veisittekö lapsenne perhepäivähoitajalle, jolla kotona myös omia pieniä lapsia?
Kommentit (25)
Itse olin pph monta vuotta kun omat lapset olivat pienempiä. Tosiaan se, että haluaa omilleenkin virikkeitä takaa niitä hoitolapsillekin. Paljon ulkoilua, retkiä, askartelua, pelejä, hyvää kotiruokaa ja kunnon leluja. Tasapuolisuus ei ollut ollenkaan vaikeaa. Halusin, että omatkin lapset saavat olla ryhmässä ja samalla oppivat jakamaan omastaan ja muutenkin tavoille.
Vanhemmat tuntemani pph:t olivat aika kyllästyneitä työhönsä, ulkoilu oli lähinnä oman pihan hiekkiksellä kykkimistä. Tarjousruokia lämmiteltiin mikrossa ja sitä rataa. Kyllä kai heissäkin voi hyviäkin olla, en sitä sano.
leikkipuistossa on tullut tämän tädin touhut aika selviksi. omaansa suosii ihan selkeästi, leikittää ja sylittelee ja samanikäiset hoitolapset saavat selviytyä itsekseen miten kukin osaa.
eikä tämä pph muutenkaan huolehdi lapsista kunnolla. kerran viime kesänä n. 2-v hoitolapselta tuli vahingossa pissat housuun. pph ei edes itse huomannut asiaa mutta kun juorukaverinsa huomautti niin sitten täti kävi vähän jututtamassa lasta tyyliin " onko nyt kiva kun on pissat housussa vai?" sitten hän jatkoi kylmän rauhallisesti juoruamistaan ja lapsiparka jäi paikoilleen seisomaan pissaisissa vaatteissaan ja kengissään kunnes taapersi jäykästi hiekkalaatikolle jatkamaan leikkejään.
eli minä en yleensäkään veisi lastani pph:lle... vaikka uskon että heissäkin on hyviä hoitajia niin ikinä ei voi varmaksi kenestäkään sanoa enkä halua omien lasteni kohdalla ottaa riskiä.
Me jaoimme lelut ja äidin. Ei ollut eriarvoisuutta omien ja hoitolasten kesken. Ehkä enemmänkin niin, että hoitolapset saivat kuitenkin pitää äitinsä aina äitinään ja me jouduimme välillä pitämään äitiä hoitotätinä. En usko, että se oli helppoa myöskään äidille, mutta ei meillekään pienille lapsille, jotka ei ymmärrä miksi äidin huomio ei ole koko päivän ajan jakamatonta. Hyvin kuitenkin pärjättiin hoitolasten kanssa. Siitä olen varmaan oppinut jakamaan asioita muiden kanssa ja olemaan itsekin tasapuolinen. Lelut olivat siinä määrin jaettu, että saimme valita mitkä lelut kuuluvat vain meille ja mitkä saa hoitolapsillekin antaa. Omat olivat kaapissa hoitopäivän ajan ja illalla saatiin ne ottaa leikkiin. Ihan hyvillä mielin muistelen aikaa jolloin sai toisten lasten kanssa leikkiä, eikä tarvinnut mennä hoitoon.
oma lapsi on aina oma lapsi, myös pph:lla
en myöskään ymmärä sitä miksi pph:n lapsen/lapsien oletetaan jaksavan vieraita hoitolapsia joka päivä omassa kodissaan leikkimässä heidän leluillaan???
...pph voi olla millainen tahansa, kontrolli on todella vähäistä.
Tuo on ihan totta, että pph:n omista lapsista parhaiten näkee, missä mennään!
mutta näitä iäkkäämpiä, joilla ei omia lapsia ole ei näy koskaan..Ei kai heidän tartte mielestään tartte ulkoilla, mutta nää nuoremmat halua jo omienkin lasten takia ulkoilla...
Ja kaikki on mennyt TOSI hienosti. Lapset viihtyy, nää hoitotätin omat lapset on aika samanikäisiä omien lasteni kanssa, joten tulevat hyvin toimeen ja on leikkikaverit. En ole huomannut mitään ongelmia, lapset tykkää kovasti hoitotätistään. Erittäin tyytyväinen olen tilanteeseen, jos ois mun päätettävissä lapset ois hoidossa sielä siihen asti että menevät kouluun.
Ja vitsi mä inhosin niitä kakaroita.
Eli en veisi.
Onkohan niin, että kunnallista hoitopaikkaa hakevilla tuo ennakkoluulo on herkemmässä kuin niillä, jotka hakevat yksityistä pph:aa?
mulla ainakin päinvastoin tulee helpommin " suosittua" hoitolapsia! Asiaa ajattelen niin,että miten haluaisin omiani kohdeltavan,jos olisivat toisen hoidossa. Kun hoidokit lähtevät kotiinsa,niin sitten omien kanssa paljon haleja,syliä ja huomiota.
