Miten tyttöperheet selviävät lasten kasvatuksesta?

Hengissä on kaikki selvinneet. Se varmaan se tärkein. 

Äiti pitää itseään yhtä arvokkaana kuin mitä vastakkaisen sukupuolen edustajat ovat ja esimerkillään näyttää tyttärilleen että hekin ovat yhtä arvokkaita. Isän panos on vielä isompi, hänen pitää arvostaa perheensä naisia yhtä paljon kuin oman sukupuolensa edustajia jotta ei opeta tyttärilleen että heidän paikka on nyrkin, sängyn ja hellan välissä.

Jos äiti ei osaa arvostaa itseään, miten tytär voisi arvostaa äitiään ja muodostaa ne hyvä välit? Eikö kuullosta ihan loogiselta reagoinnilta että tytär kapinoi itseinhoavaa, alistettua, epävarmaa naisemallia vastaan kun luonnollinen kapinavaihe tulee?

Ihan hyvin 8v 18 v ja tyttövauva tulossa .

Olen itse kasvanut tällaisessa "tyttöperheessä", ja mielestäni vanhempani ovat päässeet todella helpolla. Kympin tyttöjä oltiin.

Nro 3:lla oli hyvä vastaus. Tämä äidin piian rooli oli ongelmana lapsuuden perheessäni. Minä olen ihan erilainen kuin äitini, mutta pelkään, että en itsekään saa luotua oikeaa perhedynamiikkaa omaan tyttöperheeseeni.

Itse kasvanut perheessä jossa sisko+äiti ja ei valittamista. 

Mulla kaks siskoa ja hyvä suhde molempiin siskoihin ja äitiin. Ollaan todella tiiviisti tekemisissä ja ollaan ihan perus ihmisiä.

Arvostamalla tyttö tyttäriä naisia itseään eikä luomalla ennakkokäsitystä siitä miten kauhee heidän kasvattamisensa voi olla.

En mä missään ennakkokäsityksessä piehtaroi, mutta on kai ihan hyväkin asiaa pohtia, etenkin jos itse on kasvanut onnettomassa tyttöperheessä ja suhde äitiin ollut aina vaikea.

Hyvä itsetunto on pohja hyvälle kasvatukselle omat ristiriitansa kannattaa hoitaa mieluiten ennen lastenhankintaa.