Lue keskustelun säännöt.
Muutto takaisin kotipaikkakunnalle?
30.03.2015 |
Hei, onko täällä ketään kellä kokemusta vuosien jälkeen paluusta kotipaikkakunnalle? Olen esikoiseni kanssa äitiyslomalla ja olen vain todennut, että en enää kertakaikkisesti viihdy täällä pääkaupunkiseuudn kalliissa ja saasteisessa hälinässä ja kilpailutunnelmassa. Kaipaan takaisin kotipaikkakunnalleni. Sinne on satoja kilometrejä, se on pieni kaupunki jossa työtilanne ei tietenkään ole yhtä hyvä kuin täällä (vai onko se edes täälläkään hyvä, hankijoitahan on valtavasti?) ja jotenkin oma fiilis sanoo voimakkaasti että sinne on palattava. Puolisokin on myötämielinen.
Muutos tietysti aina jännittää, joten olisi kiva kuulla muiden kokemuksia samanlaisista ajatuksista tai toteutuneista / toteuttamatta jätetyistä ratkaisuista ja kuinka kaikki meni ja miltä mikäkin tuntui. :)
Kommentit (33)
muutto luumäelle.en voi suositella.linja-autot ei kulje junat ei pysähdy terveyskeskuksessa ei hoideta.olen kokenut terveyskeskuksen taholta kidutukseen verrattavaa toimintaa.en saanu lähetettä tekonivel leikkaukseen vaikka kävelen jo etukenossa kun polvi on niin vinossa.nyt kun jalka on kipeämmillään särkylääkkeet vähennettiin yhteen tablettiin.kysyin saisinko nivelen limapussiin piikkejä kun ne on ennen auttaneet kipuun.edes aikaa lääkärille ei annettu.särkylääkitystä ei myöskään luvattu lisää.siihen ei ole mitään syytä kun ne vähennettiin kuin lääkärin mielivaltaisuus.veri arvot on hyvät enkä ole mikään pillereiden popsija.sairaanhoitopiiri eksote on keksinyt paljon kaikkia maksuja mitä ei ole ennen ollut.esim.lääkärille ei pääse jos ei ensin käy sairaanhoitajan luona ja se on maksullinen.jotkut käy useaan kertaan sairaanhoitajan vastaanotolla.jos lääkäriin pääsee ei ole varmaa tekeekö lääkäri mitää. toinen tiuskii ja äyskii toinen sanoo suoraan että minä en tee.olis joutunut etsimään kantapalveluista reseptin.on sanonut paljon muutakin ettei tee.jos lääkärille saa ajan ei saata saada mitään apua kuitenkaan.kaikenkaikkiaan jos muuttaa mökkipaikkakunnalle kannattaa pitää asunto kaupungissa esim. helsingissä pystyy menemään hoitoon jos sellainen tarve tulee.kun on nuori tällaiset ei tule edes mieleen vaan eihän meistä kukaan ole kauan aikaa nuori ja terve.samaa on kyllä moni muukin sanonut ettei hideta.saattaa olla sama tilanne muissakin pikkukunnissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen.
Olen asunut viimeiset 15 vuotta ulkomailla, kahdessa eri maassa keski-Euroopassa ja nyt saa riittää. Alussa olin tietenkin todella innoissani ja jopa ylpeä siitä, että pääsin ulkomaille töihin ja asumaan. No menin täällä naimisiin ja erosin, koska kaltaineni suomalainen mies ja erittäin konservatiivinen katolilainen nainen ja hänen perheensä sekä kasvatuksensa eivät vain sovi yhteen.
