Lue keskustelun säännöt.
Elämää koiran kanssa.
29.05.2015 |
Minulla oli kerran aivan ihana koira. Koulutin sitä pennusta lähtien, mutta oli niin hyvä luonteinen ja fiksu, että olisi varmaan ollut ihan hyvä koira ilman kouluttamista. En voi ymmärtää miksi juuri minä sain niin täydellisen koiran. Meidän huumorintajummekin kävi hyvin yhteen. Oikeastaan kaikki sujui kuin tanssi. No siihen asti kunnes pikkuinen sairastui. Mutta jotenkin se lähtökin oli kaunis ja tunteikas. Tuntuu, että koiran omistajana muutuin kylmästä ihmisestä herkkään tunteelliseen. Pidän itsestäni enemmän tällaisena, vaikka elämä onkin nyt vaikeampaa. Jos hankkisin uuden koiran, saisin kokea kaiken uudelleen. Lopulta sen raastavan tunteenkin. Mutta olisin taas jotenkin parempi ihminen saatuani etuoikeuden tutustua aivan ihmeelliseen otukseen. Ottaisin taas mallia, miten nauttia elämän pienistäkin asioista ja aivan kaikille kannattaa "heiluttaa häntää". Miten olla ihana. Koska, olen alkanut jo unohtaa.
Kommentit (4)
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 16:12"]Ihme että tämä on saanut alapeukkuja. Minusta se on kaunis ja sympaattinen kirjoitus. Itsekin koen olevani etuoikeutettu että olen saanut tuntea ne koirat joita minulla on elämän varrella ollut, ja jokainen uusi kaveri on aina oma persoonansa, silti jokainen aivan ihana yksilöllisellä tavallaan.
[/quote] Kiitos :) Tiesin jo etukäteen, että saan alapeukkuja. Ei haittaa. Kirjoitin vaan rehellisesti tuntemuksistani. Vaikka olen ikäni ollut tekemisissä koirien kanssa, niin tämä koirani yllätti minut täysin. Ehkä sen elämä jäikin hieman lyhyeksi, koska se antoi niin paljon. Rukoilin sen puolesta joka ilta. En tiedä uskonko Jumalaan. Uskon ihmisen ja eläimen väliseen siteeseen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana kirjoitus. Koirat ovat maanpäällisiä enkeleitä! Kova on ikävä omia, jo poismenneitä koiria. Joskus kun elämäntilanne on sopiva otan taas uuden. Se antaa vaan niin paljon <3
Mitä muutamasta alapeukusta! Koirat on kivempia kuin ihmiset. Tosin joskus ihminen itse saa koiransa sekopäiseksi. Koirahan usein on ihmisen peili, miettikää sitä.
Ihme että tämä on saanut alapeukkuja. Minusta se on kaunis ja sympaattinen kirjoitus. Itsekin koen olevani etuoikeutettu että olen saanut tuntea ne koirat joita minulla on elämän varrella ollut, ja jokainen uusi kaveri on aina oma persoonansa, silti jokainen aivan ihana yksilöllisellä tavallaan.