Ainoa mieleentuleva huono puoli on sairastelut: jos pphoitajalla on pieniä lapsia, sairaspoissaoloja on useammin kuin isojen lasten äidillä. Kunnallisella puolella ei ole niin iso ongelma, kun on varahoitosysteemi, mutta yksityisellä, ilman varahoitosysteemiä, kannattaa varmistaa, että oma tukiverkko on kunnossa ja oma työ joustavaa.
Eli esim. jos hoitajan lapsella on vatsatauti, ei meidän lapsemme ole hoidossa. Tulee yhtä isolla varoitusajalla kuin oman lapsen sairastuminen, joten vaatii joko lyhyellä varoitusajalla saatavan varahoitajan (joka sitten taas maksaa) tai joustavan työn. Tämä on siinä mielessä eri kuin oman lapsen sairastuminen, että ei ole töistä poissaoloon virallisesti oikeuttava asia.
meillä myöskin omat pienet ovat sopeutuneet hienosti tähän minun työhöni ja ymmärtävät hyvin,että hoitopäivien aikana kaikki lelut ovat yhteisiä.
Isompi koululainenkin tykkää hoitomuksujen kanssa jotakin pientä touhuta,kun kotiutuu:)
Hoitajan lapsi oli nuorimmaiseni (1,5v) ikäinen. Homma toimi hyvin, enkä kokenut tilannetta ollenkaan hankalaksi. Ainut miinus oli, että hoitajan lapsi sairasteli paljon... mutta niin ne lapsettomatkin hoitajat sairaslomia pitää.
Ja vieläkin puhuu siitä, kuinka inhottavaa oli tulla koulusta kotiin, kun talo oli " täynnä" vieraita lapsia..
Kun pph:lla on omia pieniä lapsia on koti automaattisesti kokonaan lasten käytössä ja turvallinen. Tuntemillani vanhemmilla pph joilla ei ole omia pieniä, on monesti jossain pienessä sivuhuoneessa/khh:ssa pieni " romuloota" jossa lasten lelut ja jossa lapset saavat leikkiä. Pph jolla itsellä on pienet lapset panostaa lisäksi virikkeisiin enemmän, koska haluaa tarjota niitä myös omilleen. Me olemme hoitolapsistamme pitäneet paljon ja muistan miten olin aina lapsena kateellinen serkulleni jonka äiti oli pph (ja jolla olin itsekin hoidossa).
kuin että olisi töissä ja koti tyhjänä koulusta tullessa. Näin olen kuullut vanhempien perhepäivähoitajien kertovan :-)
Itse olen myös yksityinen pph, alle kouluikäisen lapsen äiti ja pelkkää hyvää kerrottavaa tästä järjestelystä - sekä hoitolasten että oman lapsen kannalta :-) Mitään ongelmia ei ole ollut. Oma lapsi tykkää pikkuisista, hoidokit viihtyvät, lelut ovat kaikkien käytössä ilman riitoja, säännöt tasapuoliset kaikille ja jos jotain suositaan niin hoitolapsia. Oma lapsi saa huomiota sitten vapaa-aikanani, vaikken tietenkään häntäkään syrji hoitopäivien aikana. Se, että joukossa on oma lapsi, takaa mielestäni varmemmin hyvän hoidon myös hoitolapsille (ruuan, ulkoilun, virikkeiden suhteen) vaikkakaan en usko että sellaisia hoitajia paljon on jotka eivät sitä hyvää hoitoa joka tapauksessa tarjoaisi, oli sitten joukossa omaa lasta tai ei!
Olen itse ollut pph:lla, jolla oli omia lapsia. Perheessä asuvilla on kotikenttäetu.
4 vierasta lasta hoidettavana tai 2 vierasta ja 2 omaa. Miksi ei yhtä lailla voi olla tasapuolinen molemmissa tapauksissa?? Ei se niin vaikeaa ole, jos on normaaliälykäs hoitaja kyseessä! Minä hoidan hoitolapsia kuin omiani ja mitään ongelmia ei ole ollut.
t: yksityinen pph
aina ne omat on rakkaimmat. Ja veri vettä sakeampaa.
Vierailija:
vaan suosin 8/12-lapsen ryhmäperhepäiväkotia. Hoitajia on 2/3 ja suuri osa lapsista on lyhyitä päiviä tai vain neljä päivää viikossa.
En haluaisi lastani isoon keskuspäiväkotiin. Toisaalta voin lämpimästi suositella lasta tukilapseksi integroituun erityisryhmään. Mieheni lapset ovat sellaisessa. Lapsia on 12, hoitajia koko ajan paikalla 4. Lapset ovat 4-6-vuotiaita. Suhdeluku on mielestäni mainio ja hoito riittävän yksilöllistä.