kuin ulkopuolelta, jotta huomaan kuinka mitätön se on, ja kuinka turhaa on vaivautua suuttumaan.
[/quote]
Tässä tulee mieleen sellainen kauhuskenaario että kun et puraa vihaasi niin jonkun 10-20v sisään pimahdat yksi kerta jostain täysin mitätttömästä jutusta ja hakkaat jonkun sairaalaan.

-Mies XX

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 14:17"]

Nyt olen vihainen teinilleni ja olen ollut puhumatta jo 6 päivää hänelle, joten tässä mun keino vihanhallintaan. Eli vetäydyn kuoreen ja olen omissa oloissani. Joskus aikoinaan kilahtelin ja räyhäsin, mutta eipä siitä ollut mitään hyötyä, joten mieluummin näin. Eiköhän taas joku päivä puheyhteys palaa...

[/quote]

Tuo on kamalaa henkistä väkivaltaa, ymmärtkö sen? Mököttäminen on ihan vihoviimeinen tapa reagoida ristiriitatilanteisiin, syyllistät tuolla tavalla sitä toista, etkä anna mitään tilaisuutta puolustautua tai hieroa sopua (milläs yrität sovintoa, kun toinen ei suostu puhumaan!).

Viskoisit vaikka mieluummin tavaroita!

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 15:07"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 14:10"]En edes päästä vihaa alkamaan. Huomaan jos joku asia alkaa ärsyttää, vetäydyn vähän kauemmaksi ja hengittelen pari kertaa syvään. Katson juttua ikään kuin ulkopuolelta, jotta huomaan kuinka mitätön se on, ja kuinka turhaa on vaivautua suuttumaan. [/quote] Tässä tulee mieleen sellainen kauhuskenaario että kun et puraa vihaasi niin jonkun 10-20v sisään pimahdat yksi kerta jostain täysin mitätttömästä jutusta ja hakkaat jonkun sairaalaan. -Mies XX

[/quote]

Ainut kauhuskenaario tässä on se, että tyyppi joka mielellään tönii ja läpsii riitakumppania, tulee neuvomaan ihmistä joka osaa hillitä itsensä.

Pyrin sanoittamaan tunteeni. Että "nyt mulla alkaa kyllä keittää, koska...." (ja selitän miksi olen vihastumassa).

Jos se ei auta ja toinen jatkaa ärsyttämistä, korotan kyllä ääntä ja kiistelen. Jos vielä alkaa kiristää lisää, poistun paikalta ja potkin vaikka tyynyä tms. vaaratonta.

Silmitöntä solvaamista ja haukkumista tai ruumiillista väkivaltaa toista ihmistä kohtaan en hyväksy. Huutaminen ja kiroilu sen sijaan ovat ok, kunhan se ovi pidetään raollaan myös rauhoittumiselle ja asioista sopimiselle.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 15:13"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 15:07"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 14:10"]En edes päästä vihaa alkamaan. Huomaan jos joku asia alkaa ärsyttää, vetäydyn vähän kauemmaksi ja hengittelen pari kertaa syvään. Katson juttua ikään kuin ulkopuolelta, jotta huomaan kuinka mitätön se on, ja kuinka turhaa on vaivautua suuttumaan. [/quote] Tässä tulee mieleen sellainen kauhuskenaario että kun et puraa vihaasi niin jonkun 10-20v sisään pimahdat yksi kerta jostain täysin mitätttömästä jutusta ja hakkaat jonkun sairaalaan. -Mies XX

[/quote]

Ainut kauhuskenaario tässä on se, että tyyppi joka mielellään tönii ja läpsii riitakumppania, tulee neuvomaan ihmistä joka osaa hillitä itsensä.

[/quote]

Ei se nyt ihan noinkaan ole. Kyllä ihminen voi tukahduttaa vihan tunteensa hetkellisesti, mutta jos samanlaista ärsytystä alkaa järjestelmällisesti hillota sisäänsä, sellaisella todella ON taipumusta ajan myötä kerääntyä ja purskahtaa ulos tavalla tai toisella. Ok, meillä naisilla ei varmaankaan hakkaamisena, mutta vittuiluna, nalkuttamisena, seksuaalisena kylmyytenä tai vaikkapa passiivis-aggressiivisena kettuiluna.

