INTP-naisten ammatit
Kommentit (12)
Olen ohjelmistoarkkitehti, erittäin koodaava sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Pph, uskokaa tai älkää
Mua ei jotenkin edes ihmetytä. Itse olen aina tullut lasten ja eläinten kanssa erinomaisesti toimeen, vaikka aikuisten ihmisten seura uuvuttaa nopeasti. Voisin hyvin kuvitella viihtyväni perhepäivähoitajana kohtuullisen lapsimäärän kanssa. Saisivat lapset yhden mielikuvitusrikkaan leikkikaverin ja leikkiin eläytyjän mukaan :D
- 2
Vierailija kirjoitti:
Olen ohjelmistoarkkitehti, erittäin koodaava sellainen.
Olen itse INTJ mutta tytär on INTP ja tähtää jonkin sortin ohjelmointihommiin. On nyt lukiossa, mutta ensi syksynä sitten olisi opintojen vuoro
Eräs ystäväni on myös INTP ja hän sanoi, että ainoa tapa tulla missään hyväksi on innostua perinpohjaisesti, koska väkisin puurtaminen ei INTP:ltä luonnistu. Allekirjoitatko sinä tämän? Olen tyttären kohdalla hieman huolestunut, koska hän on todella lahjakas, mutta puurtamista en ole vielä nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ohjelmistoarkkitehti, erittäin koodaava sellainen.
Olen itse INTJ mutta tytär on INTP ja tähtää jonkin sortin ohjelmointihommiin. On nyt lukiossa, mutta ensi syksynä sitten olisi opintojen vuoro
Eräs ystäväni on myös INTP ja hän sanoi, että ainoa tapa tulla missään hyväksi on innostua perinpohjaisesti, koska väkisin puurtaminen ei INTP:ltä luonnistu. Allekirjoitatko sinä tämän? Olen tyttären kohdalla hieman huolestunut, koska hän on todella lahjakas, mutta puurtamista en ole vielä nähnyt.
En allekirjoita ollenkaan. Kun minun piti lähteä opiskelemaan, oli vaikeaa valita, koska MIKÄÄN ei kiinnostanut. Mulla ei myöskään ollut erityisiä lahjakkuuksia tai lahjattomuuksia mihinkään, olin tasainen keskiverto kaikessa. Valitsin lopulta, kolmen välivuoden jälkeen, it-alan opinnot lähinnä siksi, että siellä ajattelin introvertin saavan olla rauhassa ilman pakkososiaalisuutta. Mitään kiinnostusta tietokoneisiin tai ohjelmointiin ei ollut.
Mutta 16 vuotta tätä työtä on tullut jo tehtyä ammatikseni. Nimenomaan puurtaen, ilman sisäistä kiinnostusta. Ei ole edes mitenkään kamalaa, kun ottaa sen asenteen, että hommat on hoidettava ja harvan työ kivaa on. Jonkun se sontakin on lapioitava ja roskat kuskattava. Ja koodattava ohjelmistot.
Vierailija kirjoitti:
En allekirjoita ollenkaan. Kun minun piti lähteä opiskelemaan, oli vaikeaa valita, koska MIKÄÄN ei kiinnostanut. Mulla ei myöskään ollut erityisiä lahjakkuuksia tai lahjattomuuksia mihinkään, olin tasainen keskiverto kaikessa. Valitsin lopulta, kolmen välivuoden jälkeen, it-alan opinnot lähinnä siksi, että siellä ajattelin introvertin saavan olla rauhassa ilman pakkososiaalisuutta. Mitään kiinnostusta tietokoneisiin tai ohjelmointiin ei ollut.
Mutta 16 vuotta tätä työtä on tullut jo tehtyä ammatikseni. Nimenomaan puurtaen, ilman sisäistä kiinnostusta. Ei ole edes mitenkään kamalaa, kun ottaa sen asenteen, että hommat on hoidettava ja harvan työ kivaa on. Jonkun se sontakin on lapioitava ja roskat kuskattava. Ja koodattava ohjelmistot.
Kiitos tästä! Olen siis ollut ilmeisen turhaan huolissani siitä, että tyttö koodaa mieluiten Pythonilla eikä halua opetella C++:aa joka tuntuu vaikeammalta, mutta joissain tilanteissa on huomattavasti nopeampi. Hyvä että kuitenkin koodaa ja tykkää siitä, eiköhän ne opinnotkin sitten suju ihan mukavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En allekirjoita ollenkaan. Kun minun piti lähteä opiskelemaan, oli vaikeaa valita, koska MIKÄÄN ei kiinnostanut. Mulla ei myöskään ollut erityisiä lahjakkuuksia tai lahjattomuuksia mihinkään, olin tasainen keskiverto kaikessa. Valitsin lopulta, kolmen välivuoden jälkeen, it-alan opinnot lähinnä siksi, että siellä ajattelin introvertin saavan olla rauhassa ilman pakkososiaalisuutta. Mitään kiinnostusta tietokoneisiin tai ohjelmointiin ei ollut.