Asuin Baijerissa pienessä maalaiskylässä ja ex-vaimo ei tiennyt maailmasta muuta kuin sen kylän. Siellä asuivat koko perhe samalla kadulla ja kaikki piti suunnitella niin, että sunnuntaina oli aikaa juoda isovanhempien kanssa kahvia. Naapurit vahtivat koko ajan, että etupiha on haravoitu, joskus se naapurin ämmä tuli koputtamaan sunnuntaiaamuna oveen, että voisiko noita rikkaruohoja ottaa pois kukkapenkistä. Tosin sitten katsottiin vaihesti, jos sunnuntaina teit jotain, koska silloin on aina Ruhetag eli Saksassa vielä ihan perinteinen pyhäpäivä. Silloin laitetaan vähän parempaa päälle ja istutaan koko perheen kanssa kahvipöydän ääressä Jumalanpelossa kun Oma (isoäiti) on tehnyt vähän omenapiirakkaa.
Muutin sitten Sveitsiin ja täällä kaikki katsovat muita vain nenä pystyssä. Ovat jotenkin muka niin paljon parempaa porukkaa.
Olen alkanut katsomaan työpaikkoja Suomesta ja yksiötä/kaksiota omalta kotipaikkakunnalta. Kun ajattelee pidemmälle niin on Suomessa kyllä asiat vielä hyvin.
Hyvin sanottu tuo kilpailutunnelma, siihen väsyin minäkin lapsiperheenä pk-seudulla. Sanatonta kilpaa käydään elintasosta, lasten harrastuksista, pukeutumisesta, lomamatkoista... En jaksanut sitä itse, enkä halunnut lasten kasvavan siihen.
Ei muutettu synnyinseudulle, mutta vähän siihen suuntaan, kauemmas pk-seudusta. Saimme haluamamme:
1) pikkupaikkakunnan rauhan, vieläpä, että ei-syntyperäisinä olemme irti myös täkäläisten syntyperäisten kyräilystä.
2) lyhyemmän matkan synnyinseudulle
3) edullisemmat neliöt ja näin ollen parannuksen asumisen laatuun
Suosittelen!
Takaisin kotipaikkakunnalle en muuttaisi, mutta voisin harkita muuttoa takaisin opiskelupaikkakunnalle, jossa vietin 10 vuotta. Pk-seudun hälinä on ristiriitaista, toisaalta täällä on kaikki mahdollisuudet, mutta toisaalta kaipaan jonnekin muualle. Työt ovat toistaiseksi pitäneet täällä, vaikka etätyökin nykyaikana onnistuisi vaikka sitten Pihtiputaan perämetsästä käsin.
Uskon, että elämänlaatusi paranee muutosta! Tärkeintä, että arki rullaa, kyllä sinne Helsingin rientoihin sitten aina joskus halutessaan pääsee vaikka muualla asuukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Why not.
Kestää tovin kyllä kotiutuminen mutta normaaalia. Pääaeehän sitä aina takaisinkin jos alkaa ahdistamaan.
En suosittele. Itse tein tämän mokan, koska romantisoin muistoja mielessäni ja unohdin ne negatiiviset puolet. No, muuton jälkeen kaikki negatiiviset puolet tulivat esille, positiivista ei ollut juuri lainkaan (se halvemman asumistasonkin etu meni siinä kun oli pakko ostaa auto). Aika täällä on täysin pysähtynyt, samat ummehtuneet naamat tai heidän lapsensa hallinnoivat edelleen ja henkinen ilmapiiri on masentava. Kun lapset lentävät pesästään, minä lennän takaisin Helsinkiin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en koe että edes voisin muuttaa takaisin. Olin kiusattu aikanaan, ja se leima on jäänyt ikuisesti ahdasmielisten pikkupaikkakuntalaisten päähän. Jos lapset olisivat koulussa siellä, heitä varmaan alettaisiin myös kiusata minun takiani. Pidän muutenkin kaupungeista enemmän. Mutta kesäisin olisi kiva jos olisi kesämökki.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen.
Olen asunut viimeiset 15 vuotta ulkomailla, kahdessa eri maassa keski-Euroopassa ja nyt saa riittää. Alussa olin tietenkin todella innoissani ja jopa ylpeä siitä, että pääsin ulkomaille töihin ja asumaan. No menin täällä naimisiin ja erosin, koska kaltaineni suomalainen mies ja erittäin konservatiivinen katolilainen nainen ja hänen perheensä sekä kasvatuksensa eivät vain sovi yhteen.