Sanon tämän ihan omasta kokemuksestani. Mieheni on mököttäjä, ja jos jotain maailmassa vihaan, niin mököttämistä. Ei saa tilaisuutta selittää omaa kantaansa, eikä sopia koskaan!

No, koska haluan välttää sen, että mies alkaa mököttää (se voi alkaa mistä tahansa, usein todella omituisista ja mitättömältä tuntuvista asioista), pyrin kontrolloimaan omaa kieltäni. Eli kuten sinä kuvaat: vetäydyn sivuun ja pyrin hillitsemään itseni sen sijaan, että sanoisin, mikä hänen käytöksessään pistää vihaksi.

Vuosien mittaan olen kumminkin huomannut, että olisi PAREMPI sanoa heti ne pienet potutukset, etteivät ne kerry ja kasva isoiksi vihakertymiksi! Asioilla kun ON taipumus kerääntyä, harvoin ne pystyy kukaan unohtamaan tyystin ja antamaan anteeksi niin, että jos sama toistuu, vanhat tapahtumat eivät tulisi lainkaan mieleen.

Kun sanoo asiasta jo heti kun mieli on pahoittunut, kykenee sanomaan nätisti ja tekemättä asiasta isompaa kuin se onkaan.

Kun hilloaa potutuksia, ne tyrskähtävät padon yli tilanteessa, joka voi olla kohteesta täysin triviaali, ja tulla isona yllätyksenä. Aika epäreiluakin saada niskaansa kerralla vaikkapa puolen vuoden patoumat!

Siinä - kun itsehillintä on kerran pettänyt - on käsissä paljon isompi riita kuin jos olisi saanut sanottua asiasta jo aiemmin pienesti.

Toki - tätä en kiistä - on aina hyvä, jos kykenee miettimään sen pienen potutuksenkin kohdalla, mahtaako asiasta olla toinenkin näkökulma ja olenko kenties vihainen syyttä ja suotta. Mutta loputtomiin EI KANNATA hillota kiukkua sisäänsä, koska se ei siellä loputtomiin pysy kuitenkaan!

13/15

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 15:07"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 14:10"]En edes päästä vihaa alkamaan. Huomaan jos joku asia alkaa ärsyttää, vetäydyn vähän kauemmaksi ja hengittelen pari kertaa syvään. Katson juttua ikään kuin ulkopuolelta, jotta huomaan kuinka mitätön se on, ja kuinka turhaa on vaivautua suuttumaan. [/quote] Tässä tulee mieleen sellainen kauhuskenaario että kun et puraa vihaasi niin jonkun 10-20v sisään pimahdat yksi kerta jostain täysin mitätttömästä jutusta ja hakkaat jonkun sairaalaan. -Mies XX

[/quote]

Vihan tukahduttaminen on aivan eri asia kuin mistä nro 6 puhuu. Ei voi tukahduttaa vihaansa, jos ei edes ole vihainen. Tiedän, mitä nro 6 tarkoittaa ja toimin itse samoin. 

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 16:02"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 15:07"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 14:10"]En edes päästä vihaa alkamaan. Huomaan jos joku asia alkaa ärsyttää, vetäydyn vähän kauemmaksi ja hengittelen pari kertaa syvään. Katson juttua ikään kuin ulkopuolelta, jotta huomaan kuinka mitätön se on, ja kuinka turhaa on vaivautua suuttumaan. [/quote] Tässä tulee mieleen sellainen kauhuskenaario että kun et puraa vihaasi niin jonkun 10-20v sisään pimahdat yksi kerta jostain täysin mitätttömästä jutusta ja hakkaat jonkun sairaalaan. -Mies XX

[/quote]

Vihan tukahduttaminen on aivan eri asia kuin mistä nro 6 puhuu. Ei voi tukahduttaa vihaansa, jos ei edes ole vihainen. Tiedän, mitä nro 6 tarkoittaa ja toimin itse samoin. 

