Miksi haluatte enemmän lapsia kuin yhden?

Aikaisemmin en halunnut lapsia. En oikeastaan pidä suuremmin muiden mukuloista ja miksi pitäisikään. Nykyinen mieheni joka on mua nuorempi haluaa suuren perheen. Meillä rakkautta ei mitata rahassa ja kun on rankkoja asioita käynyt läpi niin moni asia saa uuden näkökulman ilman mitään elämänkoulushittiä. Pikkuhiljaa oon lämmennyt ajatukselle suuremmasta perheestä mutta maltillisesti. Nuo taloushuutelijat ette oo sitten eläneet päivääkään toisen saappaissa joten ette tiedä mitkä arvot kenenkin elämässä on tärkeintä. On typerää olla ehdoton ja miettiä suuria asioita rahan kautta, sitä kun elämässä voi tapahtua asioita jotka määrittää kaiken uusiksi. Enkä tarkoita sossuelättejä. Jos kykenee perustamaan perheen eikä tarve sossutuille niin miksi pitäisi ajatella ketään muuta. Jos yksi lapsi on se hyvä määrä niin sitten sillä tai toisinpäin. Sekin on aiva hieno homma jos ei halua yhtään, miksi se ketään muuta liikuttaisi. Tuomitsijat miettikää vaikkei se katkeran raivopuheiden alla ehkä ole mahdollista.

Jokaisella on varmasti omat syynsä. Me halusimme siksi, että pidämme lapsista. Päätimme, että hankimme mahdollisimman monta (= niin monta kuin kykenemme kunnolla elättämään ja kasvattamaan). Meille sopiva määrä oli neljä, ja elämä on ihanaa juuri näin.

Siksi koska äitiys on ihanaa. Lapset ovat ihania. Sisarukset ovat ihania ja ihanan rasittavia.

T: kuudetra lasta odottava.

Pari kaveria on perheen ainoita lapsia ja se näkyi nuorempana todella vahvasti. Aina oltiin totuttu saamaan mitä halutaan ja mihinkään kompromisseihin ei pystytty. Sisaruksien kanssa kun kasvaa niin oppii automaattisesti ottamaan muutkin huomioon ja että aina ei voi tehdä niinkuin itsestä tuntuu hyvältä.

Osittain ihan viihtyvyyden vuoksi ja osittain itsekkösitä syistä. Olen nähnyt kuinka moni on jäänyt vastentahtoisesti lapsenlapsettomaksi, kun se ainut lapsi päättääkin elää vain itselleen tai ei jostain syystä suoriudu naimisiin ja saa lapsia.

Sain kolme lasta, mikä olikin minimitoive. Heidän kasvamistaan ja sisarusten välisiä suhteita on ollut ilo seurata.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 11:51"]

Pari kaveria on perheen ainoita lapsia ja se näkyi nuorempana todella vahvasti. Aina oltiin totuttu saamaan mitä halutaan ja mihinkään kompromisseihin ei pystytty. Sisaruksien kanssa kun kasvaa niin oppii automaattisesti ottamaan muutkin huomioon ja että aina ei voi tehdä niinkuin itsestä tuntuu hyvältä.

[/quote]

Tuo on kasvatuksen puutetta. 

Miksi ihmeessä ainut lapsi saisi tehdä aina niinkuin itsestä hyvältä tuntuu? Ei tietenkään. Päin vastoin vanhemmilla on aikaa katsoa lapsensa perään ja opettaa hyvät käytöstavat. Ja vahtia ettei tehdä mitä sattuu. 

Minä olen tavannut erittäin hyväkäytöksisiä ja empaattisia ainoita lapsia. Ja huonokäytöksisiä ja pirun pihejä lapsia monilapsisista perheistä. Toiset ovat tottuneet tappelemaan kaikesta katkerasti sisarusten kanssa.

Molemmissa ryhmissä on monenlaista kasvatustapaa.

