Läheisesi kuolisi joko: murha, itsemurha, onnettomuus tai sairaus. Mikä pahin?

Itsemurha. Tulisi kamala olo, kun toisella on ollut niin paha olla eikä oo voinut auttaa.

Sairaus ehkä. Olisi kamalaa nähdä rakkaan ihmisen hiipuvan vähitellen pois ilman että voi itse asialle mitään.

Riippuu kuka se läheinen on. Pahin olisi ehdottomasti se että alaikäinen lapseni murhattaisiin. Heti seuraavaksi pahin olisi jonkun läheisen pikkulapsen murha. Muut ovat normaalia elämää, itsemurhan lasken sairauteen kuolemiseksi.

pahimmasta alkaen: itsemurha, sairaus, murha, onnettomuus.

läheisen kärsiminen on kamalaa katseltavaa ja itsemurhan kohdalla vielä pahempaa jos ei itse ole edes tajunnut toisen tarvitsevan apua.

onnellisinta on varmaan kuolla johonkin nopeaan sairaskohtaukseen saappaat jalassa.

Murha, itsemurha tai onnettomuus olisi todennäköisesti pahin, sillä se tulisi aivan puskasta, toisen sairastaessa taas olisi kamala nähdä toisen kärsivän, mutta itse pystyisi kuolemaan varautumaan..

Itsemurha. Kokemus on muista paitsi murhasta.

Murha varmaankin pahin, varsinkin jos murhaajaa ei löydetä...

Itsemurha, murha, onnettomuus....pahin siis ensin. Sairautta en sijoittanut koska sen paikka voi olla 2-4 riippuen ihan siitä miten kivulias sairaus kyseessä.

Pahin : Itsemurha sitten murha, onnettomuus, sairaus

Sairaus mieluiten koska olisin voinut valmistautua sanomaan hyvästit. Onko itsekästä? Tosin jos saisin valita noista oman kuolintavan ottaisin myös sairauden

Itsemurha.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 22:42"]

Riippuu kuka se läheinen on. Pahin olisi ehdottomasti se että alaikäinen lapseni murhattaisiin. Heti seuraavaksi pahin olisi jonkun läheisen pikkulapsen murha. Muut ovat normaalia elämää, itsemurhan lasken sairauteen kuolemiseksi.

[/quote]

Niin että sillä hetkellä kun lapsesi täyttää 18v niin ei olekaan enää kamalaa jos tulee murhatuksi? Ja naapurin Nikon murha koskettaa enemmän? :D

Sairaus. Näin juuri kun 18 vuotias serkku kuoli, syöpä diagnoosi. Sai tietää ennen joulua ja pian myös selvisi että niin laajalle levinnyt että elin aikaa korkeintaan puoli vuotta... Siinä sitten odottelemaan, mitään ei voi tehdä, mikään ei auta :( yritä siinä sitten tukea toista hyväksymään kuolema

Itsemurha, murha, onnettomuus, sairaus. Tässä järjestyksessä.

Kolme ensimmäistä sellaisia, ettei mitään mahdollisuuksia enää viettää aikaa läheisen kanssa (olettaen, että se onnettomuus olisi kuolettava).

Itsemurha on ollut pahinta, tosin murhaa ei ole lähipiirissä ollut. Murha olisi lapseni kohdalla pahinta.

Onnettomuus on pahin. Se tulee yllättäen ja olisi "estettävissä" pienen hetken muuttumisella. Siis että olisi sittenkin kävellyt sitä toista kautta. Murha olisi myös paha, mutta senkin taustalla voi olla jokin syy, kuten oma rikollinen toiminta. Murha on aina etukäteen suunniteltu. Tappo olisi pahempi jos sen tekisi jokin satunnainen hullu vastaantulija. Sairauden takia kuolemaan osaa varautua jotenkin etukäteen. Ja itsemurha on vainajan oma toive.

Olen joutunut kokemaan nämä kaikki. Järkyttävintä oli seurata veljenpojan hidasta kuolemaa erääseen harvinaiseen sairauteen. Miksi pieni lapsi pistetään kärsimään niin paljon? En ymmärrä vieläkään. Murhaakaan (tappo) en ymmärtänyt. Itsemurha tuli niin puskista kuin olla ja voi, järkytti sekin. Ystävä oli kuitenkin kaikki miettinyt tarkkaan ja asiat järjestelty hyvin. Isän auto-onnettomuus oli järkyttävä ja surullinen. Matka päättyi liian nuorena. 

Vaikea sanoa. Sairauden aikana pystyisi käsitellä tulevaa lähtöä ja valmistautua siihen, mutta toisaalta en tietenkään haluaisi läheisen kärsivän. Onnettomuus olisi kamala yllättävyydessään, samoin murha ja murha myös aiheuttaisi kamalasti vihaa. Itsemurha laittaisi tietysti miettimään olisinko jotain voinut tehdä toisin...

Äh, en osaa valita. Murha varmaankin silloin jos siihen liittyisi esim. seksuaaliväkivaltaa, kidutusta, pitempiaikaista pelkoa tms.

Murha on pahin, koska se on jotakin järkyttävän väärää eikä sitä pysty ymmärtämään eikä hyväksymään

Murha. Tai ehkä lähinnä tappo.
Sitä olisi kaikkein vaikein hyväksyä. Että joku sekopää vain tulee kadulla vastaan ja puukottaa elävältä aivan ilman syytä.
Onnettomuudet ja sairaudet (itsemurhakin on mielestäni sairaudesta) ovat kamalia, mutta kuitenkin osa elämää. Ja siis jos joku päättää lopettaa elämänsä, niin se on hänen päätöksensä vaikka tietenkin sitä jäisi miettimään, että olisiko itse voinut tehdä jotain toisin.

Mun läheltä on mennyt kaikilla yllä mainituilla tavoilla läheinen. Pahinta on ollut murha. Tästä katkeruudesta ei pääse eroon, vaikka tapahtuneesta on 10 vuotta kulunut. Toki on raastavaa katsoa myös läheisen kärsivän ja itsemurha sai aikaan itsesyytökset, mutta niistä ajatuksista on ajan mittaan päässyt eroon. Katkeruudesta en.