olin nuorena villi ja nyt en osaa nauttia perhe-elämästä.

Miksi hankit lapsen jos kerta se normaali elämä ei maistu? Oma päätöksesi

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 12:53"]

Miksi hankit lapsen jos kerta se normaali elämä ei maistu? Oma päätöksesi

[/quote]

Halusi varmaan yrittää mennä virran mukana. Ei ole ainut, jolle käynyt näin. Perhe-elämän tylsyys on yllättänyt.

Enää et voi tehdä muuta kuin koittaa olla onnellinen siitä mitä sinulla on.

Kuinka huonosti voikaan ihminen tuntea itsensä... Miksi ihmeessä kuvittelit muuttuvasi kokonaan toisenlaiseksi ihmiseksi, jos hankit lapset? En pysty käsittämään.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 12:55"][quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 12:53"]

Miksi hankit lapsen jos kerta se normaali elämä ei maistu? Oma päätöksesi

[/quote]

Halusi varmaan yrittää mennä virran mukana. Ei ole ainut, jolle käynyt näin. Perhe-elämän tylsyys on yllättänyt.
[/quote]

Tai no tekstistä voi päätellä että huume ja viinapäissään toiminut patjan suurelle määrälle miehiä ja hus raskaaksihan siitä tuli. Tokio tietää kuka lapsen isä edes on

Ihmiset nauttii eri asioista, yhteiskunta haluaa yhä yrittää saada meidät samaan ahtaaseen boksiin. Sitten käy näin. Moni ihminen luulee/tuntee tekevänsä itsenäisiä päätöksiä, mutta ympäristön paine ja ilmapiiri vaikuttaa aina päätöksiin (hyvässä ja pahassa). Me teemme vieläkin päätöksiä sen mukaan mitä ympäristö tahtoo.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 13:00"]

Kuinka huonosti voikaan ihminen tuntea itsensä... Miksi ihmeessä kuvittelit muuttuvasi kokonaan toisenlaiseksi ihmiseksi, jos hankit lapset? En pysty käsittämään.

[/quote]

Aika moni nainen luulee myös miehensä muuttuvan kun tulee lapsia....tai suhteen paranevan.

Vastailen yllä esitettyihin kysymyksiin/väittämiin. Olin melko nuori raskaaksi tullessani ja pidin lapsen, koska vastustan aborttia. Lapsen isä on narkomaani, mutta emme ole tekemisissä. Kyllähän monia äitiys muuttaa eri ihmiseksi... Miksei minua? Ja kuitenkin olen huolehtinut lapsestani hyvin, ollut selvinpäin ja tehnyt mitä pitääkin. Silti kun näen kaveriporukan, jossa kaikki on käyttäjän näköisiä, ajattelen, että tuollainen mäkin olen. Ja kun en välitä kesämökeistä, astisarjoista tai sellaisesesta tavallisesta.

"Patjana" en koe olleeni, vaan aktiivisesti omassa seksielämässäni mukana.

Onko tässä nyt mitään tehtävissä sitten? TIEDÄN, että addiktien elämä ei edes ole ihanaa oikeasti, mutta se ei estä kaipaamasta sitä.  Olen miettinyt, jos yrittäisin lisätä jännitystä elämään ilman kovin tuhoavia tekijöitä (esim. hankin kiinnostavia seksikokemuksia, mutta pysyn erossa päihteistä).

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 13:00"]

Kuinka huonosti voikaan ihminen tuntea itsensä... Miksi ihmeessä kuvittelit muuttuvasi kokonaan toisenlaiseksi ihmiseksi, jos hankit lapset? En pysty käsittämään.

