Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Toiset on vaan tarkoitettu köyhiksi

Vierailija
09.05.2015 |

Tai siltä tässä ainakin alkaa tuntua. Olen köyhästä perheestä, penniä venytettiin ankarasti koko lapsuus ja nuoruus. Myös ansaitsemani kesätyörahat ja stipendit menivät perheen elatukseen. Päätin itse opiskella hyvän ammatin ja menin yliopistoon alalle, jonka piti olla nouseva tulevaisuuden ala. Koko opiskelun ajan tein pienipalkkaisia töitä, harvoin sain edes opintotuen kanssa yhteen laskettuna tonnia kuussa. Valmistumisen jälkeen olen tehnyt olen tehnyt harjoitteluja ja pätkätöitä, myös todella pienillä palkoilla. Kunnes muutama kuukausi sitten sain oman alani vakituisen työpaikan, jopa ihan kohtuupalkkaisen (tosin alle suomalaisen keskipalkan edelleen). Puolisoni valmistui jouluna ja sai nyt keväällä oman alansa kesätyöpaikan (ei sekään tosin mikään suuripalkkainen). Olin todella onnellinen, että vihdoin voimme alkaa säästää omaa asuntoa varten, ja teimme tiukan säästösuunnitelman. Ehdimme säästää noin kuukauden, kun tuli ilmoitus, että minut lomautetaan. Sinne menivät ne haaveet lapsista, omasta asunnosta ja siitä, että edes jonain päivänä voisi olla jotain muuta kuin köyhä. Täällä pääkaupunkiseudulla vuokra-asunto vie älyttömän suuren osan miehen palkasta, joten eipä enää huimia summia säästöön jää. En oikein voi välttyä katkeruudelta ja siltä ajatukselta, että joudun vaan loppuelämäni kituuttamaan pienillä tuloilla ilman tulevaisuudensuunnitelmia. Ehkä köyhyys on minun kohtaloni, ja on turha edes pyristellä vastaan.

Pahoittelut katkerasta valituksesta. En oikeasti ole vielä ihan niin pahasti menettänyt toivoani, mutta iski taas harmitus, kun selailin asuntonäyttöjä. Miten muilla, tuntuuko koskaan, että koko maailma olisi teitä vastaan? 

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
09.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up

Vierailija
2/5 |
09.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ymmärrän. Mutta olet vielä nuori ja terve, lisäksi teitä on kaksi jakamassa kuluja. Ja olet vain lomautettu, et työtön, työttömyyseläkkeellä tms.

Kuvittelepa minkälaista on yksineläjällä, joka maksaa kaiken yksin, ja joka elää työttömyyspäivärahalla, pienellä eläkkeellä, sairauspäivärahalla tai toimeentulotuella. Jos on sairautta tai vammaa, tulee siitäkin lisäkustannuksia, jotka menevät omasta pussista.

Te jos hankitte lapsia niin kyllähän yhteiskunnan tuet alkavat juosta. Ja kyllä lapsia on kasvatettu pienissäkin vuokra-asunnoissa.

Sovittakaa menonne sen mukaan mitä rahaa teillä on, ei sen mukaan miten etuoikeutetut ihmiset elävät.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
09.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 12:34"]

