Lue keskustelun säännöt.
Mä vihaan äitienpäivää.
04.05.2015 |
Olen aina vihannut. Jo lapsuudessa äitienpäivät olivat yhtä itkua ja huutoa. Äidille ei kelvannut mikään. Mikään lahja, ele tai sana ei riittänyt. Äiti oli niin mahtava, että meidän olisi pitänyt keksiä jotain vielä parempaa kuin mitä annoimme. Olihan äiti Äiti hyvänen aika ja nyt juhlittiin Häntä. Lahjat olivat aina vääriä, valkovuokot nuupahtaneita, laulettiin väärä laulu, naapurin Hannele sai aina paljon hienommat ja kalliimmat lahjat. Mikään ei ollut koskaan hyvin. Herkut aamupalalla oli välinpitämättömyyttä äidin toistuvia laihdutusyrityksiä vastaan ja pelkät terveelliset puurot ja hedelmät olivat ihan aivottomia ja arkisia.
Minulla on nyt kolme omaa lasta, enkä ole koskaan viimeisen 15 vuoden aikana viettänyt pelkästään omaa äitienpäivää. On pitänyt mennä juhlimaan äitiä. Kaikkien lasten on pitänyt mennä sinne, koska äitienpäivänä on pakko mennä juhlimaan äitiä. Ihan sama, vaikka on itse äiti. Äiti ei elä ikuisesti ja meille jää omia äitienpäiviä äidin kuoleman jälkeen vuosikymmeniksi. Syyllistä, syyllistä, syyllistä.
Joka vuosi hirveä stressi keksiä joku lahja. Kun mikään ei kelpaa ja äidillä on jo kaikkea, lahja on aina väärä ja menee pieleen. Joka tapauksessa äiti itkee illalla, että meni taas äitienpäivä pieleen. Isä soittaa minulle illalla, että voinko pyytää anteeksi äidiltä, kun ajattelemattomuuttani toin sille kukat / sakset / lahjakortin hoitolaan / kosmetiikkaa / ihanmitätahansa. Isä on ihan tossu.
Minua ahdistaa se, että omat lapset tekevät koulussa minulle äitienpäivälahjoja. En haluaisi niistä mitään. En halua, että niitä tehdään vain sen takia, että olen äiti ja on äitienpäivä. Jos joku haluaa antaa minulle lahjan, antakoon sen halusta, ei pakosta. En haluaisi viettää äitienpäivää millään tavalla. Haluaisin, että se olisi ihan tavallinen sunnuntai. Mutta en saa sellaista päivää. Joudun ensin ilahtumaan lasten pakolla vääntämistä äitienpäivälahjoista, joilla en ole koskaan tehnyt yhtään mitään. Sen jälkeen pitää lähteä juhlimaan omaa äitiä koko loppupäiväksi. Illalla on kaikilla paha mieli.
Joo, olen joskus ollut menemättä. Äiti itki kaksi viikkoa. Ei pitäisi välittää, mutten halua isäni kärsivän skitsosta äidistä ja menen viettämään äitienpäivää isäni mielenrauhan takia.
Piinaviikko alkaa.
Kommentit (48)
Mä oisin ehdottanut että sanot äidilles että lapset antoi sulle lahjaksi jonkun yhteisen reissun. Ettekä siis ole tulossa. Hyvää matkaa, nauti! Mun ystäväpiirissä on tapana että sitä päivää vietetään kuten äiti haluaa :) itse en ii kertaakaan omienlasten syntymän jälkeen mennyt oman äitini luo sitä viettämään. Ja sano ihmeessä kälyillekin pysyvät herran tähden kotona tai menevät Omien äitiensä luo. Tämän voivat käydä kertomassa teidän äidille vaikka sitten lauantaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajalle vastaan, että yritä vapauttaa itsesi henkisesti syylisyyden tai (muka) epäonnistumisen taakasta. Toki tohon tilanteeseen liittyy monia erilaisia, muitakin tunnetasoja.
Äitisi haluaa kai olla draama queen. Siis ha-lu-aa! Annat hänelle just sopivan lahjan, kun hän itkee tai valittaa tai mitä ikinä ilmaiseekin. Olet antanut hänelle lahjaksi tunnekokemuksen! Sellainen tekee hänelle elämästä elämän makuisen, vaikka se onkin läheisille raskasta.
