Lue keskustelun säännöt.
Lapset eivät leiki
05.05.2015 |
Olen todella turhautunut siihen, että lapsia ei saa kotona leikkimään oikein millään. Kyse on alle kouluikäisistä. He voivat rakennella duploista, maalata ja piirtää, rakentaa junaradan tai muovailla muovailuvahasta. Mutta niillä duplorakennelmilla ei juuri leikitä sen enempää kuin junaradallakaan, puhumattakaan nukeista, pehmoleluista tai muista vastaavista leluista.
Meillä ei ole televisiota, joten se ainakaan ei vie heidän huomiotaan ja keskittymiskykyään. Myöskään tietokoneilla tms. ei pelata juuri koskaan. Vanhin on jo oppinut lukemaan, ja mieluiten istuu vain lukemassa ja tehtäväkirjojen parissa. Ainoastaan, jos jompikumpi vanhemmista on mukana leikissä, lähtevät leikkimään jotain pitkäjänteisempää. Kavereiden kanssa leikkivät erilaisia riehakkaita roolileikkejä.
Omassa lapsuudessani meillä oli sisarusten ja kavereiden kanssa tapana leikkiä pitkiä ja kompleksisia leikkiä ihan keskenämme, ei niihin tullut mieleenkään odottaa aikuisia mukaan. Lelut olivat ahkerassa käytössä, kun niihin leikkeihin tarvittiin rekvisiittaa ja esim. nukkeja osallistujiksi. Omilta lapsilta voisin viedä lähes kaikki lelut kierrätykseen ilman, että asiaa huomaisi muuten kuin siistimpänä kotina.
Onko kellään samanlaisia tuntemuksia? Onko jotain, mitä voin tilanteelle tehdä?
Kommentit (4)
Lapsesi leikkivät kehittäviä leikkejä, sehän on vain hyvästä. Ei se tämä menis tänne ja nää tekis näin-leikit ole pakollisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 11:39"]
Leikin veljeni kanssa legoilla. Molemmat rakentelivat omia juttujaan hiljaisuudessa. Välillä toinen kaiveli legoja ja toinen pyysi samalla katsomaan jos löytyisi tientynlainen osa.
Kun rakennelma oli valmis se purettiin ja alkoi uuden suunnittelu ja toteutus. Eli leikeissämme ei ollut sellaista "tää menis nyt tänne..." kertovaa toimintaa. Ihan terveitä aikuisia meistä kasvoi.
[/quote]
Lohdullista :)
Voisiko joku kertoa, miksi leluja sitten myydään ja ostetaan, jos niillä ei leikitä? Olen kyllä miettinyt sitäkin, mikä osa omista leikkimistavoista lapsena oli sellaista vanhempien vahvasti opettamaa ja mikä taas luontaista ja "normaalia". Omassa lapsuudenkodissani ihanne olivat itsenäiset ja itsekseen viihtyvät lapset ja siihen tietysti sopivat pitkät itsenäiset leikit. Haluaisin antaa omien lasteni kasvaa mahdollisimman "omiksi" persoonallisuuksiseen enkä pakottaa heitä esim. leikkimään tietyllä tavalla ja tietyillä jutuilla. Silti välillä askarruttaa, pitäisikö minun jotenkin ohjata ja opettaa heitä enemmän tässä asiassa.
Leikin veljeni kanssa legoilla. Molemmat rakentelivat omia juttujaan hiljaisuudessa. Välillä toinen kaiveli legoja ja toinen pyysi samalla katsomaan jos löytyisi tientynlainen osa.
Kun rakennelma oli valmis se purettiin ja alkoi uuden suunnittelu ja toteutus. Eli leikeissämme ei ollut sellaista "tää menis nyt tänne..." kertovaa toimintaa. Ihan terveitä aikuisia meistä kasvoi.