[/quote]

Ympäröivät ihmiset muuten usein väittävät että noin juuri käy, että muuttuu. Itse päätin jo nuorena, etten hanki lapsia. Haluan elää boheemielämää ilman vastuita muista, ja lisäksi koen olevani liian erakko luonne halutakseni miestä tai lapsia. Kun näitä perusteluja kerroin niin suurin osa ihmisistä, alkaen äidistäni työkavereihin, saarnasivat kuinka sitten kun se oma lapsi syntyy niin ajatukset muuttuu ja äiti löytää siitä täyttymyksen niin ettei mikään tyhjä bile-elämä enää kiinnosta.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 13:12"]Vastailen yllä esitettyihin kysymyksiin/väittämiin. Olin melko nuori raskaaksi tullessani ja pidin lapsen, koska vastustan aborttia. Lapsen isä on narkomaani, mutta emme ole tekemisissä. Kyllähän monia äitiys muuttaa eri ihmiseksi... Miksei minua? Ja kuitenkin olen huolehtinut lapsestani hyvin, ollut selvinpäin ja tehnyt mitä pitääkin. Silti kun näen kaveriporukan, jossa kaikki on käyttäjän näköisiä, ajattelen, että tuollainen mäkin olen. Ja kun en välitä kesämökeistä, astisarjoista tai sellaisesesta tavallisesta.

"Patjana" en koe olleeni, vaan aktiivisesti omassa seksielämässäni mukana.

Onko tässä nyt mitään tehtävissä sitten? TIEDÄN, että addiktien elämä ei edes ole ihanaa oikeasti, mutta se ei estä kaipaamasta sitä.  Olen miettinyt, jos yrittäisin lisätä jännitystä elämään ilman kovin tuhoavia tekijöitä (esim. hankin kiinnostavia seksikokemuksia, mutta pysyn erossa päihteistä).
[/quote]

Tottakai on asioita tehtävissä. Annat lapsesi adoptioon! Problem solved

Sitä perhe-elämää voi myös elää hyvin eri tavoin. Ei sen ole pakko olla tylsää. Kun itse vertaan esim. kaverini perhe-elämää ja omaani, niin kaverini elämä vaikuttaa ihan käsittämättömän tylsältä. En kestäisi sellaista päivääkään.

Kaverillani on kaksi lasta, 3- ja 1-vuotiaat. Heidän elämänsä on täynnä pelkkää rutiinia ja aikatauluista ei juuri voida poiketa. He eivät tee ikinä mitään muuta kuin elelevät vain perus arkea, joskus kyläilevät jossain mutta vain vähäksi aikaa kun sitten on taas jo kiire kotiin syömään ja päiväunille tai iltapalalle ja nukkumaan. Kaverini itsekin valittelee elämäänsä mutta jatkaa silti vaan puuduttavia rutiineja.

Meillä taas on viisi lasta, 12-, 11-, 8-, 2-v ja puolivuotias. Me ei liikaa rutiineja eikä aikatauluja noudateta ja silti (tai ehkä juuri siksi) meidän lapset ovat paljon kärsivällisempiä ja sopeutuvaisempia kuin kaverin lapset. No voi olla että on käynyt vaan hyvä tuuri, että on helppoja ja kilttejä lapsia. Pienille kun ottaa ruokaa ja rattaat mukaan, niin ei tarvi lähteä kotiin ruoka- ja uniaikojen takia. Liikutaan paljon koko perhe, pyöräillään, rullaluistellaan, uidaan, käydään kokeilemassa uusia harrastuksia ja lajeja. Tavataan paljon kavereita ja sukulaisia. Naapureiden kanssa on vähän väliä jotkut ex-tempore grillibileet tai illanistujaiset. Tekemistä, menoa ja meininkiä on niin paljon että heikompaa hirvittää. Ei todellakaan voi sanoa että meidän perhe-elämä olisi tylsää. :) 

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 13:01"][quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 12:55"][quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 12:53"]

Miksi hankit lapsen jos kerta se normaali elämä ei maistu? Oma päätöksesi

[/quote]

Halusi varmaan yrittää mennä virran mukana. Ei ole ainut, jolle käynyt näin. Perhe-elämän tylsyys on yllättänyt.
[/quote]

Tai no tekstistä voi päätellä että huume ja viinapäissään toiminut patjan suurelle määrälle miehiä ja hus raskaaksihan siitä tuli. Tokio tietää kuka lapsen isä edes on
[/quote] asiatonta kommentointia

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 13:13"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 13:00"]

Kuinka huonosti voikaan ihminen tuntea itsensä... Miksi ihmeessä kuvittelit muuttuvasi kokonaan toisenlaiseksi ihmiseksi, jos hankit lapset? En pysty käsittämään.

