Ihottumani estää minua tapaamasta uusia ihmisiä:(

Olen siis koko ikäni ollut tämän vanki ja nyt reilu parikymppisenä, yksinasuvana kaipaisi jotain ihmistä vierelleen. Huomaan kuitenkin meneväni ihan lukkoon heti, jos tulee puhetta jonkun miespuolisenkanssa, että nähtäisiin esim... Ajattelen heti, että ihan turhaa, koska jos hommat etenee pidemmälle yms niin kuka tälläisen oikeasti ihan tosi kuivaihoisen ja ryppykätisen haluaa itselleen.. Oon koko ikäni piilotellut ihoani vaatekerroksien alle yms, sitä tiestysti miettii miten yhdessäolokin sujuisi, kun en edes kavereideni kanssa 'pysty' pitämään ihoa esillä. Olen tottunut koko ikäni peittelemään sitä :( 

Tiedän, kuulostaa varmaan ihan vitun naurettavalta. Haukkukaa vaan yms.. Piti vain avautua. Ja kyllä, olen tehnyt tästä itselleni ison ongelman ja tää oikeesti lannistaa mua.. Perkele.. oon vaan huomannut, että tämä estää mua ns. heittäytymästä ja kokemasta.. Ties vaikka oikeasti saisin ihanaa uutta elämääni jonkun ihmisen myötä.. Mutta keksin vain tekosyitä enkä edes uskalla selvinpäin ähdä ketään. Johtuu varmaan toki myös siitä, että kuoreni sisällä olen suht ujo ilmeisesti :D Vaikka kyllä ihan sosiaalinen töissä etc.. Mutta myönnän kyllä, että minua muutenkin jännnittää ne tilanteet jjoten... tämä vielä päälle.

Onko teillä mitään ulkoista, mikä on pidätellyt teitä elämässä? Jotenkin koen tämänkin takia pitäväni sitä isoa suojamuuria edessäni, vaikka muutenkin ns. pelottaa ottaa riski, että joku satuttaisi yms..:D

Sunnuntaiavautumiseni.. Kiitos että sain avautua.