Mutta 16 vuotta tätä työtä on tullut jo tehtyä ammatikseni. Nimenomaan puurtaen, ilman sisäistä kiinnostusta. Ei ole edes mitenkään kamalaa, kun ottaa sen asenteen, että hommat on hoidettava ja harvan työ kivaa on. Jonkun se sontakin on lapioitava ja roskat kuskattava. Ja koodattava ohjelmistot.
Kiitos tästä! Olen siis ollut ilmeisen turhaan huolissani siitä, että tyttö koodaa mieluiten Pythonilla eikä halua opetella C++:aa joka tuntuu vaikeammalta, mutta joissain tilanteissa on huomattavasti nopeampi. Hyvä että kuitenkin koodaa ja tykkää siitä, eiköhän ne opinnotkin sitten suju ihan mukavasti.
Jos akateemiset opinnot kyseessä, siellä ei niin paljon loppujen lopuksi edes koodata. Aika paljon on teoreettista, algoritmien kompleksisuuden analyysiä, logiikkaa joka on matematiikan alalaji jne. Koodausta on jokunen peruskurssi, tietokantoja vähän, mutta paljolti teoreettista, ainakin yliopistopuolella maisteriohjelmissa.
itse alan töissä ei voi mitenkään valkata millä tykkää tehdä ja millä ei. Itse olen konsultti, ja kielet vaihtuu lennosta tuosta vaan, samoin muut tekniikat. Ei voi olla sellainen, että "iik, minä en osaa tätä, en voi ottaa hommaa". Ei, pitää luottaa että oppii nopeasti, googlettaa ja tekee. Oppii siinä tehdessään. Minä jotenkin rakastan juuri alan tätä puolta, sitä luovaa kaaosta ja pientä vaaran tunnetta siitä selviänkö tästä mahdottomasta haasteesta. Tyyliin tehdä iso äärikiireinen projekti uudella ohjelmointikielellä, uudella palvelintekniikalla, uudella tietokannalla - ilman että asiakkailla on hajuakaan että en ennestään tunne tekniikoita. Aina olen selvinnyt ja se on mukava tunne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En allekirjoita ollenkaan. Kun minun piti lähteä opiskelemaan, oli vaikeaa valita, koska MIKÄÄN ei kiinnostanut. Mulla ei myöskään ollut erityisiä lahjakkuuksia tai lahjattomuuksia mihinkään, olin tasainen keskiverto kaikessa. Valitsin lopulta, kolmen välivuoden jälkeen, it-alan opinnot lähinnä siksi, että siellä ajattelin introvertin saavan olla rauhassa ilman pakkososiaalisuutta. Mitään kiinnostusta tietokoneisiin tai ohjelmointiin ei ollut.
Mutta 16 vuotta tätä työtä on tullut jo tehtyä ammatikseni. Nimenomaan puurtaen, ilman sisäistä kiinnostusta. Ei ole edes mitenkään kamalaa, kun ottaa sen asenteen, että hommat on hoidettava ja harvan työ kivaa on. Jonkun se sontakin on lapioitava ja roskat kuskattava. Ja koodattava ohjelmistot.
Kiitos tästä! Olen siis ollut ilmeisen turhaan huolissani siitä, että tyttö koodaa mieluiten Pythonilla eikä halua opetella C++:aa joka tuntuu vaikeammalta, mutta joissain tilanteissa on huomattavasti nopeampi. Hyvä että kuitenkin koodaa ja tykkää siitä, eiköhän ne opinnotkin sitten suju ihan mukavasti.
Jos akateemiset opinnot kyseessä, siellä ei niin paljon loppujen lopuksi edes koodata. Aika paljon on teoreettista, algoritmien kompleksisuuden analyysiä, logiikkaa joka on matematiikan alalaji jne. Koodausta on jokunen peruskurssi, tietokantoja vähän, mutta paljolti teoreettista, ainakin yliopistopuolella maisteriohjelmissa.
itse alan töissä ei voi mitenkään valkata millä tykkää tehdä ja millä ei. Itse olen konsultti, ja kielet vaihtuu lennosta tuosta vaan, samoin muut tekniikat. Ei voi olla sellainen, että "iik, minä en osaa tätä, en voi ottaa hommaa". Ei, pitää luottaa että oppii nopeasti, googlettaa ja tekee. Oppii siinä tehdessään. Minä jotenkin rakastan juuri alan tätä puolta, sitä luovaa kaaosta ja pientä vaaran tunnetta siitä selviänkö tästä mahdottomasta haasteesta. Tyyliin tehdä iso äärikiireinen projekti uudella ohjelmointikielellä, uudella palvelintekniikalla, uudella tietokannalla - ilman että asiakkailla on hajuakaan että en ennestään tunne tekniikoita. Aina olen selvinnyt ja se on mukava tunne.
Aalto on ensisijainen toive ja siellä kai koodataan enemmän. Hieno ammatinkuvaus, toivottavasti omakin tytär pääsee tuolle tasolle!
Olen intp ja taidealalla: analysoin tietoa intuitiota ja tietoa yhdistäen. Saan luovia ideoita. Ihmissuhteissa olen ujo, ja niissä oleminen tuntuu vaikealta…
musiikkia