[/quote]

Niin, mutta mitäpä ap kysyi? Hän kysyi keinoja vihanhallintaan. Eli siihen, kun alkaa selvästi keittää. Totta, osin sen pystyy katkaisemaan ja vihan purkamaan pois pyrkimällä mm. ymmärtämään sitä vastapuolta ja hänen näkökulmaansa.

Mutta ei se oikeasti onnistu aina, tai jatkuvasti. Ja ainakaan sillä metodilla, että mitätöi omaa loukkaantumisentunnettaan, "katsomalla juttua ikään kuin ulkopuolelta, jotta huomaa kuinka mitätön se on, ja kuinka turhaa on vaivautua suuttumaan".

Tuolla tavalla lähinnä kehittää itsestään passiivis-aggressiivisen nalkuttajan.

13/15

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 16:08"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 16:02"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 15:07"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 14:10"]En edes päästä vihaa alkamaan. Huomaan jos joku asia alkaa ärsyttää, vetäydyn vähän kauemmaksi ja hengittelen pari kertaa syvään. Katson juttua ikään kuin ulkopuolelta, jotta huomaan kuinka mitätön se on, ja kuinka turhaa on vaivautua suuttumaan. [/quote] Tässä tulee mieleen sellainen kauhuskenaario että kun et puraa vihaasi niin jonkun 10-20v sisään pimahdat yksi kerta jostain täysin mitätttömästä jutusta ja hakkaat jonkun sairaalaan. -Mies XX

[/quote]

Vihan tukahduttaminen on aivan eri asia kuin mistä nro 6 puhuu. Ei voi tukahduttaa vihaansa, jos ei edes ole vihainen. Tiedän, mitä nro 6 tarkoittaa ja toimin itse samoin. 

[/quote]

Niin, mutta mitäpä ap kysyi? Hän kysyi keinoja vihanhallintaan. Eli siihen, kun alkaa selvästi keittää. Totta, osin sen pystyy katkaisemaan ja vihan purkamaan pois pyrkimällä mm. ymmärtämään sitä vastapuolta ja hänen näkökulmaansa.

Mutta ei se oikeasti onnistu aina, tai jatkuvasti. Ja ainakaan sillä metodilla, että mitätöi omaa loukkaantumisentunnettaan, "katsomalla juttua ikään kuin ulkopuolelta, jotta huomaa kuinka mitätön se on, ja kuinka turhaa on vaivautua suuttumaan".

Tuolla tavalla lähinnä kehittää itsestään passiivis-aggressiivisen nalkuttajan.

13/15

[/quote]

Ap kysyi neuvoja vihanhallintaan ja yksi keino on juuri tuo, että ei edes päästä itseään suuttumaan. 

Asiaa voisi verrata vaikkapa siihen, että työpaikalla on aivan mieletön tyyppi, johon olisi älyttömän helppo ihastua. Kuitenkin tiedät, että et voi antaa itsesi ihastua häneen. Olet ehkä varattu, hän on varattu, hän on esimiehesi tai alaisesi tai työpaikallasi ei katsota hyvällä työpaikkaromansseja. Niinpä pidät tämän ihmisen sekä henkisesti että joskus myös fyysisesti riittävän etäällä ja annat omalla toiminnallasi hänelle signaalin, että sinua on turha edes yrittää. Et joudu tukahduttamaan ihastumisentunnettasi, koska et anna asioiden edetä siihen pisteeseen, että ihastuisit. 

Sama homma tuon vihantunteen kanssa: asioiden ei anneta mennä niin pitkälle, että vihastuisi. Tämä kuitenkin vaatii itsetutkiskelua, jotta oppii tunnistamaan itsestään tietyt asiat (esim mikä on se raja, jonka yli ei saa antaa asioiden mennä) sekä harjoittelua. 