Asuin Baijerissa pienessä maalaiskylässä ja ex-vaimo ei tiennyt maailmasta muuta kuin sen kylän. Siellä asuivat koko perhe samalla kadulla ja kaikki piti suunnitella niin, että sunnuntaina oli aikaa juoda isovanhempien kanssa kahvia. Naapurit vahtivat koko ajan, että etupiha on haravoitu, joskus se naapurin ämmä tuli koputtamaan sunnuntaiaamuna oveen, että voisiko noita rikkaruohoja ottaa pois kukkapenkistä. Tosin sitten katsottiin vaihesti, jos sunnuntaina teit jotain, koska silloin on aina Ruhetag eli Saksassa vielä ihan perinteinen pyhäpäivä. Silloin laitetaan vähän parempaa päälle ja istutaan koko perheen kanssa kahvipöydän ääressä Jumalanpelossa kun Oma (isoäiti) on tehnyt vähän omenapiirakkaa.
Muutin sitten Sveitsiin ja täällä kaikki katsovat muita vain nenä pystyssä. Ovat jotenkin muka niin paljon parempaa porukkaa.
Olen alkanut katsomaan työpaikkoja Suomesta ja yksiötä/kaksiota omalta kotipaikkakunnalta. Kun ajattelee pidemmälle niin on Suomessa kyllä asiat vielä hyvin.
Älä Suomeen! Koita vaikka Berliiniä, rento ja avarakatseisempi. Suomessa on ihan samanlaisia kolkkoja kuin Sveitsissä, eivät ehkä ole olevinaan parempaa, mutta ovat tosi tylyjä, eikä täällä saa sosiaalista elämää kauheasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en koe että edes voisin muuttaa takaisin. Olin kiusattu aikanaan, ja se leima on jäänyt ikuisesti ahdasmielisten pikkupaikkakuntalaisten päähän. Jos lapset olisivat koulussa siellä, heitä varmaan alettaisiin myös kiusata minun takiani. Pidän muutenkin kaupungeista enemmän. Mutta kesäisin olisi kiva jos olisi kesämökki.
Minulla on vähän sama, tosin en ollut kiusattu mutta alkoholistien lapsena halveksittu ja ylenkatsottu. Olen ihan varma, että jos nyt, 15 vuoden jälkeen, muuttaisin takaisin, minusta ajateltaisiin edelleen alkoholistien reppanalapsena (vaikka vanhemmat ovat jo kuolleet aikaa sitten) eikä millään, mitä olen olisi mitään merkitystä.
Takaisin kotikaupunkiin muuttaneet sentään tiedätte minne olette menossa. Tuttavani luki kirjan, jonka tapahtumat sijoittuivat yhteen suomalaiseen kaupunkiin ja muutti sen perusteella sinne. Ei ollut elämä sellaista kuin kirjassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vitsi miten tyhmä kommentti 😅 ei hyvää päivää oikeesti. Ensinnäkin ihminen ikääntyy ihan missä kaupungissa tahansa, se ei ole kaupungin koosta kiinni. Toiseksi sieltä pikku kylästä pääsee aina sinne isoon kaupakngiin käymään jos haluaa. Ja kolmanneksi, mielummin pienessä kaupungissa missä ei ole liuta kadut baareja, on rauhallista ja enemmän luontoa, ja varmasti vähemmän niitä raiskaajia ym kuin isoissa kaupungeissa
15sta stadin vuoden jälkeen nyt 1,5v kotikaupungissa. Kohta takas stadiin duuniin. Vaikea vertailla, kun niin totaalisen erinlainen maailma.
Just nyt hyvä fiilis ku pääsee takasin stadiin, mutta se johtunee enimmäkseen saaduista oman alan töistä.
En osaa kyllä päättää kumpi parempi. Miksköhän siis ees vastasin. No. Hö.