Kaipaatko vielä aikoja, kun olit 16v?
Billy Idolia fiilistellessä tuli vuodet niin mieleen. Huoleton, ei vastuuta vielä itsestään (pahemmin).
Niin viaton mutta piti esittää aikuista :D Syksyllä lukioon, pelotti mutta ihan turhaa.. Sain paljon ystäviä sieltä..
Kommentit (17)
Hyviä aikoja, mutta en niitä uudestaan halua elää.
En todellakaan. Taistelin masennusta vastaan ja yritin pysyä hengissä vielä yhden päivän.
Kaipaan. Elämä ei ollut silloinkaan helppoa ja huoletonta, mutta ehkä toisenlaisilla valinnoilla olisin muuttanut elämän suunnan, enkä olisi tässä nyt. Kaikki voisi olla hyvin, ehkä.
En todellakaan. Jouduin vielä asumaan alati riitelevien vanhempien luona pienellä paikkakunnalla, jossa lukiokaverit oli niitä samoja kiusaajia peruskoulusta asti. Voisin kyllä mielellään palata aikaan, kun olin 18 ja muutin pois ja jätin kaiken taakseni, oi se vapaus :)
Voi ei, en todellakaan. Olin epävarma ja lapsellinen, mutta esitin muuta. Koko tulevaisuus oli hämärän peitossa ja elämä oli jotenkin hukassa, oli juuri siinä nuoruuden ja aikuisuuden välimaastossa. Eihän silloin tiennyt mistään mitään, tosin luuli tietävänsä hyvinkin paljon.
En. Sitä säädön määrää... Onneks otin itseäni niskasta, jätin väärät kaverit ja hain nyt yhteishaussa minne oikeasti haluan, vaikka se tarkoittaakin sitä, että jos saan koulupaikan, niin muutan 200km päähän kotoa ja kaikesta tutusta. Toisaalta saatan tarvita just sitä, muuttoa pois täältä.
Btw, minä laitoin soimaan Billy Idolia just ennen kuin avasin tämän ketjun :D
N17
En, mutta kaipaan aikaa kun olin 18-24-vuotias. Mulle se kausi oli huoletonta opiskelijaelämää. Oli jo kuitenkin aikuisen oikeudet, omaa rahaa jne. Ei juurikaan velvollisuuksia, koko maailma tuntui olevan auki. Ja kaikki kaverit elivät samaa todellisuutta.
jos tällä järjellä olisin 16v voisin kaivatakin, mutta jos olisin sama typerä teini, en.
Kevarin ostin silloin, kavereiden kanssa ajeltiin pitkiäki reissuja. Se oli mahtavaa, ku pysty täysin päättämään että hei, lähetääs esim jonnekki keikalle 200km päähän eikä matka ollut edes paha kun oli täystehoset pyörät.
Paras muisto on ehkä siitä, kun käytiin Ruotsissa kavereiden kanssa. Ajoa tuli yhteensä about 1000km, mutta aivan tosi hauskaa oli.
Samojen tyyppien kanssa pyörin vieläkin.
T. 21v
[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 15:44"]
En, mutta kaipaan aikaa kun olin 18-24-vuotias. Mulle se kausi oli huoletonta opiskelijaelämää. Oli jo kuitenkin aikuisen oikeudet, omaa rahaa jne. Ei juurikaan velvollisuuksia, koko maailma tuntui olevan auki. Ja kaikki kaverit elivät samaa todellisuutta.
[/quote]
Samaa fiilis.Olin ehkä myöhäisherännäinen juhlimisten suhteen opiskelujen aikana. Illat rellesteltiin ja luennoille vaikka krapula olisi. Viimeisenä vuona alkoi iskemään paniikki, helkkari tää kaikki loppuu jo. Opinnoista selvittiin hyvin ja paperit amk:sta vuoden myöhässä. Pari ainetta vaan olivat ylivoimaisia mulle joten hylsyjä tuli :(
En todella kaipaa. Koskaan en ole tuntenut itseäni rumemmaksi ja tyhmemmäksi kuin teininä. Ei se mitään huolettomuutta ollut, vaan ahdistunutta vääntöä maailmantuskan ja oman itsen kanssa. Tällä päällä voisin palata 28-vuotiaan vartaloon, mutten mihinkään aiempaan elämänvaiheeseen oikeasti. Vm-70
Kyllä. Sitä huoletonta elämää ja kavereiden kanssa vain olemista. Ihanaa elämäni toki nytkin on mutta kolmen lapsen äitinä on huolta ja murhetta paljon enemmän.
Kaipaan, vaikka sairastuin juuri silloin masennukseen. Olispa ollut taitoa ja osaamista toimia toisin. Elämä olisi voinut mennä eri tavalla.
En todellakaan. Mutta 3-kymmpiseksi olisin jäänyt mielelläni!
Kyllä! Silloin seikkaili vain huoletonna ympäri kyliä. Ei vielä tiennyt pahasta maailmasta.. Kaikki uusi oli jännää..
Pojat, biletys..
Myöhemmin iskikin tajuntaan, miten paska maailma on. Ja miten paska on ite ollut!
En , kaipaan aikaa kun olin 13v ja myös kun olin 19v...mutta siinä välissä ei ollut "kivaa". Tosin vaihtaisin senkin silti tähän nykyiseen koska nyt syöpä yms.
up!