Muutto takaisin kotipaikkakunnalle?

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:59"]

Miettikääpä ihmiset kunnolla, oikeasti, sitä suomalaista pikkukaupunkimenoa. Ruusunpunaiset silmälasit pois.On se yksi kylänraitti, baari, ruokakauppa ja bensis, samat naamat samoine juttuineen vuodesta toiseen. Rumaa betonirakennusta, ankeaa sekametsää, savista peltoa. Ennakkoluuloisia, erilaisuutta pelkääviä ihmisiä. Kaikki elämä pysähtyy talveksi, sade pieksää kunnanraittia, väki harvenee, palvelut karkaavat yhä kauemmas. Kun omat lapset tulevat opiskeluikään, häipyvät tukka suorana niihin paheksuttuihin suuriin kaupunkeihin ja siinä olet, käytännössä arvottomaksi muuttuvassa, rapistuvassa vanhassa talossa Jumalan selän takana... Yksin ja ikääntyvänä.

Huoh, ei kiitos.

Nimim. Pikkukaupungissa kasvanut

[/quote]

Kyllä, on se tuotakin. Minun "pikkukaupunkini" on yliopistokaupunki, jossa asuu n. 60 000 ihmistä. Helsinkiin ja koko pk-seutuun verrattuna se on pieni, mutta Kihniön kylänraittiin verrattuna se on iso ja sykkivä. -ap

MÄ en muuttais. Voisin muuttaa jollekin toiselle pikkupaikkakunnalle, mutta en sinne, missä lapsuuteni ja kouluikäni kasvoin. Sen olen jo kokenut, eikä se uusinnasta parane.

Mutta tässä pitää ymmärtää, että mulla ei ole edes mitään halua takaisin. Jos apllä sen sijaan on, hän on varmaan ihan toisessa tilanteesa. Ja eihän sitä muuttoa tarvitse ajatella maailman loppuun kestävänä sitoumuksena. Jos siellä onkin kurjaa, sieltä pääsee pois.

Mitä sitten tähän numeron 14 kuvaukseen tulee, niin tuohan ei pidä paikkaansa. Siellä, missä oikeasti on se yksi yksinäinen kylänraitto, yksi baari ja yksi kauppa, ei ole betonirakennuksia. Missä on betonirakennuksia, on sit jo useampia raitteja, kauppoja ja baareja. Ei välttämättä kovin pirteitä, mutta on kuitenkin. Tärkeintä lienee, että ihminen on ihan yhtä yksin pikkukylässä kuin suuressa kaupungissakin, koska yksinäisyyden karkottamiseen ei tarvita kuin 1-2 ihmistä ja ne löytyy kyllä mistä vaan, jos niin haluaa. Tai sit ei, jos ei halua.

Vierailija 31.03.2015 klo 13:59

Miettikääpä ihmiset kunnolla, oikeasti, sitä suomalaista pikkukaupunkimenoa. Ruusunpunaiset silmälasit pois.On se yksi kylänraitti, baari, ruokakauppa ja bensis, samat naamat samoine juttuineen vuodesta toiseen. Rumaa betonirakennusta, ankeaa sekametsää, savista peltoa. Ennakkoluuloisia, erilaisuutta pelkääviä ihmisiä. Kaikki elämä pysähtyy talveksi, sade pieksää kunnanraittia, väki harvenee, palvelut karkaavat yhä kauemmas. Kun omat lapset tulevat opiskeluikään, häipyvät tukka suorana niihin paheksuttuihin suuriin kaupunkeihin ja siinä olet, käytännössä arvottomaksi muuttuvassa, rapistuvassa vanhassa talossa Jumalan selän takana... Yksin ja ikääntyvänä.

Huoh, ei kiitos.

Nimim. Pikkukaupungissa kasvanut

 

 

Mekin muutimme miehen kanssa takaisin 10 000 asukkaan pikkupaikkakunnalle useamman kaupunkivuoden jälkeen. Molemmat olemme täältä kotoisin, vanhemmat ja sisarukset asuvat täällä. Kaupunkiin on kuitenkin vain puolen tunnin ajomatka, joten työllistymiseen ja seuraelämän muutolla ei suurta vaikutusta ollut.

Meille muutto oli aika itsestäänselvyys. Alettiin haaveilla lapsista ja talosta, ja täällä on tilaa molemmille. Itse olen yllättynyt myös sosiaalisen elämän monipuolisuudesta, jos vain osaa siihen lähteä mukaan. Poismuuttaessani olin 18-vuotias, joten eipä se "aikuisten maailma" ollut silloin vielä tullut niin kovin tutuksi. Ja kuten joku kirjoitti, eihän sitä samaan paikkaan palaa, tosin itse koen olevani se, joka on ehkä jopa eniten muuttunut.