[/quote]

Ympäröivät ihmiset muuten usein väittävät että noin juuri käy, että muuttuu. Itse päätin jo nuorena, etten hanki lapsia. Haluan elää boheemielämää ilman vastuita muista, ja lisäksi koen olevani liian erakko luonne halutakseni miestä tai lapsia. Kun näitä perusteluja kerroin niin suurin osa ihmisistä, alkaen äidistäni työkavereihin, saarnasivat kuinka sitten kun se oma lapsi syntyy niin ajatukset muuttuu ja äiti löytää siitä täyttymyksen niin ettei mikään tyhjä bile-elämä enää kiinnosta.

[/quote]

Totta kai ajankäyttö muuttuu lasten myötä ja jossain määrin kai arvojärjestyskin. Mutta ihmisen perusluonne ei vaihdu toiseksi vain siksi, että lisääntyy. Jos arvostaa vapautta, vaihtelevuutta ja jännitystä, ei tylsä ja rutiininomainen lapsiperhe-elämä varmaankaan tyydytä. Minulla on hyvä itsetuntemus, ja sen vuoksi en pysty samastumaan tällaisiin päätöksiin, joissa ihminen koettaa olla jotakin muuta kuin mitä on. -5

Voi olla että kävi vain hyvä tuuri, 12. Oma lapseni oli etenkin pienempänä sellainen, että stressaantuu herkästi muutoksista. Ap

No mut sulta puuttuu oman perheen malli, miten voisit yhtäkkiä olla äiti? Isäkin alkoholisti.

Jos nyt kuitenkin yrittäisit vähän tarkemmin miettiä mitä oikeastaan haluat tai kaipaat!

Ehkä kaipaat vapautta ja nuoruutta noin niinkuin yleisesti ilman tylsiä rutiineja ja velvollisuuksia.

Tuskin se narkkarihuorana olo niin ihanaa kuitenkaan on jollain keski-ikäisellä ämmällä jos edes hengissä säilyy siihen asti?

No turha rääkyä kun paskat on jo housussa eli lapset tehty eli nyt vaan teet siitä omasta elämästäsi mielenkiintoisempaa ja kivempaa mutta lasten ehdoilla.

Ja ainahan sitä pillua voi jakaa pitkin kyliä jos haluaa...vie lapset mummolaan ja lähipubista löytyy sulle heti joku vessapano.

Ajattelen, että jollekin toiselle joutuminen olisi lapselleni aika traumaattista, kun on tottunut minuun. Mitä luulette? Kyllä sekin mielessä käy välillä. Haluaisin, että hän kärsii mahdollisimman vähän, koska eihän mikään tästä hänen syynsä ole. Lisättäköön vielä, että tykkään hänestä kovasti. Oma elämä ei vaan tunnu omalta.

Olisinpa tuntenut itseni paremmin silloin nuorempana!

ap

Yhteiskunta haluaa yhä asettaa naisen yhteen tiukkaan muottiin. Tällainen avoin keskustelu on hyväksi

Onpa ikäviä vastauksia tullut. En ole entinen huumeidenkäyttäjä, mutta silti pystyn samaistumaan tilanteeseesi. Et ole viallinen vaikka täällä taas ihmiset esittävät olevansa jotain pyhimyksiä. Todellisuudessa he eivät vain myönnä totuutta itselleen tai ovat niin rajottuneita että eivät muuta kaipaa kuin perhe-elämää. Jokainen sielultaan vapaa ihminen kärsii perhe-elämästä, oli sitten mies tai nainen. Mutta silti se perhe pitää hoitaa hyvin ja kun tähän alistuu, niin sitten se sujuu paremmin ja rakkaus lapseen tietysti auttaa ja vähitellen ymmärrät että lapsi on sittenkin kivampi kuin jatkettu nuoruus saati narkkailu. Seksiseikkailuja ja muita voi tietysti harrastaa, jos pystyt ja ehdit sellaista tekemään, päihteistä sen sijaan pysy erossa. Tsemppii.

Mulla nuoruuden levottomuus hellitti vasta nelikymppisenä. Siihen asti etsin paikkaani. Sitten rupesinkin vaan yhtäkkiä tykkäämään puutarhanhoidosta ja mökkeilystä.Mikään ei nyt voisi olla mukavampaa.