Itkettää ja surettaa, mutta ei ketään kelle just nyt puhua, joten
kirjoitan tänne. Olen erityislapsen äiti. Poikani on jo teini-ikäinen ja käy erityisammattikoulua. Tuntuu että joka suunnasta saa vain kuulla mitä poikani ei osaa tai kykene tekemään. Anteeksi tää valitus, mutta välillä toivoisi, että voisi iloita jostakin hänen puolestaan. Yritän tsempata itseäni, että asiat voisivat olla paljon huonomminkin. Hän on kuitenkin omatoiminen, reipas nuorimies, joka opiskelee ammattiin. Kaikki vaan kaatuu välillä päälle lumivyöryn lailla. Äidin huoli lapsestaan ei lopu koskaan. Kiitos, jos jaksoit tän lukea.
Kommentit (9)
Kiinnostaisiko sinua ap joskus vaihtaa kokemuksia tai vain saada kuuntelijan?
T. Nro 5
Älä jää yksin kantamaan kaikkea murhetta. Akuuttia kuuntelijaa voit löytää mm. Kirkon Chatista
https://www.facebook.com/kirkkosuomessa/app_177794048978925?ref=page_internal
Mutta tarvisit varmaan esim. pitkäaikaissairaiden lasten vanhempien vertaistukea. Olisikohan Facebookissa jokin ryhmä tai paikkakunnallasi toimintaa tueksesi?
Ihanasti kirjoitat pojastasi. Olet hyvä äiti ja hän täydellinen omana itsenään.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 19:08"]
Ihanasti kirjoitat pojastasi. Olet hyvä äiti ja hän täydellinen omana itsenään.
[/quote]
Täydellinen omana itsenään? Ehkä näinkin, kun kerran on omatoiminen ja pärjää, miksi sitten saa vain negaa niskaan?
Tuedä niin tunteen. Itsellä erityislapsi joka ala-asteella vasta, mutta kuulostaa niiiiin tutulta tuo sunun kirjoitus.
Itsekin tarttisin joskus jonkun jolle puhua ja purkaa pahaa oloa. Oletko ap mistä päin? Itse olen Helsingistä.
Taallapain on joitakin jotka huutelevat "olet mielisairas" etunimella, ne eivät ole erityislapsia vaan häiriintyneitä ja tarvitsevat perheensa ohella ammattiapua itselleen. Todella torkeää.
Kiitos teille ihanat ihmiset sanoistanne ja tsemppipeukuistanne. Olo alkaa jo helpottamaan, välillä vain tulee näitä tunteita pintaan. t.ap
Ja olen siis Helsingistä, kun joku sitä kysyi.