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 16:37"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 16:08"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 16:02"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 15:07"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 14:10"]En edes päästä vihaa alkamaan. Huomaan jos joku asia alkaa ärsyttää, vetäydyn vähän kauemmaksi ja hengittelen pari kertaa syvään. Katson juttua ikään kuin ulkopuolelta, jotta huomaan kuinka mitätön se on, ja kuinka turhaa on vaivautua suuttumaan. [/quote] Tässä tulee mieleen sellainen kauhuskenaario että kun et puraa vihaasi niin jonkun 10-20v sisään pimahdat yksi kerta jostain täysin mitätttömästä jutusta ja hakkaat jonkun sairaalaan. -Mies XX

[/quote]

Vihan tukahduttaminen on aivan eri asia kuin mistä nro 6 puhuu. Ei voi tukahduttaa vihaansa, jos ei edes ole vihainen. Tiedän, mitä nro 6 tarkoittaa ja toimin itse samoin. 

[/quote]

Niin, mutta mitäpä ap kysyi? Hän kysyi keinoja vihanhallintaan. Eli siihen, kun alkaa selvästi keittää. Totta, osin sen pystyy katkaisemaan ja vihan purkamaan pois pyrkimällä mm. ymmärtämään sitä vastapuolta ja hänen näkökulmaansa.

Mutta ei se oikeasti onnistu aina, tai jatkuvasti. Ja ainakaan sillä metodilla, että mitätöi omaa loukkaantumisentunnettaan, "katsomalla juttua ikään kuin ulkopuolelta, jotta huomaa kuinka mitätön se on, ja kuinka turhaa on vaivautua suuttumaan".

Tuolla tavalla lähinnä kehittää itsestään passiivis-aggressiivisen nalkuttajan.

13/15

[/quote]

Ap kysyi neuvoja vihanhallintaan ja yksi keino on juuri tuo, että ei edes päästä itseään suuttumaan. 

Asiaa voisi verrata vaikkapa siihen, että työpaikalla on aivan mieletön tyyppi, johon olisi älyttömän helppo ihastua. Kuitenkin tiedät, että et voi antaa itsesi ihastua häneen. Olet ehkä varattu, hän on varattu, hän on esimiehesi tai alaisesi tai työpaikallasi ei katsota hyvällä työpaikkaromansseja. Niinpä pidät tämän ihmisen sekä henkisesti että joskus myös fyysisesti riittävän etäällä ja annat omalla toiminnallasi hänelle signaalin, että sinua on turha edes yrittää. Et joudu tukahduttamaan ihastumisentunnettasi, koska et anna asioiden edetä siihen pisteeseen, että ihastuisit. 

Sama homma tuon vihantunteen kanssa: asioiden ei anneta mennä niin pitkälle, että vihastuisi. Tämä kuitenkin vaatii itsetutkiskelua, jotta oppii tunnistamaan itsestään tietyt asiat (esim mikä on se raja, jonka yli ei saa antaa asioiden mennä) sekä harjoittelua. 

[/quote]

Mietin, onko tuossa kumminkaan kyse nyt samasta asiasta. Minusta ei ole. Rakastuminen on kumminkin pidempi prosessi kuin vihastuminen, ja enemmän tarveperustaista. On siis olemassa tarve rakastua, koska haluaa pönkitystä itsetunnolleen, vaihtelua arkeen, jännitystä elämään jne.

Mutta vihastuminen on nopeaa reagointia toisen käytökseen tai epäreiluksi koettuun asiaintilaan. Jos jatkuvasti ajattelet, että minulla ei ole oikeutta tulistua, kun tulistumiseni kohde on niin mitätön/tunteeni on niin mitätön/minä olen niin vähäpätöinen, ettei minulla ole oikeutta suuttua tällaisesta, se kalvaa mieltä ja itsetuntoa. MUUT kyllä vihastuvat, sinä se vaan ajattelet, että ei kannata.