Kannattaa tehdä niin mikä itsestä tuntuu parhaalta. Jos uskot olevasi onnellisempi pikkupaikkakunnalla, niin ei muuta kun toimeksi ja muuttoautoa tilaamaan. Itse olen pieneltä paikkakunnalta kotoisin ja sittemmin pääkaupunkiseudulle muuttanut, enkä voisi kuvitellakaan muuttavani täältä enää mihinkään (paitsi ehkä korkeintaan ulkomaille). Ajatus pikkukaupunkiin palaamisesta suorastaan puistattaa, ja viikonlopunkin mittaiset vierailut sellaisissa tekevät tiukkaa.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 15:58"]

Kannattaa tehdä niin mikä itsestä tuntuu parhaalta. Jos uskot olevasi onnellisempi pikkupaikkakunnalla, niin ei muuta kun toimeksi ja muuttoautoa tilaamaan. Itse olen pieneltä paikkakunnalta kotoisin ja sittemmin pääkaupunkiseudulle muuttanut, enkä voisi kuvitellakaan muuttavani täältä enää mihinkään (paitsi ehkä korkeintaan ulkomaille). Ajatus pikkukaupunkiin palaamisesta suorastaan puistattaa, ja viikonlopunkin mittaiset vierailut sellaisissa tekevät tiukkaa.

[/quote]

Minulla on paljon kaltaisiasi kavereita ja ehkä siksi olenkin jäänyt jumittamaan ajatukseen, että näinkö kovaa oikeasti kaipaan pois täältä vai onko tämä joku äitiysloman tuoma kyllästyminen tai joku ajatusharha vai vaihe? Kaikenlaista selitystä olen yrittänyt keksiä, mutta ei se mun tunnetta pois vie. Kun frendit on ihan fiiliksissä täällä olosta eivätkä kirveelläkään suostuisi lähtemään pois, niin se kai mua juuri laittaa mietityttämään että miksi mä olen ihan erilainen kuin ne - ekaa kertaa elämässäni. Mutta onhan prioriteettilistani mennyt todella uusiksi muutenkin lapsenkin myötä, ja iän myötä, joten minä vain kai oon tällainen outolintu tässä porukassa. :) -ap

up

Jos todella haluatte, niin miksei. Et sä siihen meidän lupaa tai edes mielipiteitä tarvitse.Kuitenkin haluaisin kysyä muutaman kysymyksen, jos sopii.

Miksi alunperin muutit pois kotipaikkakunnalta? oliko pieni, ahdistava, tylsä? Ja onko se siitä muuksi muuttunut vuosien jälkeen?

Itse muutin pois pikkukaupungista enkä ole katunut päivääkään. On siellä kiva käydä mutta koko elämä on nyt suuremmassa kaupungissa.

Minä muutin isosta kaupungista takaisin pikkukaupunkiin ja en kadu. Luonto, oma rauha ja lapsille turvallisempi kasvuympäristö vaan menee nykyään yökerhojen ja shoppailun edelle. Täälläkin kyllä pääsisi molempiin aktiviteetteihin, ja vaikka sinne entiseen kotikaupunkiinkin vierailulle, mutta ne ajat on jo ohi. :)

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 12:22"]

Jos todella haluatte, niin miksei. Et sä siihen meidän lupaa tai edes mielipiteitä tarvitse.Kuitenkin haluaisin kysyä muutaman kysymyksen, jos sopii.

Miksi alunperin muutit pois kotipaikkakunnalta? oliko pieni, ahdistava, tylsä? Ja onko se siitä muuksi muuttunut vuosien jälkeen?

Itse muutin pois pikkukaupungista enkä ole katunut päivääkään. On siellä kiva käydä mutta koko elämä on nyt suuremmassa kaupungissa.

[/quote]

Saapi kysyä. En lupaa tai mielipiteitä kaipaakaan, vaan ihmisten kokemuksia puolesta ja vastaan. Asia mietityttää, koska on iso muutos, mutta toisaalta en haluaisi taistella intuitiotani vastaan joka on vahvasti muuton kannalla. Fiilikseni on paljolti sama kuin nro 7:n vastauksessa, luonto ja rauha ja tuttu meininki ja halvempi asuminen ajavat yökerhojen ohi. Ja jos yökerhoihin haluan, pääsen toki sielläkin.