Ap, toivottavasti nautit Rooman matkastasi täysin sydämin. Kun palaat kotiin, katkaiset napanuoran äitiisi. Ystävällisen asiallisesti asetat omat rajasi ja sen jälkeen elät niiden mukaan. Sinä olet aikuisena naisena vastuussa sinusta itsestäsi ja perheestäsi, eti aikuisista vanhemmistasi. Napanuoran katkaiseminen ei ole helppoa ja se kirpaisee molempia, etenkin omistushaluista ja narsistista äitiäsi, mutta sen taiston jälkeen ainakin oma elämäsi helpottuu. Tsemppiä!
Hyvää matkaa! Yritä nyt ajoissa keksiä ensi vuoden äitienpäiväksi jotain vähemmän dramaattista.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 08:26"]Mikähän siinä on, että äitienpäivä tuntuu olevan tarkoitettu vain ISOÄIDEILLE
Minäkin olen ollut äiti jo 20 vuotta. Yhtenäkään äitienpäivänä en ole saanut juhlia omaa äitiyttäni.
Ei, silloin pitää juhlia anoppia ja äitiäni.
Kumpikin äidieistä on saanut olla äitinä jo lähes 50v ja yhtä monet juhlat.
[/quote]
Me juhlitaan aamulla ja aamupäivällä perheen kesken, herkkuaamiainen ja jotain kivaa tekemistä yhdessä, iltapäivälle sitten anopille (oma äitini on kuollut). Näin saan minäkin omat juhlani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitienpäivä on ihan turha juhla. Oma äitini on kevätviikonloput aina mökillä ja ei hän äitienpäivästä välitä. Anopin kanssa käydään joskus kahvilla tai lounaalla, jos ollaan kaikki kaupungissa eikä ole muita kiireitä. Lapsena oli kivaa antaa äidille itsetehty kortti ja kimppu valkovuokkoja, mutta aikuisena ei kyllä kannata moisesta stressata. Yritä irtautua ja tehdä oman pääsi mukaan. Tsemppiä!
Mitä äitisi vastaa, jos kysyt häneltä, miksi hän ei osaa käyttäytyä? Sano, että sit kun parannat käytöstäsi, voidaan palata asiaan. Ota etäisyyttä äidistäsi henkisesti, hän ei vaikuta ihan normaalilta, nauti lapsistasi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsillesi saattaa olla tärkeää antaa sinulle äitienpäivälahjat! Tuolla on moni jo kehoittanut sinua katkaisemaan kierteen... Tee se!
Itse antaisin äidilleni kukkapuskan ja eläköön sen kanssa, tykkää tai ei. Ja sitten, vaikka pahaa tekisi, ottaisin kiittäen ja halaten vastaan lasteni lahjat. Tarjoaisin ehkä suklaata tai kääretorttua ja sitten päivä jatkuisi ihan normaalina.
Kässäätkö, sä olet äitisi takia joutumassa samaan kierteeseen. Kun lapset kasvavat, olet se vaikea mummo/anoppi/äiti, jolle ei mikään kelpaa. Lopeta hyvä nainen, kun tiedät ja tajuat nyt itse tilanteen. Jos muorillesi ei mikään kelpaa, anna olla ilman pakettia. Laita vaikka postikortti. Opettele vaikka ilahtumaan lasten lahjoista, niiden antaminen on lapselle tärkeää.
Kirjoittamasi jutut ovat saaneet minutkin ajattelemaan, kiitos tämän jakamisesta! Ja mukavaa lomaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös samalainen äitikokemus. Mikään ei koskaan ollut hyvä, ihan sama mitä kukkia tai lahjoja osti, aina oli ruma tai vääränlainen, pienenä oli vaikea ymmärtää miksi oma lahja oli aina ruma, vanhempana en enää välittänyt.Mulla ei vaan ole enää niitä äitienpäiväjuhlia, koska äitini on ollut kuolleena ja kauan ( ihmisparka) . Tasapainottomien ihmisten ei pitäisi tehdä lapsia.
Sydäntä kylmää ajatella miten nyt siirrät omat äitienpäiväahdistukset lapsiisikin. Kyllä he vaistoavat ja ihmettelevät sitten miksei heidän lahjansa kelpaa, mikseivät ne oikeasti ilahduta. Onko ne rumia, mitä vikaa niissä on, miksei mikään riitä, mikä lahjassa harmitti äitiä, eikö he osaa tehdä riittävän hienoja lahjoja...Tätäkö haluat lastesi käyvän läpi mielessään? Sillä uskoisin kyllä lasten olevan tosi tohkeissaan ja innoissaan haluavat ilahduttaa äitiä. Heidän mielestään tuotokset ovat tosi upeita, he ovat ylpeitä niistä ja jännittyneinä odottavat milloin saavat ne antaa sinulle. Miksi haluat pilata lasten ilon ja toistaa samaa kaavaa, mitä oma äitisi teki sinulle? Tuolla tavalla ja lastesi lahjoja halveksimalla vain siirrät riittämättömyyden tunteen lapsiisikin. Hekin oppivat vihaamaan äitienpäivää.