Minä melkein pikemminkin vertaisin tilannetta siihen, että olet jo rakastunut ja sitten päätätä, että tunteesi on niin naurettava ja tarpeeton, että mitäpä sitä kannata edes noteerata.

Näin (eli että tunne on jo olemassa) siksi, että vihan tunteen tunnet oikeastaan vasta silloin, kun se on jo sinussa. Et sinä sitä etukäteen tunnista tulevaksi, se on jo päällä. Tunnistat, että joku vittuilee sinulle, tekee kiusaa tai toimii tahallaan vastoin toiveitasi, ja olet siitä ärsyyntynyt - kyllä sinä siinä jo olet vihastunut. Jos siinä sitten alat käskytää itseäsi, ettet voi moisesta suuttua, kun se on ihan turhaa tuntea niin kuin tunnet, niin se on tunnelukkojen rakentamista, ja väärin. Voi pyrkiä ymmärtämään, miksi toinen toimi kuten toimi ja rauhoittua sitä kautta, mutta minusta on väärin alkaa itselleen tolkuttaa ainakaan kovin usein, että ärsyynnyt vääristä ja typeristä asioista. Siinä sanoo samalla itselleen, että omat murheet ja omien puoliensa pitäminen on turhaa ja typerää!Paitsi että se on minusta psyykelle väärin (eikä kenenkään tarvitse kynnysmatoksi edes pyrkiä), se ei edes pidemmän päälle minun mielestäni onnistu. Ihmismieli on siitä jännä, että se voi katkeroitua ihan huomaamattakin.

13/15

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 18:35"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 16:37"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 16:08"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 16:02"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 15:07"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 14:10"]En edes päästä vihaa alkamaan. Huomaan jos joku asia alkaa ärsyttää, vetäydyn vähän kauemmaksi ja hengittelen pari kertaa syvään. Katson juttua ikään kuin ulkopuolelta, jotta huomaan kuinka mitätön se on, ja kuinka turhaa on vaivautua suuttumaan. [/quote] Tässä tulee mieleen sellainen kauhuskenaario että kun et puraa vihaasi niin jonkun 10-20v sisään pimahdat yksi kerta jostain täysin mitätttömästä jutusta ja hakkaat jonkun sairaalaan. -Mies XX

[/quote]

Vihan tukahduttaminen on aivan eri asia kuin mistä nro 6 puhuu. Ei voi tukahduttaa vihaansa, jos ei edes ole vihainen. Tiedän, mitä nro 6 tarkoittaa ja toimin itse samoin. 

[/quote]

Niin, mutta mitäpä ap kysyi? Hän kysyi keinoja vihanhallintaan. Eli siihen, kun alkaa selvästi keittää. Totta, osin sen pystyy katkaisemaan ja vihan purkamaan pois pyrkimällä mm. ymmärtämään sitä vastapuolta ja hänen näkökulmaansa.

Mutta ei se oikeasti onnistu aina, tai jatkuvasti. Ja ainakaan sillä metodilla, että mitätöi omaa loukkaantumisentunnettaan, "katsomalla juttua ikään kuin ulkopuolelta, jotta huomaa kuinka mitätön se on, ja kuinka turhaa on vaivautua suuttumaan".

Tuolla tavalla lähinnä kehittää itsestään passiivis-aggressiivisen nalkuttajan.

13/15

[/quote]

Ap kysyi neuvoja vihanhallintaan ja yksi keino on juuri tuo, että ei edes päästä itseään suuttumaan. 

Asiaa voisi verrata vaikkapa siihen, että työpaikalla on aivan mieletön tyyppi, johon olisi älyttömän helppo ihastua. Kuitenkin tiedät, että et voi antaa itsesi ihastua häneen. Olet ehkä varattu, hän on varattu, hän on esimiehesi tai alaisesi tai työpaikallasi ei katsota hyvällä työpaikkaromansseja. Niinpä pidät tämän ihmisen sekä henkisesti että joskus myös fyysisesti riittävän etäällä ja annat omalla toiminnallasi hänelle signaalin, että sinua on turha edes yrittää. Et joudu tukahduttamaan ihastumisentunnettasi, koska et anna asioiden edetä siihen pisteeseen, että ihastuisit. 