Muutimme sieltä pois 6 vuotta sitten, toinen töihin ja toinen opiskelemaan pk-seudulle. Ne olivat syyt, puolisolleni tuli mielenkiintoinen projektityö josta ei nähnyt mieltä kieltäytyä. Onni suosi ja itse pääsin samassa syssyssä kouluun täällä. Tänne jäimme projektin ja koulun jälkeen, tuli vauva, ja nyt istun kerrostalolähiössä vauvan kanssa ja mietin, että pitäisikö mennä takaisin. 

Kavereita meillä on siellä ja täällä. Kaupunki voi jollekin tuntua sisäänpäin kääntyneeltä, mutta meille siellä on verkosto ja toiset isovanhemmat. Kaupungissa on tietenkin pikkukaupungin älyttömyydet, mutta myös tuttu ja lämmin fiilis aina kun siellä käymme. Emme lähteneet sieltä siis ns. karkuun mitään tiettyä fiilistä.

Tuntuu lämpimältä kuulla ihmisten kokemuksia, kuinka eivät ole katuneet vaan luottaneet omaan fiilikseen päätöksestään ja se on ollut oikea. Itse jumitan, kun olen jotenkin menettänyt vanhemmiten rohkeutta tehdä näin isoja päätöksiä. Ärsyttävää. :)

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:30"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 12:22"]

Jos todella haluatte, niin miksei. Et sä siihen meidän lupaa tai edes mielipiteitä tarvitse.Kuitenkin haluaisin kysyä muutaman kysymyksen, jos sopii.

Miksi alunperin muutit pois kotipaikkakunnalta? oliko pieni, ahdistava, tylsä? Ja onko se siitä muuksi muuttunut vuosien jälkeen?

Itse muutin pois pikkukaupungista enkä ole katunut päivääkään. On siellä kiva käydä mutta koko elämä on nyt suuremmassa kaupungissa.

[/quote]

Saapi kysyä. En lupaa tai mielipiteitä kaipaakaan, vaan ihmisten kokemuksia puolesta ja vastaan. Asia mietityttää, koska on iso muutos, mutta toisaalta en haluaisi taistella intuitiotani vastaan joka on vahvasti muuton kannalla. Fiilikseni on paljolti sama kuin nro 7:n vastauksessa, luonto ja rauha ja tuttu meininki ja halvempi asuminen ajavat yökerhojen ohi. Ja jos yökerhoihin haluan, pääsen toki sielläkin.

Muutimme sieltä pois 6 vuotta sitten, toinen töihin ja toinen opiskelemaan pk-seudulle. Ne olivat syyt, puolisolleni tuli mielenkiintoinen projektityö josta ei nähnyt mieltä kieltäytyä. Onni suosi ja itse pääsin samassa syssyssä kouluun täällä. Tänne jäimme projektin ja koulun jälkeen, tuli vauva, ja nyt istun kerrostalolähiössä vauvan kanssa ja mietin, että pitäisikö mennä takaisin. 

Kavereita meillä on siellä ja täällä. Kaupunki voi jollekin tuntua sisäänpäin kääntyneeltä, mutta meille siellä on verkosto ja toiset isovanhemmat. Kaupungissa on tietenkin pikkukaupungin älyttömyydet, mutta myös tuttu ja lämmin fiilis aina kun siellä käymme. Emme lähteneet sieltä siis ns. karkuun mitään tiettyä fiilistä.

Tuntuu lämpimältä kuulla ihmisten kokemuksia, kuinka eivät ole katuneet vaan luottaneet omaan fiilikseen päätöksestään ja se on ollut oikea. Itse jumitan, kun olen jotenkin menettänyt vanhemmiten rohkeutta tehdä näin isoja päätöksiä. Ärsyttävää. :)

[/quote]

Vielä lisään tähän, että ehkä yksi syy tuohon jumitukseeni on sellainen pieni ääni sisällä, joka on jotenkin pettynyt siihen, etten viihtynytkään täällä pk-seudun "sykkeessä". Täällähän kuuluisi viihtyä, on menoa ja meininkiä ja ihmisiä ja tapahtumia ja on ruokafestivaalia ja musatapahtumaa ja koko ajan jotain. Minä se vain istun täällä lähiössäni enkä oikein innostu niistä tapahtumista ja sitten oon vähän pettynyt itseeni. Aika tyhmää kyllä, ja noloa. 

-ap

Muutin myös viidentoista Helsingin-vuoden jälkeen takaisin kotipaikkakunnalleni enkä ole kyllä katunut yhtään. Onhan täällä asumisen laatu ihan erilaista, luontoa ja raikasta ilmaa, tähdetkin näkyy.. ja Hesaan alle puolentoista tunnin junamatka, jos sinne kaipaa (harvoin tulee asiaa sinnepäin). Kyllä suosittelen!