Tai siltä tässä ainakin alkaa tuntua. Olen köyhästä perheestä, penniä venytettiin ankarasti koko lapsuus ja nuoruus. Myös ansaitsemani kesätyörahat ja stipendit menivät perheen elatukseen. Päätin itse opiskella hyvän ammatin ja menin yliopistoon alalle, jonka piti olla nouseva tulevaisuuden ala. Koko opiskelun ajan tein pienipalkkaisia töitä, harvoin sain edes opintotuen kanssa yhteen laskettuna tonnia kuussa. Valmistumisen jälkeen olen tehnyt olen tehnyt harjoitteluja ja pätkätöitä, myös todella pienillä palkoilla. Kunnes muutama kuukausi sitten sain oman alani vakituisen työpaikan, jopa ihan kohtuupalkkaisen (tosin alle suomalaisen keskipalkan edelleen). Puolisoni valmistui jouluna ja sai nyt keväällä oman alansa kesätyöpaikan (ei sekään tosin mikään suuripalkkainen). Olin todella onnellinen, että vihdoin voimme alkaa säästää omaa asuntoa varten, ja teimme tiukan säästösuunnitelman. Ehdimme säästää noin kuukauden, kun tuli ilmoitus, että minut lomautetaan. Sinne menivät ne haaveet lapsista, omasta asunnosta ja siitä, että edes jonain päivänä voisi olla jotain muuta kuin köyhä. Täällä pääkaupunkiseudulla vuokra-asunto vie älyttömän suuren osan miehen palkasta, joten eipä enää huimia summia säästöön jää. En oikein voi välttyä katkeruudelta ja siltä ajatukselta, että joudun vaan loppuelämäni kituuttamaan pienillä tuloilla ilman tulevaisuudensuunnitelmia. Ehkä köyhyys on minun kohtaloni, ja on turha edes pyristellä vastaan.

Pahoittelut katkerasta valituksesta. En oikeasti ole vielä ihan niin pahasti menettänyt toivoani, mutta iski taas harmitus, kun selailin asuntonäyttöjä. Miten muilla, tuntuuko koskaan, että koko maailma olisi teitä vastaan? 

[/quote]

 

No sinkulle tilanne on vieläkin pahempi, kun sitä vuokrakämppää saa maksella itsekseen. Nyt onneksi olen omassa kämpässä, jota kuitenkin joutuu lyhentämään noin tonnin kuussa. T. M32, vajaa kolmetonnia käteen/kk

Vierailija
4/5 |
09.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 13:15"]

Ymmärrän. Mutta olet vielä nuori ja terve, lisäksi teitä on kaksi jakamassa kuluja. Ja olet vain lomautettu, et työtön, työttömyyseläkkeellä tms.

Kuvittelepa minkälaista on yksineläjällä, joka maksaa kaiken yksin, ja joka elää työttömyyspäivärahalla, pienellä eläkkeellä, sairauspäivärahalla tai toimeentulotuella. Jos on sairautta tai vammaa, tulee siitäkin lisäkustannuksia, jotka menevät omasta pussista.

Te jos hankitte lapsia niin kyllähän yhteiskunnan tuet alkavat juosta. Ja kyllä lapsia on kasvatettu pienissäkin vuokra-asunnoissa.

Sovittakaa menonne sen mukaan mitä rahaa teillä on, ei sen mukaan miten etuoikeutetut ihmiset elävät.

 

[/quote]

Menot on tietenkin jo minimissään, minimibudjetilla eletään aina. Kaikki ylijäävä menee aina säästöön. Ja oman sairauden hoitoon on käytetty jo parisen tuhatta euroa, kun julkiselta puolelta ei ole tullut apua. Ymmärrän siis hyvin, että on niitäkin, joilla menee vielä paljon huonommin. Kuitenkin harmittaa, kun itse tekee kaikkensa, että ei vaan pääse pois tästä minimielintasosta. Varsinkin, kun joka puolelta saa koko ajan lukea, miten köyhyys on aina oma valinta. Enpä vaan enää keksi, mitä muuta voisi tehdä. Haen koko ajan parempia töitä, voisin hyvin perustaa yrityksen, jos keksin oikeasti elättävän idean. Ihan huvikseen sellaista ei kuitenkaan viitsisi pystyyn laittaa. 

Vierailija
5/5 |
09.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saisitteko töitä muualta kuin Helsingistä? Tosin autonpito on aika kallista, mutta me asumme 135 km päässä Helsingistä ja asuntomme maksoi 90000. Hyväkuntoinen hirsi-okt, noin 100 vuotta vanha. Jos voisimme mennä julkisilla töihin niin säästöä tulisi toki enemmän. Junia tästä menee, mutta ei niin että itselleni sopisi, on niin vaihtelevat työajat ilman liukumaa. 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi yhdeksän neljä