Sama homma tuon vihantunteen kanssa: asioiden ei anneta mennä niin pitkälle, että vihastuisi. Tämä kuitenkin vaatii itsetutkiskelua, jotta oppii tunnistamaan itsestään tietyt asiat (esim mikä on se raja, jonka yli ei saa antaa asioiden mennä) sekä harjoittelua. 

[/quote]

Mietin, onko tuossa kumminkaan kyse nyt samasta asiasta. Minusta ei ole. Rakastuminen on kumminkin pidempi prosessi kuin vihastuminen, ja enemmän tarveperustaista. On siis olemassa tarve rakastua, koska haluaa pönkitystä itsetunnolleen, vaihtelua arkeen, jännitystä elämään jne.

Mutta vihastuminen on nopeaa reagointia toisen käytökseen tai epäreiluksi koettuun asiaintilaan. Jos jatkuvasti ajattelet, että minulla ei ole oikeutta tulistua, kun tulistumiseni kohde on niin mitätön/tunteeni on niin mitätön/minä olen niin vähäpätöinen, ettei minulla ole oikeutta suuttua tällaisesta, se kalvaa mieltä ja itsetuntoa. MUUT kyllä vihastuvat, sinä se vaan ajattelet, että ei kannata.

Minä melkein pikemminkin vertaisin tilannetta siihen, että olet jo rakastunut ja sitten päätätä, että tunteesi on niin naurettava ja tarpeeton, että mitäpä sitä kannata edes noteerata.

Näin (eli että tunne on jo olemassa) siksi, että vihan tunteen tunnet oikeastaan vasta silloin, kun se on jo sinussa. Et sinä sitä etukäteen tunnista tulevaksi, se on jo päällä. Tunnistat, että joku vittuilee sinulle, tekee kiusaa tai toimii tahallaan vastoin toiveitasi, ja olet siitä ärsyyntynyt - kyllä sinä siinä jo olet vihastunut. Jos siinä sitten alat käskytää itseäsi, ettet voi moisesta suuttua, kun se on ihan turhaa tuntea niin kuin tunnet, niin se on tunnelukkojen rakentamista, ja väärin. Voi pyrkiä ymmärtämään, miksi toinen toimi kuten toimi ja rauhoittua sitä kautta, mutta minusta on väärin alkaa itselleen tolkuttaa ainakaan kovin usein, että ärsyynnyt vääristä ja typeristä asioista. Siinä sanoo samalla itselleen, että omat murheet ja omien puoliensa pitäminen on turhaa ja typerää!Paitsi että se on minusta psyykelle väärin (eikä kenenkään tarvitse kynnysmatoksi edes pyrkiä), se ei edes pidemmän päälle minun mielestäni onnistu. Ihmismieli on siitä jännä, että se voi katkeroitua ihan huomaamattakin.

13/15

[/quote]

Komppi. Tunteita pitää käsitellä, ei tukahduttaa.

http://www.tunnelukkosi.fi/tunnelukot/

Piilotat tunteitasi, varsinkin vihan tunnetta, mikä saa sinut välttelemään konflikteja. Vihan tukahduttaminen johtaa sen patoutumiseen, joka yleensä purkautuu joko passiivisena vihan ilmaisuna kuten pienimuotoisena kostamisena, juoruamisena, viivästelynä, kiukutteluna tai yllättävinä agressiivisina kiukunpurkauksina."

Tuo on siis terapeutti ja mindfulness-kouluttaja Kimmo Takasen saitti. Vastaavia linkkejä on netti pullollaan. Kannattaa lukea, jos ei satu ole psykologian kirjoja kotihyllyssä.

http://www.studio55.fi/terveys/article/professori-tukahdutettu-tunne-jaa-kehoon/124956

http://www.edu.fi/tunteesta_tunteeseen/tunteita_voi_saadella

"Tunteiden tukahduttaminen on tunteiden säätelyä, mutta se on haitallinen ja ei-suositeltava säätelykeino. Se on tunteiden työntämistä syrjään, kunnes jossain vaiheessa taka-alalle työnnetty purkautuu hallitsemattomasti."