Anna lasten juhlia sinua, sinä olet heille tärkeä ja ainoa äiti! Vaikket itse tykkäisi äitienpäivästä, juhli sitä lastesi vuoksi. Heille se päivä on tärkeä, siihen on valmistauduttu ja he varmasti haluavat ilahduttaa sinua. Ehdotan, että viettäkää vaikka omaa äitienpäivää eri viikonloppuna kuin "juhlitte" omaa äitiäsi. Teidän omana päivänä tehkää kaikenlaista kivaa perheenä ja nautit lastesi seurasta. Älä ajattele, että silloin juhlitaan sinua, ajattele mieluummin niin, että äitienpäivä merkitsee sinulle sitä, että sinulla nyt nuo ihanat lapset ja että äitienpäivänä iloitaan heistä ja perheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin mielestäni jatkat (tosin et niin kärjistetysti) oman äitisi tapoja. Ole aidosti ilonen siitä, mitä lapset ovat sinulle koulussa tehneet. Jos suhtaudut äitienpäivään välinpitämättömästi ja lahjoja pidät pakotettuna, eivät lapset saa kiitosta omalle hyväntahtoisuudelleen. Opeta, että äitienpäivää voi juhlia hyvässä hengessä ja kiitollisin mielin. MUTTA älä MISSÄÄN NIMESSÄ vie äitisi tapoja eteenpäin.
Apua, ihan hirveä äiti sulla. Ei pysty ymmärtämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otappa nyt askel taaksepäin ja mieti mitä muistoja jätät äitienpäivästä omille lapsillesi. Sen jälkeen ilahdu aidosti niistä lahjoista joita lapsesi ovat halunneet omalle äidilleen tehdä! Lapsillesi äitisuhde on tärkeä vaikka sinulla se onkin vinksallaan. Unohda mummo ja menkää vaikka Lappiin äitienpäiväksi. Seuraavalla polvella on ehkä sitten jo helpompaa.
Eikö äitisi kanssa voi mitenkään keskustella tästä asiasta?
Sulla on kamala äiti. Mä rakastan äitienpäivää, varmaan just siks että mun äiti oli ihan vastakohta ku sun.
Onhan se askartelun tuote lahjan antajalle tärkeä. Lapsi antaa koko sydämestään. Ei lapsella ole rahaa ostaa äidilleen hienoa lahjaa, vaan äidin on tyydyttävä valkovuokkokimppuun, pumpuliaskarteluihin ja vessapaperirullakiikareihin.
Mä en saanut ensimmäisenä äitienpäivänäni yhtään mitään.
Kuulostaa siltä että äitisi on tosiaan oman soppansa keittänyt. Varmaan jo tosiaan hänen omasta lapsuudestaan johtuva kuvio. Epäilisinkin, että myös äitiäsi ahdistaa kyseinen päivä ja siihen liittyvät odotukset? Hänellä on varmasti kova tarve miellyttää muita ja järjestää teille yhteinen äitienpäiväjuhla heidän luonaan? Hän kokee ehkä epäonnistuvansa? Ahdistuu ehkä siitä, että te hankitte jotain juurikin tästä "pakosta"? Vaikka hän toisaalta toivoisi aitoa muistamista teidän omasta halusta? En tiedä, mutta pohdin.
Muistan sut, olet tainnut kertoa ennenkin äidistäsi. (Tai sitten et, ja meitä huonon äitisuhteen omaavia ja sun kokemukset kokeneita on monta)
Tuo on kamalaa, kun on valittava huonoista vaihtoehdoista vähiten huono. Kun on käytännössä pakko miellyttää jotain toista, vaikka itseä inhottaa. Kun toinen loukkaa, loukkaantuu ja valittaa, ja itse ei saa reagoida.
Silti neuvon ottamaan etäisyyttä, kestämään syyllistysja jopa isäsi kärsimys. Näiden ihmisten tunteet on niiden omia, et sä voi olla niistä vastuussa. Ne ei oo sun vika. Sun vastuulla on sun tunteet ja toimet, ja vähän sekin, miten ne vaikuttaa sun omaan perheeseen. Laita rajat, se koskee, mutta kannattaa.
Ap, kuulostat aika kamalalta äidiltä sori nyt vaan.