Minä en tiedä mitä me tehtäisiin jos olisi vain yksi lapsi?! Nyt on aina seuraa. Jos mennään vaikka uimahalliin, peuhaavat keskenään. 

Miksi yleensä tehdä se yksi? No koska haluaa. Miksi enemmän? No, koska haluaa? Tai jos ei halua lapsia, niin miksi ei? No siksi kun sika sano... eikun eihän se puhu?!? Ihan saatanan tyhmiä ihmisiä täällä, kunvielä kysymykset on muodossa "mitä järkeä..." :D Ja sama pätee kaikkiin aloituksiin. Ja vastaukset on yhtä fiksuja yleensä...

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 18:24"]

Ihmetyttää näin yhden lapsen äitinä mitä järkeä on tehdä useampia lapsia?

[/quote] Ihmetyttää näin 9 lapsen äitinä, miksi joku tahtoisi vain yhden lapsen.

Ei oikeasti ihmetytä. Kapasiteettini riitttää ymmärtämään, että:

Kumpikin ihmetys yhtä absurdi. Ihmiset, toiveet, haaveet ja käsitys hyvästä elämästä ja resurssit ovat erilaisia.

Meillä on kolme! On ihanaa miten leikkivät ja touhuavat yhdessä. Ja sisaruus on elinikäinen suhde joka aina yhdistää heitä. Kukin tavallaan, ap. Aika monilla on enemmän kuin yksi joten kumman suosittua se on ;)

Haluan perheeseemme uuden jäsenen. Esikoiselle sisaruksen.

Np itse ainoana lapsena sanoisin että sisarus on lapselle paras lahja. Varmasti vanhemmat pääsevät monissa asioidessa (ei kaikissa toki!) helpommalla kun on vain ylsi lapsi, mutta ainut lapsi taas on varsinkin aikuisiällä yksin monissa asioissa. Ei ne ystävät tai muut sukulaiset vaan ole sama asia kuin sisarus. Olisi ehkä helpompaa jos yleisesti harrastetaisiin yhden lapsen politiikkaa, ja kenelläkään muullakaan ei olisi sisaruksia, silloin voisi saada "siskon" jostain ystävästään. 

Ainoa lapsi joutuu myös yksin kantamaan vastuun ikääntyvistä vanhemmistaan, hänellä ei ole ketään kenelle puhua lapsuudestaan, omilla lapsilla ei ole setiä/tätejä/serkkuja....the list goes on

On heikkoutta haluta yksi.

Miksi halusit edes yhden?
Jokainen lapsi on oma persoonansa, erillinen ihminen. Aivan mahtava seurata kolmen erilaisen persoonan kasvua. Jos rahkeet riittäisi, haluaisin vielä lisää lapsia!

Haluaisin vain yhden, koska tiedän etten jaksaisi sellaista huushollin pyörittämista ja montaa synnytystä. Mutta onhan se ikävää, ettei olisi sisaruksia. Olisi kuitenkin serkkuja ja pitäisin huolen, että nähdään usein.

Nyt näin aikuisena olen tajunnut, että tosipaikan tullen saattaisin olla tosi yksin, jos minulla ei olisi isoa veljesjoukkoa. Ei ystävien ja kavereiden tukeen voi loputtomasti luottaa. Tämän takia olen halunnut useamman lapsen sen jälkeen, kun sain ensimmäisen. Tekisin tuosta syystä enemmänkin, jos omat voimavarat riittäisi suureen lspsilaumaan.

Haluan, että lapseni saa sisaruksen. Kolmatta en halua.

Itse sain veljeni vasta aikuisena ja koen jääneeni paljosta paitsi. Omille lapsilleni tulee ikäeroa alle kaksi vuotta.

Haluan jakaa hyviä elämäm koulu geenejä. Minulla on lapsia kolmen eri naisen kanssa yht. 6 kpl.

Haluan lapselle ainakin yhden sisaruksen.

Jos on erittäin pienituloinen keski-ikäinen niin onko silloin tehtävä lapselle sisarus vaikka talous ei sitä kestä?