En ole syönyt kolmeen päivään mitään, koska...

... Sain perjantaina tietää, että mun koiralla on aivokasvain, tai jotain muuta häikkää päässä ja ensviikolla on aika piikille. Se koira on ollut kirjaimellisesti koko mun elämän ajan mun kanssa, mun vanhemmat haki sen meille pari viikkoa ennen mun syntymää. Me molemmat ollaan nyt 15v.

Oon kasvanut sen koiran kanssa ja se on odottanut minua aina koulusta kotiin. Se koira on ollut mun seurana niin hyvinä, kuin huonoinakin päivinä.

Pari viikkoa sitten mun koira vain kaatui ykskaks. Myöhemmin kaatui uudestaan. Ne meni ohi ja kerkesin jo toivoa, että ne myös jäi siihen. Jonkin aikaa meni ok, mutta sitten kaatuilu alkoi uudestaan. Sitten koiralta tuntui lähteneen näkö kokonaan. Törmäili ja kaatuili. Lopetti syömisen, joi puoliksi avustettuna ja pakotettuna. Jaksoi tänään vähän heiluttaa häntää, kun pidin sylissä ja rapsutin, mutta kyllä koirasta jo näki, että sen aika alkaa olla vähissä. Ei ole muutamaan päivään jaksanut käydä lenkillä, vaan on pitänyt kantaa sylissä ulos ja takaisin.

Just nyt oikeasti tuntuu, että kuolen. Saan paniikkikohtauksia ja rytmihäiriöitä, sattuu. En todellakaan tiedä miten selviän tästä, vai selviänkö ollenkaan :( Minä rakastan mun koiraa koko mun sydämestä ja mun sydän särkyy, jos mun pitää luopua mun koirasta.

Oon ihan sekaisin, enkä tiedä mitä teen :( Olen itkenyt koko päivän, sattuu. Sattuu niin kovaa :(