Helsingistä kun pääsin pois, ei ole juuri ollut ikävä takaisin. Opiskeluajan oli hauskaa, mutta kyllä sitä aikuisena ja perheellisenä viihtyy paremmin pienemmässä paikassa.

Älä epäröi lähteä, jos vahvasti siltä tuntuu, mutta muista oikea asenne. Siellä ei ole kaikki ennallaan, eli et palaa siihen aikaan ja elämään mistä lähdit. Jos siellä on vanhoja tuttuja, he eivät ole ruusukimpun kanssa vastassa. Olet jo muuttunut ulkopuoliseksi, jonka on otettava paikkansa ja rakennettava verkostonsa jokseenkin alusta.

Miettikääpä ihmiset kunnolla, oikeasti, sitä suomalaista pikkukaupunkimenoa. Ruusunpunaiset silmälasit pois.On se yksi kylänraitti, baari, ruokakauppa ja bensis, samat naamat samoine juttuineen vuodesta toiseen. Rumaa betonirakennusta, ankeaa sekametsää, savista peltoa. Ennakkoluuloisia, erilaisuutta pelkääviä ihmisiä. Kaikki elämä pysähtyy talveksi, sade pieksää kunnanraittia, väki harvenee, palvelut karkaavat yhä kauemmas. Kun omat lapset tulevat opiskeluikään, häipyvät tukka suorana niihin paheksuttuihin suuriin kaupunkeihin ja siinä olet, käytännössä arvottomaksi muuttuvassa, rapistuvassa vanhassa talossa Jumalan selän takana... Yksin ja ikääntyvänä.

Huoh, ei kiitos.

Nimim. Pikkukaupungissa kasvanut

Muutin yksin Helsingistä takaisin (pienelle) paikkakunnalle jossa synnyin. Olen viihtynyt! Tosin asun kylläkin edelleen Uudellamaalla joten mikään pitkä harppaus ei ole kyseessä.... mutta silti :D

Muutin enkä kadu. Kumpikin meistä on kotoisin samalta kotipaikkakunnalta ja voin sanoa, että oli heti tosi tervetullut olo kun takas tultiin. Työpaikan saaminen ei ollut varmaa, mutta meillä kävi onneksi hyvin. Lapsiakin on, ja on ihanaa kasvattaa heidät pienemmällä paikkakunnalla ruuhkaisen pääkaupunkiseudun sijaan. Asumismukavuuskin parani.

Suosittelen lämpimästi, jos kumpikin olette muutosta haaveilleet!

Kiitos vastauksestasi! :) En oikein edes tiedä, mitä siinä asiassa jännitän. No joo tietysti taloudellista pärjäämistä, mutta haluan luottaa elämään ja siihen että asiat järjestyy. Lisäksi siellä eläminen on halvempaa kokonaisvaltaisesti kuin täällä, nyt asumme ahtaasti kallissa kerrostaloasunnossa ja haaveilen tilasta ja omasta pihasta. Olemme duunareita ja täällä meillä ei ole varaa isoihin omakotitaloihin. 

Sitten välillä mietin, että entäs jos siellä tuleekin tylsää, kun täällä kaikki Helsingin riennot ovat pienen bussimatkan päässä. Mutta mutta, sitten voin taas miettiä, kuinka pajon niitä juurikin Hkin rientoja kaipaan, kun nykyäänkin niissä vähän käyn ja pikemminkin ahdistun ihmismääristä ja pitkistä välimatkoista kuin oisin koko ajan menossa. Rientoja on toki myös kotipaikkakunnalla. Huoh. Tiedän jo vastauksen, en tiedä miksi tätä jankkaan ja jankkaan! :D

uppaan tätä :)

Olisi mukava kuulla mihin ratkaisuun päädyit.

Minä olen nyt samoissa aatoksissa, kun sinä joitakin vuosia sitten. Kaipaan pohjoisen luontoa, siellä asuvia vanhempiani, sukumme kesäpaikkaa ja sitä tunnetta, että nyt olen kotona.

Olen asunut yli kymmenen vuotta isossa kaupungissa. Koskaan en ole ajattellut paluuta nykyiseen kotikaupunkiin. Pohjoiseen haluan takaisin kyllä.

Nyt sitten vanhassa kotikunnassa unelmien työpaikka auki. Voin listata 20 hyvää syytä, miksi meidän kannattaisi muuttaa sinne, mutta samaan aikaan pelkään ahdistunko sinne heti. Onko liian takapajuista ja alkaako ärsyttää tutut naamat, jo sieltä lapsuudesta asti tutut.. Hankalaa..

Just do it !