Sen sijaan voi pyrkiä ymmärtämään toisten näkökantoja ja motiiveja, tai suunnata ajatuksiansa positiiviseen.

"Omia ajatuksiaan voi oppia ohjaamaan siten, että kiinnittää huomionsa mieluummin myönteiseen kuin kielteiseen. Kannattaa muistaa, että kaikkiin asioihin on erilaisia näkökulmia. Jokainen voi itse valita, millaisen elämänasenteen omaksuu, myönteisen vai kielteisen, positiivisen vai negatiivisen. Se ei ole aina helppoa, mutta sitä voi opetella."

Se on kuitenkin eri asia kuin kieltää itseltään oikeus vihastua. 

All in all, minäkin kehottaisin mieluummin sanomaan edes itselleen: minä olen nyt vihainen, koska äskeinen loukkasi minua. Vielä parempi, jos sen saa sanottua toiselle niin, että kykenee vastaanottamaan toisen kannan asiaan. 

(Ohis)

Vetäydyn tilanteesta hetkeksi rauhoittumaan.

Käyn päälle kuin raivohärkä. Nautin kun saan kunnon tappelun aikaan. Hauskinta on kun saa itsekin kunnolla turpaan.

No mulla on lapsi ja välillä vituttaa niin että tukka savuaa...vaikkei saisi.

Juon vettä niin kauan, että tunnen oloni rauhoittuneeksi. Siihen menee n 1,5 litraa. Syön jotain. Ennaltaehkaisen raivareita juomalla joka toinen tunti tuopin vettä, auttaa ihan sika hyvin.

Välillä kun ei jostain syystä muista juoda niin sen kyllä huomaa heti. Lapsella vähän sama juttu että kitinä ja vinkuminen alkaa kun janottaa. Nokkamukiin vettä ja johan se alkaa taas hymyilyttää.

Tönäisen riitapukaria ja kävelen pois tilanteesta selkä ongelmaan päin. Jos ongelma lyö selkään saa se medium annoksen leipomista. Henkihieveriin en kuitenkaan ketään hakkaa.

Mies XX

En edes päästä vihaa alkamaan. Huomaan jos joku asia alkaa ärsyttää, vetäydyn vähän kauemmaksi ja hengittelen pari kertaa syvään. Katson juttua ikään kuin ulkopuolelta, jotta huomaan kuinka mitätön se on, ja kuinka turhaa on vaivautua suuttumaan.

Nyt olen vihainen teinilleni ja olen ollut puhumatta jo 6 päivää hänelle, joten tässä mun keino vihanhallintaan. Eli vetäydyn kuoreen ja olen omissa oloissani. Joskus aikoinaan kilahtelin ja räyhäsin, mutta eipä siitä ollut mitään hyötyä, joten mieluummin näin. Eiköhän taas joku päivä puheyhteys palaa...

Nyrkkejä käytän.

Joku ihminen ärsyttää riittävän kauan, tuntee pahoinvointia hänen ajattelemisestaan, sellainen yhteiskunta joka neuvoo tunteiden kieltämiseen saa aikaan.

Viha on myönnettävä.  Aina ei kannata puhua vihanhallinnasta, suuttumiseen on oltava oikeus, ei väkivaltaan eikä häiriköintiin tietenkään.

Kuuntelen rauhoittavaa naisen ääntä tai sitten jotain aggressiivista musiikkia. Vituttaa nytkin.

Menen metsään kävelylle ja raivoan,itken, huudan sekä hakkaan ilmaa niin kauan, kun lannistun ja kävelen takaisin kotiin. Toisinaan vituttaa niin että itken ja ryyppään yksin kotona. Saatan puhella ääneen haukkua tai jotain.