Lue keskustelun säännöt.
Kun olet oma itsesi, sinut hyväksytään
10.05.2015 |
Sanonta: Ihmiset pitävät sinusta paljon enemmän sellaisena kuin olet,kuin sellaisena jona yrität esiintyä. Ole oma itsesi. Kukapa siihen paremmin pystyisikään."
Ei pidä paikkaansa. Joka ikinen kerta, kun olen ollut oma iseni, olen joko ollut tylsä, tai epäkiinnostava, tai epäviehättävä! Jo kouluaikoina hyvin harva oli kiinnostunut seurastani, vaikka itse olin toisten seurasta. Olin kiinnostunut toisista, kuuntelin mielelläni toisten murheita ja ajatuksia, mutta kukaan vastavuoroisesti ei ollut kiinnostunut minusta. En vain ole kiinnostava! Ärsyttää tuollaiset latteudet, jotka eivät pidä paikkaansa.
Kommentit (8)
Noinhan se oikeasti menee. Minä olin oma itseni jo päiväkotiryhmässä. Tulos: ei kaverin kaveria, jätettiin leikkien ulkopuolelle. Kavereita olen saanut vasta kun olen alkanut esittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä siitä esittämisestä on just se hyöty, että olet pirteämpi ja hauskempi.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 21:33"]
Ehkä siitä esittämisestä on just se hyöty, että olet pirteämpi ja hauskempi.
[/quote]
Pikemminkin tiettyyn sosiaaliseen ryhmään paremmin sopeutuva. Jos oma huumorintaju, kiinnostuksenkohteet tai tapa reagoida asioihin eroaa merkittävästi 5 muusta jossain porukassa sinut leimataan vääräksi.
Tiedättekö, mäkin luulin noin tosi pitkään. Sitten hyvässä ympäristössä sain olla täysin itseni, näyttää tunteeni ja paljastaa synkkä menneisyyteni. Kaikesta huolimatta minusta pidettiin ja otettiin porukkaan mukaan.
Kun sanotte, ettei teitä hyväksytä omina itsenänne, olette saattaneet ottaa roolin, joka rakentuu pelolle siitä, ettei hyväksytä. Kun uskaltaa paljastaa itsensä ja sielunsa täysin, saa hyväksynnän. Varmasti. Rakkautta teille! <3
Olen pettynyt ihmisiin! Toiset ovat kiinnostuneita seurastani vain kun tarvitsevat kuulevaa korvaa tai auttavaa kättä suoraan sanen. Olen auttavainen, ystävällinen, huomaavainen, ja osaan hyvin lohduttaa ja tsempata. Minulla on kuuntelemisen taito, ja olen hyvä "terapeutin" roolissa, siksipä niin moni hakeutuu vain ja ainoastaan seuraani silloin kun tarvitsevat tsemppausta, kuuntelijaa murheillensa jne. mutta jos sitten ehdotan tapaamista jossakin muussa merkeissä, niin toisilla ei ole aikaa eikä kiinnostusta. Sama juttu auttaimisen kanssa, apuani kyllä otetaan vastaan mutta jos pyydän itse apua, en sitä saa.
Hyvänpäivän tutut haluavat jutella puistossa/mammakerhoissa omista lapsistaan, mutta kun yritän alkaa jutella minun omista lapsista, kukaan ei jää kuntelemaan, ei vaikka olisin juuri kuunnelut puolentunnin sepustuksen Jessican yöllisestä itkukohtauksesta, ja kun asia on setvitty, yritän alkaa kertoa omien lasteni yöllisistä kauhukohtauksista, samainen äiti häipyy paikalta.
Sama juttu FB päivitysten kanssa (tämä on tällainen mitätön asia, mutta kiinnostava yleisesti näin ilmiönä), yksi kaverini mitä tahansa päivittää kaikki tykkäävät hänen jutuistaan, mutta vaikka laittaisin juttua vaikka kuulennosta viimeviikolla tykkäyksiä ei tule kuin muutamalta ihmiseltä (meillä on siis kaverin kanssa sama ystäväpiiri). Tämäkin on aika mielenkiintoinen ilmiö.. Vaikka ei tosiaan omaa mieltäni kaada, kunhan pohdin mistä moinen voi johtua??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikon lausetta hokevat ne, jotka ovat luonnostaan karismaattisia, valovoimaisia ja viehättäviä. Heille tuo sisäisen myllerryksen keskellä lohtua huomata, että heitä ympäröivät ihmiset, joita he houkuttavat puoleensa kuin lamppu perhosia.
Minä olen hiljainen, ruma ja tylsä. Kukaan ei koskaan ole valinnut Juuri Minua. Kaikilla on aina joku tärkeämpi. Usein seuraani ei kaivattaisi ollenkaan, joskus se taas on ihan sama. Voi olla oma itseni tai olla olematta, silti jätän ihmiset kylmäksi. Otsikon lause on mehevintä paskaa ikinä.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 21:39"]
Tiedättekö, mäkin luulin noin tosi pitkään. Sitten hyvässä ympäristössä sain olla täysin itseni, näyttää tunteeni ja paljastaa synkkä menneisyyteni. Kaikesta huolimatta minusta pidettiin ja otettiin porukkaan mukaan. Kun sanotte, ettei teitä hyväksytä omina itsenänne, olette saattaneet ottaa roolin, joka rakentuu pelolle siitä, ettei hyväksytä. Kun uskaltaa paljastaa itsensä ja sielunsa täysin, saa hyväksynnän. Varmasti. Rakkautta teille! <3
[/quote]
Sä oot niin oikeassa. Mäkin luulin joskus olevani omana itsenäni tylsä, hiljainen ja epäsuosittu josta muut ei pidä mutta kun olen oppinut rentoutumaan niin mä olenkin ihan kiva, huumorintajuinen ja leppoisa ihminen, en kovin puhelias vieläkään mutta joku pikku small talkin kehittäminen ei tuota yhtään mitään ongelmia.
voi myös pohtia että missä se raja menee että saa olla oma itsensä saako rikollinen olla rikollienn jos on oma itsensä!
itse olen sitä mieltä että joainen saa olla oma itsensä kunhan suorittaa velvollisuutensa kunnialla