Lue keskustelun säännöt.
SS- Hanna ja muut päivänsä touhulla täyttävät
28.04.2015 |
Hannan uusimmassa blogipostauksessa eaitellään takapihan uusi sohvaryhmä ja päivitellään "kumpa joskus pääsisin sinne löhöilemään". Mikä estää? Pitääkö kaikki päivät täyttää kerhoilla ja puistoilla ja ostoskeskuksissa pyörimisellä? Eikö voi jäädä yks aamupäivä kotiin, kattaa takapihalle itselleen ja lapsille eväät, löhöillä nauttia omasta olosta. Tunnen itsekin näitä elämäahmatteja, joiden on pakko saada joka päivästä irti kaikki mahdollinen. On niin nähtävää ja koettavaa, itse teet sen kiireen kun täytät päiväsi ohjelmalla. Me ei asuta Kalifornian aurongon alla, mutta mullakin on kaksi vaippapöksyä täällä ja takapihan terassille ehditään aina kun huvittaa.
Kommentit (2)
Useimpia niitä alkaa ahdistaa ja olla levoton olo, jos pysähtyvät hetkeksikään. Tiedän kokemuksesta, koska olin itsekin nuorempana sellainen. Se peruslevottomuus oli juuri se moottori joka piti aina liikkeessä.
Omassa tapauksessani homman pysäytti ilman mitään ulkoista syystä iskenyt masennus, joka vei voimat niin etten voinut enää juosta itseäni ja ahdistustani pakoon vaan se oli kohdattava halusinpa tai en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa varsinkin syyllistetään kovasti jos lapsilla ei ole koko ajan aktiivista ohjelmaa.
Minusta on kivaa viettää aikaa lapsen kanssa kotona, piirretään, lauletaan, tanssitaan tai vaikka löhötään sohvalla juttelemassa. Useat tuttavat moittivat minua siitä ettei me ulkoilla kahdesti päivässä joka päivä, enkä vauva-aikana hengannut vauvan kanssa kaupungilla kahvittelemassa tai shoppailemassa.
Kyllä me siis ulkoillaan useimpina päivinä, ja kaupungilla käydään silloin kun on asiaa, mutta en suostu tuntemaan syyllisyyttä siitä ettei käydä puistossa kahdesti päivässä.