Miksi äidille kiukutellaan, jos ei veny siihen tähän ja tuohon?
Ensin lätkästään kyselemättä lääkäriaikaa ja harrastusporukan talkoovuoroa päivälle x ja kun ei töiden takia yksinkertaisesti pääse, niin äksyillään sitten, että kuin voi olla noin vaikeeta ja kun niitä lääkäriaikojakin on niin vähän ja... Enkä edes välttämättä pysty sanomaan, voinko olla kuukauden päästä paikassa x, y tai z talkoilemassa lisää, koska ei mulla ole työvuoroja sinne saakka.
Mä olen kiikuttanut ipanat tunnollisesti kerran vuoteen hammaslääkäriin, käynyt neuvolassa, käynyt koululääkärillä, kuskannut toimintaterapiaan ja fysioterapiaan ruokatauollani... Mä olen ollut talkoissa pelkästään tänä vuonna yhden jos toisenkin harrastuksen takia noin 30 tuntia ja ollut kuskina partioleirillä ja peleissä ja luvannnut lähteä valvojaksi leirikouluun... Mikä on tarpeeksi? Miksi hitossa ei kiukutella isälle, jonka suuri voimainponnistus oli hankkia työpaikalta mainoskrääsää kassillinen koulun discoon ja pitäs nyt sit olla kiitollinen (ilmoitin sille kyllä, että voi pitää nokkansa tukossa tästä saavutuksesta, koska on tietääkseni myös lasten vanhempi) . Menkööt sille jupisemaan.
Itse vielä olen just palannut töihin vakavan masennuksen ja burnoutin jälkeen ja usean kuukauden sairasloman jälkeen. Pääsen kohta lepolomalle uudestaan prkl. >:(
Kommentit (3)
No jos et osaa sanoa miehellesi että sun vuoro viedä mukulat lääkäriin ja toimintaterapiaan sun muualle tai sanoa talkootouhuille ei, niin ei tarvitse laskea talkootunteja kymmenissä. Opettelet vaan sanomaan "ei".
- tai vaihtoehtoisesti antamaan miehesi kännykkänumeron kyselijälle.
Joo, meillä samaa. Kun lapsen isä sai jonkun paperiviillon sormeensa kuukausi sitten niin kyllä akat surkuttelee kuorossa ja ei voi mitään vaatia, herrallahan on The Vaiva. Äiti makaa viikon sairaalassa ja lääkärit käskee ettei saa tehdä mitään ylimääräistä että toipuisi niin akat vain latoo paskaa niskaan kun äiti ei hypi kaikkien oikkujen mukaan. ja kyllä se isä on sankari kun vaivautui viemään lasta päiväkotiin ja hakemaankin sieltä kun äiti oli sairaalassa ja katsomaan kun lapsi itse tekee voileipää iltapalaksi (kaikki muut ruuat tuli päiväkodista).
Ehkä paras oli kun ehdotettiin että lapselle voisi hommata tukiperheviikonloppuja että isä saa levätä joskus. Työtön isä jolla ei ole edes harrastusta eikä lapsikaan ole kuin muutaman hetken kuussa siellä. Mitään muuta isä teekään kuin lepäilee.
Jotkut osaa syyllistää äitiä vaikka äiti olisi aivokuollut vihannes niin äidin pitäisi vaan jaksaa. Helvetti, menen kohta sukupuolenvaitoon, en siis korjaukseen vaan vaihtoon ihan vain vitutuksen takia ja alan kunnon sovinistipaskaksi noita syyllistäjiä kohtaan. Siinähän hyppivät minun pillin mukaan vielä haudastaankin käsin.
Oonko ihan yksin tän ongelman kanssa...?